sunnuntai 30. lokakuuta 2016

kirstinkatu - koivukylä - kerava

Takiainen tapansa mukaan täyttyy ristiriidoista, joten peiliinkatsomista kannattaa välttää kaikkien mahdollisuuksien mukaan. Pakahtumista päivittäin. (Kerran kuukaudessa Lauantaidiscon tanssilattialla) Silmien ja sanojen solmut on avattu, ne on tarjottimella. Tarkoitettu nautittavaksi. Aika miljoonasti kliseitä, mut ei haittaa tippaakaan. Tuomitkaa pois, ei se oo multa pois.

Vahvuutena hyvien aamujen tekeminen. Vaik ei jaksettaiskaan nousta, tai tulis kiire, tai ponnari ois hukassa, tai vaik ulkona olis kylmä ja junassa ei pääsis istumaan. Silti.

disco ensemble - fight forever
anna puu - nuori loiri
pariisin kevät - tuu rokkaa mun tanssilattiaa
varsity - so sad, so sad


Keho käy kaikkialla. Vierailee Mumbaissa, Moskovassa ja Malediiveilla. Se on käynyt läpi sademetsän, aavikon ja maanjäristyksen. Kiertänyt kierroksilla kaikkeuden. Mielen kanssa käsi kädessä reppureissataan. Risteyksissä välillä erkaannutaan, ja käydään ottamassa kuvia eri turistikohteisa. Siinä pistessä muistetaan, miten paljon toista tarvitaan. Joku ulkopuolelta huutaa hei mikä vaivaa. Kun tärkein on hukassa, ei osaa toinen toimia. Hei beibi tuu bäkkii! Mennään mieluummin samaa matkaa. Matkamuistomyymälässä samaan pussiin ja lentokoneessa vierekkäiset paikat.

Kaksi K -kirjainta. Kirjoitus ja kengät. Koetetaan kiristää karsintaa.


Karnevaalit läpikäytiin, kaikki saatiin käyntiin. Istuttiin akvaarioon muistelemaan päiviä sirkuksessa. Tilattiin pullo skumppaa pöytään, koska juhlapäivänä kuuluu tehdä niin. Yksi ympyrä sulkeutui. Otan aamukahvin mukaan suihkuun.

Överi - sanan kaikissa muodoissa. k a d u t k o ?

Se osti uudet lakanat ja kuuden euron yöpöydän. Ei se sitä jaksanut kyllä kantaa kotiin asti, et ei siinä. Se kiharsi tukan ja otti dösän Kumpulaan. Sit ne oli hienoina ja heittäytyi festareiden viimeisen bändin kyytiin. Se kaatui asfaltille, vaik ei enää ollu korkkarit jalassa. Sit se istui treenikämpän lattialla hauikset mustelmilla ja hymyili.


Vaniljaviini lämmittää rauhantäyteistä torstaita. Hengitys tuntuu niskassa. Vaikka ei saa mennä nukkumaan vielä tänään, niin pian kello on tuulinen aamuseitsemän. Tuoksu on turvallisin. Ja joka kerta yhtä ihmeellinen todeta. Vaikka kelloja siirrettin, ne vois tähän hetkeen pysäyttää. Ei tarvitsi päästää irti.

perjantai 14. lokakuuta 2016

olisi niin paljon kerrottavaa

Olo kuin merenneidolla konsanaan. Sinä puhut melkoisesta synonyymistä, ja mulla on aika iso kaulahivi. Luotan siihen, että muistaa voi, miltä syksy on näyttänyt. Ja tun tu nut.


olen kadottanut sanaisen arkun,
piirrän kirjaimia sormilla

en osaa kuiskia,
mutta puhun lapsen äänellä

Keitettäiskö kahvit? Silittäisitkö tukkaa, kun funkkaus ei onnistu?


heittelehtimistä



Olen kirjoittanut kirjeitä käyttäen muiden latelemia sanoja. Tv:ssä on pyörinyt avaraa luontoa ja sotaelokuvia. Vuoronumeroita, haastattelukysymyksiä ja keittiön harmaalle lattialle kaatuneita vesilaseja. Puistossa alkaa olla jo todella kylmä, vaikka valot heijastavat lämpimintä tunnetilaa sisälläni.

tässä lähellä on paras paikka