keskiviikko 31. elokuuta 2016

23.25: älyttömän siisti juttu

sunnuntai-ilta klo 1849
The Cure soi, Boys don't cry on liian kliseinen lemppari. Vitut siitä, sitä se silti on. Ovi kolahti äsken kiinni, hetkeksi. Enemmän antibiootteja, kuin ehkä ikinä. Flunssaa toisen perään. Syys. Mut onneks on parannus, ja muitakin nameja. Hiukset liikkuu, ilman et pidän kii.



Kaikki alkoi kirjoituksilla siitä, miten kaikki pitäisi rakentaa uudelleen, ihan koko palatsi. Pohjasta aloittaen kohti lasikattoa. Seinämateriaali sai nimen, vaikka ei alunperin tiennyt, mitä se pinta oikein on nimeltään. Tai tavallaan joo, väri oli selkeä. Mut toinen juttu olikin se, mitä sekoittamalla saa aikaan tasan oikeaa sävyä.

Kalusteita saa aina hankittua, mutta seinien maalaaminen on miltei mahdotonta suuressa linnassa. Puhumattakaan niiden kaatamisesta. Päätä yritettiin takoa kuukausia ja kuukausia. Etkö sinä ymmärrä? Vasara huusi itsepäiselle kyseenalaisista valinnoista. Mut se ei missään vaiheessa lyönyt läpi. Siihen vaadittiin matchaavat visiot ja uusi ensivaikutelma.



11-tuntiset sesonkipäivät ovat ohi, voit taputtaa itseäsi selkään. Arvostus kasvaa tiiviissä porukassa, kun huikkaa vaan "pimpom"! Kristallikruunujen alla jauhettiin maat ja taivaat. Upottiin nojatuoleihin ja naurettiin maailmaa Töölönlahdella. Pieniä yksityiskohtia, laituri, mökki ja rauhalliset vapaapäivät. Ei yhtään mansikkaa, mutta uimarannalla istumista koivun alla. Spontaaneja idiksiä, ei mitään kovin kummallista. Luontoa, katuja ja kauniita taivaita.



Yhtäkkiä kaikki on edessäsi - koti, tulonlähde, festarit ja uusi ovi avattavaksi joka aamu

Juostaan ympäriinsä. Kruunuina röpellilippis ja pahvilaatikko, joen varrella aidan vierellä ulkopuolinen onnittelee ennen aikojaan. Mut ei mene kauaa, kun himalteet loistavat useiden silmissä. Seikkailu avainsanana, koko maailma aikana, inkkarihelmistä luetaan tulevaisuutta vihreässä. Nostettiin kädet ilmaan, ihan tosi lujaa. Se viimeinen yksi.





Se oli perjantaiyötä Järvenpään kotihipoissa, kun multa kysyttiin. Niin et mikä on totisuuden taso. Ja sit juteltiin näkemyksistä. Sit toinen huikkasi charmista, silleen hymyillen ja ohimennen. Oli lauantaiyötä Keravalla, kun kuvailtiin S-sanalla ja avaralla positiivisuudella. The-puheenaihe jokaisen huulilla, kuljetaan junarataa mihin suuntaan hyvänsä. Kaikilla on kysymyksiä, joihin vastataan valtaisalla hymyllä. Kantsii olla otettu.

Aistit matkalla ympäri karttaa, kuukausia. Kivi lähti vyörymään. A i t o u s. Irtokarkkeja ja hetkiä keittiön lattialla. Juhlaa ystävien keskellä ja parikuperkeikkoja nurmikolla. Aina vaan "ja", "ja", "ja" ja sitä ja tätä ja tuota ja mitä vielä no just sitä ookoo. Mut luettelointi on se juttu. Kesä maistui ja tuoksui ja kuulosti.



