sunnuntai 18. syyskuuta 2016

joka hetki

Nautin hitaista sunnuntaiaamuista,
sormilla tehdyistä kuvioista yläselkään.


On pieniä juttuja: Kotitekoista jäätelöä, taas se sama tv-ohjelma, kirjeiden piilotusta, keittiöhetkiä, satunnaisia jekkuja. Lehdet alkavat tippumaan, pakko ennustaa lämpötila aina väärin. Suunnitelmia lumentuleen saakka. Pullot vois viedä joku kerta, se laitetaan nyt muistilistalle.
Läsnäläsnäläsnä. o n n i

koostuu


Vaikka välillä tuntuu olevan kiire, aikaa on vaikka muille jakaa. Mut pidetään se kuitenkin itsellä. Ei tarvii laittaa kelloa tikittämään, ei ole halua. Sanaton ulottuvuus on mielestä vapaa ilmaus.
Ihan samoilla raiteilla. r a u h a

"Olet _ _ _ _."

Kun käveltiin telakkarannassa, paistoi aurinko. Kirveli silmiä. Kun käveltiin samaa reittiä asemalle neljättä kertaa viikonlopun aikana, paistoi aurinko. Mukana pleksit, mut ei tarvinnut laittaa niitä päähän. Kaikki on.
k i r k a s t a

"Mä en kestä."

Stressi on mielenkiintoinen ilmiö. Ei samaistumista, pieni uutismaailmainen nakerrus ja painekattilan käyttämättömyys. Sanat ei riitä. Yllätyksiä korkeilla kaduilla ja karaokea leveämmillä kujilla. Nostetaan kädet ilmaan. Sit sä vedät matoliikkeillä tanssilattian halki. Porkkanoita yöjunassa. "Mä nään, mä nään." Niin sanoi lampun henki. Niin just, Alladinissa. Minäkin nään. Kauas näänkin.
t u l e v a i s u u s



Sit mä sanoin, että alkaa itkettää.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)