keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

sädehtii

Auringonsäteet lävistävät lähijunan ikkunan, ja matkustajien mielen. Koetatko kieltää? Jaksottainen ramppaus, verisuonten kramppaus.

Lista on yllättävän pitkä. Hetkellinen irtautuminen ruumiista, vuosien takaisen tapaan. Viaton innostuneisuus ja hetken mukanaan tempaaminen. Lapsenomainen jännitys. Sitten tanssittaisiin vieraalla kielellä, kuten läsnäolevat sielujen hipaisut ajan takaiset. mutta

Se valo ei lähdekään pois, se pysyy. Aamuinen unetus ja mustavalkoraitainen kirja. Inspiroituneisuus ajankäytöstä on merkki siitä vuodenajasta, jota en vielä uskalla sanoa ääneen. Uutisten säämies puhui siitä, mikä on tyypillistä.

Eikä puolestani tarvitse rukoilla. Ehkä?


Toiset lähtee, toiset jää. Ei kaikilla ole tarvetta vuosiksi Kiinaan ja Australiaan, mutta kesämuoti on ainakin selvillä. Hyrrää, ja sen sellaista. Pelottavan turvallista, osittain.

Alppipuisto oli jäässä ja joku oli penkillä ottamassa päiväunia auringonpaisteessa. Päivällä ajattelin öitä, mietin mitä kaikkea maailmassa tulee koskaan tapahtumaan. Jos sitä kysyttäisiin, vastaisin niin, miten kukaan ei ajattelisi minun vastaavan.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)