Lähdön kynnyksellä silmät kostuivat. Pieni blokki tyhjyyttä, mutta sitten ovikello soi ja puolen kuun päästä asemalla iltayhdentoista jälkeen oli lämmin ilman takkia. Maailma koostuu rappukäytäytävistä, ihanku ois kuumetta. Testaa otsaa, mut se on vaan vakiotila. Treenikämpän röökipaikka, kirjaston suihkulähde, se loppuunmyyty klubi, riipus, huvipuisto, kylässä, kirje, se vähemmän loppuunmyyty klubi, ne tietyn mielentilan laulut. Ei haittaa olla hiljaa, vaikka tekis mieli kiljua riemusta. Siinä ihan v i e r e s s ä. Ois kuulemma parempi tottua.


ei kai mitään lisättävää


On puhuttu meteoriiteista ja numeroista vuotta kuvailevista. Sanottu on värien keskellä ja lehtileikkein seiskytluvun rikkinäisessä vessassa. Aina vauhdin keskipisteessä, mutta silti niin kovin turvassa.

oikeassa paikassa

sunnuntai 28. elokuuta 2016

ilmapalloista

Onko susta koskaan tuntunut siltä, että olisit ilmapallo? -Kuori, joka on puhallettu täyteen. Huono ilma saa aikaan räjähdyksen, liika aggressio rikkoo pinnan jo ennen alkujaan. Hyvä ilma nostaa sut kohti katon rajaa ja saa ihon kihelmöimään kutkuttavalla tavalla.

kaasumainen hymy ja heittäytyminen,
luovuttautuminen toisen tähden




Mut milloin käsitykset samasta asiasta kohtaa? Mikä saa kahden yhdeksi, tai vastakohtaisuudet samankaltaisuuksisti? Mielipidekysymyksistä on niin mahdottoman vaikeaa tulla lopputulokseen. Joskus voi erehtyä luulemaan, ettei kellään ole mielipidettä. Mutta sitten, kuin taikaiskusta,
kohoat.

KLiK

ja ilmavirta liikkuu syvin henkäyksin




Mut kuka puhaltaa? On kai tekninen mahdottomuus, että moni puhaltaisi samaa palloa samanaikaisesti. Siltähän se saattaa tuntua. Mut jos ensin yksi puhaltaa, sitten pitää suuaukosta lujasti kiinni sormilla ja varovasti passaa seuraavalle, niin toimenpide voi onnistua. Yhteistyö leijattaa taivaisiin. Kun et sinä pelkällä tahdonvoimalla itseäsi täytä. Niin voi uskotella, mutta paskapuhettahan se on. Myönnettäköön se jo heti alkuun. Jos olet taikuri, on tapaus toinen. Joku saattaa puhaltaa enemmän ilmaa keuhkoistaan, verrattuna hahmoon seuraavaan. Jono ei tarvitse jatkoa. Ilmanlaatu ratkaisee, tahdot saada enemmän parempaa. Eniten sitä hyvää, puhdasta hyvyyttä. Se tuoksuu loppukesän illoilta keinuissa ja pehmoisilta aamuilta raidallisissa lakanoissa.

Kaikkea ei aina kykene sanoin kuvaamaan. Jokaiselle ajatukselle ei löydy kirjallista ilmaisua, mikä on hassua ajatusten kuitenkin ollessa äänettömiä sanoja. Siksi on tärkeää luottaa oman kehon painoon, ja puhaltaa. Ja muistaa se, mitä mä olen puhunut käsien tärkeydestä.

