tiistai 5. heinäkuuta 2016

vesa, painu vittuun

Aina ei voi tietää, mistä aloittaa. Se on vähän kuin ensimmäinen epätoivo astuessa ulos junasta kaatosateeseen. Mutta toista ei koskaan tullutkaan, vaan sitten juostiin piiloon - aina riitti tilaa. PIMPOM, paahde ja puolittainen pimennys. Mut mitä myöhemmin kuulla saa, on läpinäkyvää. Mut ei se ihmetyksiä kuitenkaan herätä.

tun te mat to mat ansaitsevat kohotuksen


joskus kannattaa spontaanisti
kehua intiaanihelmiä, ottaa kuva tiikeripojan kanssa
ja roiskia joen vettä kasvoille

nauraa sille uimarenkaalle

kannattaa kahlata
suihkuverhomeressä
ja ottaa kädestä kii
juostessa ihmisten läpi

sit mennään
sateensuojaan laulamaan
eikä nukuta ennen
aamuyhdeksää

sitä sanoo
sitä sanoo
sitä sanoo

jos sitäkään

hyvä sä

ONNELLINEN
ONNELLINEN
ONNELLINEN
ONNELLINEN
ONNELLINEN


Ei voinut kuvitella olevan todellisuutta V-sana, jota kuvitelmaksi on luultu. H-sana havisutti ja harmia kuvataan samoilla sormilla, jotka pörröttää sun hiuksia. Vedellä viivästetään L-sanaa, S. Sen jälkeen taivas oli lohenpunainen. E-sana poistuu oven avauksella sulkemisen jälkeen. Kaiku, pimennysverhot ja seinillä varjoja = elokuva once again. Otsa kuulemma kuumeinen ja silmät hypnoottiset.

lattialla
pussi aakkoskarkkeja

2 kommenttia :

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)