perjantai 15. huhtikuuta 2016

äärellä



Suuruuksista saa, ja pitää, haveilla. Mutta oikeastihan parhaimpiin juttuihin ei tarvitse mainetta, taikka kunniaa. Se unohtuu suhteellisen helposti. Eniten iskee kaikki mahdollisimman pelkistetty ja yksinkertainen. Se hetki. Elämässä pitäisi olla enemmän laiturin päässä makoilua ja nättejä taivaita. Tarpeeksi pelkistetty tila itsensä tuntemiseen ja tunteiden tunnusteluun. Maailma kehyksinä. En minä ainakaan hirveän paljoa loppupeleissä tarvitse. Yksinkertaiset hetket. Hyvät ihmiset. Fiilikset. Elämä moniulotteisia valtameriä täynnä olevassa kokonaisuudessaan. Maailma. Hiljentyminen hetkeen ja a i t o u s.

Se riittää, ja ne hetket me muistetaan. Tehdään niitä, just niitä hetkiä.

Otetaanhan tosiamme käsistä kiinni ja ollaanhan yhdessä onnellisia?
Tehdäänhän toisemme onnellisiksi,

tehdäänhän?

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)