Kädet, ne ottaa kii (jos välil tarvii päästä käymään maan kamaralla täyttökieroksella).

oikeassa paikassa oikeaan aikaan

yhdistelmiä pikkusanoista

haja-ajatuksia mielen päällä,
alituisesti



t i e d o n k ä s i t t e l y (ä)



matkalla
                                    uutisii
                                                                             

                                                                          uutisiin
                                             musiikkii
                   ihmisii hyvii


                                                      rutiini, mut ei silti


                                           lämpimät maisemat

                                                                 mieltä lämmittää
               nämä aamut



Neljättä linjaa pitkin kohti Tylypahkan kaltaista rakennusta. Värikkään ryhmän kanssa yritetään saada aikaa laajaa kieltä. Hyvissä käsissä on myös porukan kovin jätkä, joka tanssii portaita ylös-alas. Joka päivä uudestaan. Se heittää jalat pöydälle ja ottaa asemansa. Ei koskaan kotiin. Ensihetken klikkaus tulevaisuuden kollegoille. Aseet on ladattu hyväntahtoisella ivailulla ja rehdillä meiningillä.
ne on ne niin sanottu paita ja takamus


puhelimen muistiinpanot 17.8-
*liitto?
*apteekki
*kuuntele hcss
*hammastahna, 10dl vispikerma
*seuraa maikkari ja yle
*kun olet minun
*palkkapäivä, laskut
*ruger hauer to?
*j
*heo salis
*passikuva
*hsl ja aikaa, spotify
*6 omena
*kaupasta
*sokos
*25.8
*teidät minä näin
*tv
*ihmiset takertuvat epäolennaisuuksiin
*pikkuponnarit
*soita takaisin




Mitä on tapahtunut? = paljon

Rakas päiväkirja,
anna anteeksi.

Anteeksi sinä vuosien päästä,
anteeksi kun en kirjoittanut.

Piti, mut ei
muka ehtinyt.

Mut muista silti,
et paljon on tapahtunut.





Ensimmäiset lehdet ovat tippuneet. Nimeltämainitsemattoman vuorokaudenajan linja-autoon paistaa aurinko. Vaik äsken oli sumu, kun koira astui varoittamatta ovesta sisään. Tänään ihmiset kulkevat punaisissa takeissa ja tummissa nilkkureissa, aurinko paistaa. Syksy alkaa samaan tahtiin teatterin näytösten kanssa. Tänään on aivan hyvin oleva päivä, tosiaan. Iltapäivällä torkahdus kirjasto Kymppiin. Töitä pimeyteen asti, tai vaihtoehtoisesti iltalenkki pururadalla auringon laskiessa. Sen pelottavan luolan ohi. on arki

maanantai 22. elokuuta 2016

"linna se on yksiökin"

pitkän kaavan mukaan

Kahden viikon jälkeen raiteet kuljettivat jännitystä eteenpäin. Se oli aurinkoinen päivä, vaikka hiukset ihan likaiset. Synonyymien keksiminen pitäisi olla helpompaa, koska liika toisto pilaa arvon. Ihan kaikessa. Mut joitakin asioita tekee mieli kuuluttaa yhtenään, vakkei tahdo vahingoittaa vahingossakaan. banaanikärpästen täyttämä ilma

kiireettömyys on avainsana


Kun ne valot ovat niin kauniita. Suihkulähteessä.
Portaat ylöspäin, ei taida tikkailla mitään
ylämittaa olla.


uima-allas ja ajatuksenvirta



välillä odottamattomat kysymykset
laittavat omat mielen liikkeet juoksemaan
aivan uudenlaisella tavalla



Sit oli jo ihan pimeää, kun puutarhatuoli ei vastannut puhelimeen. Eikä se meinannut uskoa, ettei ole mitään hätää. Penkiltä ei kovin kauas päästä. Yksityiskohdat tekevät elokuvan, kun asiat lentävät kadulle tarkoin valittujen kappaleiden tahtiin tiettyyn vuorokaudenaikaan. Taas päästäisiin toistoon kiinni, jos etenisimme kronologisessa järjestyksessä minkään asian suhteen. Heräämiset on avainsana. kun nimi verbi omistusmuoto


Populaatio kiteytyy mummokalsareihin ja jäätelökoneeseen. Vuosi vuodelta. Odotetuimmat. Arvostus, kunnianosoitus. Keskiyön pumppulaulu. Niin, kirjeen kirjoitin. Vaik sanat takertuu ihan liikaa kurkkuun, eikä auta aina vaik jois vettä. superlatiiveja


