perjantai 14. lokakuuta 2016

olisi niin paljon kerrottavaa

Olo kuin merenneidolla konsanaan. Sinä puhut melkoisesta synonyymistä, ja mulla on aika iso kaulahivi. Luotan siihen, että muistaa voi, miltä syksy on näyttänyt. Ja tun tu nut.


olen kadottanut sanaisen arkun,
piirrän kirjaimia sormilla

en osaa kuiskia,
mutta puhun lapsen äänellä

Keitettäiskö kahvit? Silittäisitkö tukkaa, kun funkkaus ei onnistu?


heittelehtimistä



Olen kirjoittanut kirjeitä käyttäen muiden latelemia sanoja. Tv:ssä on pyörinyt avaraa luontoa ja sotaelokuvia. Vuoronumeroita, haastattelukysymyksiä ja keittiön harmaalle lattialle kaatuneita vesilaseja. Puistossa alkaa olla jo todella kylmä, vaikka valot heijastavat lämpimintä tunnetilaa sisälläni.

tässä lähellä on paras paikka

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)