sunnuntai 11. syyskuuta 2016

tarina jatkuu


Se tuntuu rytmien elävöittämiseltä. Syksy. Ja nyt huomasin, että puut kellertävät. Kuolleiden lehtien tuoksu olisi toimiva bändin nimi, rinnalle leikkipuistossa keskellä yötä otetut kuvat valoviivoista.

ei ole yhtään kysymysmerkkiä, sanotaan suoraan

Ihanteellisinta on toteuttaa itseään mieluisimmalla tavalla. Hallinta ja roolit pohdituttavat, niin paljon hankintoja. Huimaa, mut pelkällä hyvällä tavalla. Sosiaalisen median vastaava. Iltapäivän rauhoittumiset Kalliossa kalliolla antaa tilaa hetkeksi ottaa silmät ruuduilta pois. Ikävä ei ole vaarallista, koska kaupunki on sama. Kun tarvitaan asiantuntijaa, jolla on suuri tietämys pääkaupunkimme puistoista, puhelimeni soi.


Katsoa sai. Jotta tulevaisuudessa saisi koskea, on mietittävä tarkkaan draaman kaari. Mitä pitäs ja millon pitäis. Miten olla in, eikä out? Tuo esille, ole. Tahdonvoima ja motivaatio ovat avaimia sukkulamatkalla. Puhutaan unelmista. Haluat olla yksi niillä käytävillä. Tiedä paikkasi. Matka tavoitteiden saavuttamiseen ei ole helppo, mutta vahvasti läsnä. Koko ajan mielessä, hullun lailla. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.


huumoripitoisia hetkiä

tilannerikasta, öitä yhteen

ei unia

ehdi 

ehdi

kerkeä


palvele
istu narikassa

uinu, uinu

                  

                   sen ihmeen synnyttää
                    halu tehdä asioita


niitä hyviä, revi lisää

ota kaikki irti
ja teippaa vihdoin se
"ei mainoksia, kiitos" -lappu
oveen


 Nopeatkaan päiväkahvit eivät ole koskaan liian kiireiset. Sekunti vain, niin keitin on jo päällä. Luonnollisuus kertoo siitä, miten itsestäänselvää kaikki on, vaikka ei olla itsestäänselvyyksiä. Ei mikään koskaan ole, mut silti. Kristallinkirkasta.

Matkustetaan väärälle asemalla, väärän junan vaunu nauraa. Eikä eksyminen oikeastaan haittaa yhtään. Istutaan pilkkopimeässä järven rannalla, odotetaan jokaista tähteä erikseen. Tilataan yhdet, vaikka toisetkin. Kutitetaan nilkkaa ja nukahdetaan autoon ja poikittain. Valot jää päälle kahdesti.

Taas yksi sotaelokuva. Rauhan aamut ovat harvassa, mutta sitäkin täydellisempiä. Leit lentää ja kaupassa tulee vastaan koko kirjo kamuja. Tavallaan tavallisuus on tapana aivan yksinkertaisuutta. Mutta tämä ei ollut millään tapaa vähättely, koska yksinkertaisuus on kovin kaunista.

Laitetaan ilta käyntiin. Kumpi on parempi, tää vai tää? Kutsutaan kylään ja katsotaan kuvia. Pelkkää hymyä. Juodaan kaikki neljä puolilaittomasti linjurissa, samasta tölkistä. Otetaaks shotit?! -No totta kai! Lisää ihmisiä valuu mestoille. Ei mahduta enää istumaan. Seuraava suunta kehiin! Eikä kaikesta tarvii kaikkee muistaakaan. Kolmanteen meinasi kadota kissalaukku. Heitin jalat syliin. Ne sanat merkkasivat todella. Ja mitä muut puhuu, on pehmeintä hunajaa.


Istun ikkunan edessä, tukkan ihan takussa. I h a n. Sää on ihan harmaa ja
kattolamppu tekee tunnelman tässä kodissa.

Muuri soi samaan tapaan, kuin sohvalla silloin festivaalien jälkeisenä päivänä. Mulla oli pussi aakkoskarkkeja vatsan päällä. Samalla sohvalla tuhottiin tänään kilo nameja, tarjoiltuna kattilasta. Molemmat oli sunnuntai. Näitä tulee olemaan niin monta, että pienemmästäkin pakahtuu. Kahden sanan lause. Ihoni tuoksuu neljältä kirjaimelta.

Olet _ _ _ _ _ .

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)