Kun pyydetään rokkaamaan tanssilattiaa, kantsii totella. Kun pyydetään seikkailemaan, kantsii lähteä. Ja halata sitä toverintoveria, joka tulee vastaan. Älä koskaan kieltäydy. Never change, jos Facebook -seinällesi niin kirjoitetaan. Yritä muistaa pienimmätkin yksityiskohdat, vaikka lavoja tulee ja lavoja menee. Kuten junia. Hämärä saapuu pakostakin. Siks pitää ottaa kiinni discopallosta ja lähtee lentoon.


Aina puhutaan silmien avaamisesta. Mut avarakatseisuus kannattaa, vaik ei se aina siihen liity. Silmät avatessa vastassa on silti usein jotain, mitä et ole ehtinyt käsitellä. Se iholla tuntuva a i t o u s ja sana, jota en osaa hakea edes synonyymisanakirjasta.


pitäis tiskata, vaik syötiin kertakäyttöastioista

sunnuntai 14. elokuuta 2016

eikä lastenlippu enää kelpaa

"pitkään aikaan ollu mistään näin liekeissä"


"kuuma, mun ikkunalla, mä istun reunalla
ja varjot pitenee jo puistossa
nuo pilvet, näyttää suurilta, ilmalaivoilta
haluan paljain varpain niitä seurata"


"and I don't know what you're doing to me
but it sure feels right"


"riko mun rytmi
tuhoo harmonia

hyppää mun takia"


"saanko jäädä yöksi
käpertyä marmorikuvioisen lattian
lasivitriinin taa
rakas kahvila suojaa minua pahalta"


"find light in the beautiful sea
i choose to be happy"


(Niin paljon kerrottavaa,
sinäpä sen sanoit.
Maailman kaikki hymiöt,
valtaisat merkinnät.
hyvyyttä, pelkkää hyvyyttä)





"minä en unohda sinua koskaan
vaikka en muistaisi omaa nimeäni"

perjantai 12. elokuuta 2016

metrilakuja ja kultainen taivas

Vie sanat mun suusta,
ja aseta ne paikoilleen.


korianteri kasvaa
vauhdikkaammin,
kuin basilika

vaikken saa yrteistä tarpeekseni



Kaksi kevään hahmoa
astuu samaan kehollisuuden kirjaelmaan.

Toinen on esitystä,
ja toinen tunnetta toisenlaista.

ihan omanlaista

Toinen ottaa sohvalle nukkumaan
sadantuhannen euron juoruillan jälkeen.

Toinen saattelee filmiin aamuyöllä,
lataa matkalaukun täyteen täydellisintä tyhjyyttä
ja sitoo kaulaasi jotain somaa. monikossa

epätodellisuuden ymmärtämättömyyden vastakohta

molemmat ovat tärkeitä, ei edes
kuin suola ja sokeri

vaan kuin kevät (=vuodenaika),
ja aika kolmenkymmenen kevään päästä



pitäisi kirjoittaa useammin

Kun vain kerkeäisi kaikilta palmuilta ja syvällisiltä merenrantakeskusteluilta rustaamaan merkkejä paperille. Toffeevanukkaita junassa ja tanssivia keski-ikäisiä kakstuhattaluvun latojuhlissa. Ihmetyksellinen a r v o s t u s. Kai sä luit sen kuvan takaosan? Se kirkko oli täydellinen. Hei maailma, sun kolme kirjainta on mun uusi kotini. Terassilla tulee tuhoutumaan hermoromahdukselliset kaikkensa antamisen tunnit. ovet avattaviksi. Se ja se samalla kirjaimella. Haudataan aikaa ja asetellaan tulevalle takki lätäkön päälle.
Kaikki hyvin.

