lauantai 26. maaliskuuta 2016

kiinni kasvoista

me muutumme kevääksi
emmekä enää osaa tietää
toistemme nimiä

et ymmärrä
omaa onnellisuuttasi
josta sun vain
pitäis ottaa kii

se on sinun,
sinun ainoastaan



ikuiset vaellukset ennen kuin kukaan muu on hereillä

yksisarvinen kertoo taas
koko loppuelämän
kokevan lopullisen muutoksen
josta ei ole paluuta

Runous hämmentää lukijaa,
mut mikäpä ei?

Se maalaus tulee seinälle?

ne sanat laittavat leijumaan
vaikka aina on kylmä ja nälkä
monelle asialle



tanssit tanssit tanssit

tanssit yksin

pimeässsä tanssit

toivot jonkun näkevän

vaikka on pimeää



vertauskuvat saavat hymyilemään lujasti

Kysyt kuvista, ne kaikki päätyvät
samaan tarinaan. Ei paluuta. Hymyllä tavalla.

kaunis kertomus

Korkeavuorenkadulla maailma näyttäytyy tavalla,
jota ei voi osata kuvailla. Mitä oli vuosia sitten. Vai oliko mitään?
Vai mitä oli? Miltei kodin ohi
kohti kaatopaikkaa. Yksi kappale, toinenkin.
Kilahdus kakskolme, eikä tarvetta mihinkään muuhun.
Sillä hetkellä.

punainen on aistien väri

Puhut nousukiidosta, etkä voi uskoa kuulemaasi todeksi. Et voi ymmärtää. Olet vain mitävittuamitävittuamitävittua, ja katsot vähän surullisesti. Et näe toivoa, vaikka toivoisit.
Ei sellaisia silmiä haluta katsoa, paitsi jos niiden omistaja on kuin
viimeinen sileä pala paahtoleipäpaketissa. Ei niitä kantapaloja kukaan tahdo syödä.

Se, mitä magneetissa lukee, on vähintä.



tanssimme tanssimme

yhdessä tanssimme

klubilla tanssimme

Nähdään pylvään luona
ja ollaan vähän spesiaalii.

Pöytä oli katettu,
viskipurkki soi kaiuttimmista
ja ympärillä ystävät.

ronski kielenkäyttö
ja huono huumori

jokaisen oma tapa olla ja elää,
siitä tunnistamme toisemme

olen kotona


Kun puhuttiin siitä veneestä,
menetin yöuneni. Positiivinen jännitys.
Nothing left to lose.

uumoilu

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)