"sä ihan säihkyt"



Vaikka yksityiskohdat ajavat asiaa paremmin kuin yleismaailmalliset pitkät sivut, täytyy pureutua pikkupätkiin jossain toisessa teoksessa. Sitten tiedät, mitä tapahtui kun puhuttiin peilikaapeista kaksikymmentäkaksi tuntia. Hohtavan pinnan takaa löytyy ennenkuulumattomia pyörteitä, joihin ei pelota hypätä. Ei enää epävarmuutta, pelkkää epävarmuutta. Voi vaan huokaista syvään, jos sydämen syke antaa periksi. Mut molemmat on hyviä vaihtoehtoja.




d i y. Osana porukkaa hylätyssä ostoskeskuksessa. Ja niitä valoja. valoja, valoja. Markkinakojuja ulkopuolella, alkaa tuntua päivätkin syksyisiltä. Sellaista pientä purevuutta. Mut syksyt näyttää polvisukilta ja katulamppuisalta kotitieltä. Tehosekoittimelta stereoissa ja kaikelta uudelta. Se maistuu sysäyksille ja kuivuneilta lehdiltä. fresh

Pienet ajatuksenpoikaset eivät aina edes tunnu unelmilta. Mut kun joku tulee vastaan kalliolle, tajuamisen prosessi käynnistyy. Kello raksuttaa eteenpäin, välillä pysähtyy pitkäksi pätkäksi. Ja puhutaan jo huomisesta, vaik siinä välissä odotettiin kyytiä keskellä tietä ja olympialaiset saivat aivan uusia käänteitä.



Elokuvamainen pysähdys huoltoasemalle kesämatkan varrella. Kyl sä tiiät. Sillee, et nojaillaan autoa vasten ja juostaan karkuun ampiaisia. Moni asia on lapsuudesta muuttunut. Siistein huvipuistolaite on eläintarhan kahvila ja pahanmakuisin karkki maistuu parhaimmalta. Laske viiteen ja laskeudu syvään rauhaan. Ei taputeta tahtia, kun on hiljaista. Älä riko rauhaa ennen pimeyttä, joka kertoo tarinaa. Kun olet puhki, annat itsestäsi edelleen kaiken. Kun mennään unen ja valveen rajoilla, kaikesta tulee suurinta.



On kovin klisestä ja tylsää aloittaa lause "on onnea", mut joskus se kuvaa paremmin kuin hyvin. Ei sellaista feikkionnea, et sanotaan vaan et ollaan onnea vaik ei oikeasti olla. Kun ihan liian monet sanahelisee. Mut tämän päivän nimi on sellainen, mikä ei helise. Ei niin yhtään. Se huutaa. Se huutaa ihan helvetin lujaa joen varrella, salapolkujen sivustoilla supisee harvoille valituille. Päivällinen kahdelle Antonio Vivaldin tahtiin, illallinen yökerhossa. Rapun suulla räjähdetään nauruun, sit hypätään keinusta ninjoina. Taivas tulessa, kuin se intohimo, jota ilman missään ei ole lopullista järkeä.



Kun muut tietämättään puhuvat suuhusi oikeita sanoja, et voi muuta kuin taputtaa itseäsi olalle ja uskoa siihen, että nyt kuljettaa raiteet oikeaan suuntaan. Sellaisia palautteita ja bisneksiä yhdessä päivässä, että heikompi pyörtyisi. Vaikka ei vaadi kuin muutaman kirjaimen se, että koko raitiovaunu todistaa illan hyperaktiivisimman kamppauksen. Jos repisit paperit, asia ei todistuisi millään tavalla. Kaikki ei usko ilmaisuja, koska ihmisillä on paha tapa valehdella. Mut onneksi kaikkia ei tarvitse uskoa. Pääasia on, että uskot itseesi ja niihin, jotka uskot luotettaviksi. Sekin vaatii heittäytymistä, mut riskejä on otettava. Ei riskejä - ei rauhaa tai rakkautta.



Sinä aamuna ilmakehän jännitystä
olisi voinut leikata hiusdonitsilla,
mut mä uskoin ja luotin.