torstai 31. maaliskuuta 2016

ja särö on sun

onhan niitä juhlia ollut



torstaisia oksankoristelukekkereitä
perjantaisia ysäridiscoja
lauantaisia synttäribileitä
sunnuntaisia puistokauden avauksia
maanantaisia ihan muuten vaan


mutta silti

elämää kuvaa parhaiten
unihiekkaiset tiistait

kun yöllä meinasi
monta kertaa sängystä pudota



muste olisi voinut
kirvellä vielä kauemminkin

verestää tunnetta pidempään

ne sanat
ovat se ulottuvuus

sinä elät, sinä olet olemassa

t i e s i t k ö sen


keskiviikostahan
jo tiedämme kaiken

lauantai 26. maaliskuuta 2016

kiinni kasvoista

me muutumme kevääksi
emmekä enää osaa tietää
toistemme nimiä

et ymmärrä
omaa onnellisuuttasi
josta sun vain
pitäis ottaa kii

se on sinun,
sinun ainoastaan



ikuiset vaellukset ennen kuin kukaan muu on hereillä

yksisarvinen kertoo taas
koko loppuelämän
kokevan lopullisen muutoksen
josta ei ole paluuta

Runous hämmentää lukijaa,
mut mikäpä ei?

Se maalaus tulee seinälle?

ne sanat laittavat leijumaan
vaikka aina on kylmä ja nälkä
monelle asialle



tanssit tanssit tanssit

tanssit yksin

pimeässsä tanssit

toivot jonkun näkevän

vaikka on pimeää



vertauskuvat saavat hymyilemään lujasti

Kysyt kuvista, ne kaikki päätyvät
samaan tarinaan. Ei paluuta. Hymyllä tavalla.

kaunis kertomus

Korkeavuorenkadulla maailma näyttäytyy tavalla,
jota ei voi osata kuvailla. Mitä oli vuosia sitten. Vai oliko mitään?
Vai mitä oli? Miltei kodin ohi
kohti kaatopaikkaa. Yksi kappale, toinenkin.
Kilahdus kakskolme, eikä tarvetta mihinkään muuhun.
Sillä hetkellä.

punainen on aistien väri

Puhut nousukiidosta, etkä voi uskoa kuulemaasi todeksi. Et voi ymmärtää. Olet vain mitävittuamitävittuamitävittua, ja katsot vähän surullisesti. Et näe toivoa, vaikka toivoisit.
Ei sellaisia silmiä haluta katsoa, paitsi jos niiden omistaja on kuin
viimeinen sileä pala paahtoleipäpaketissa. Ei niitä kantapaloja kukaan tahdo syödä.

Se, mitä magneetissa lukee, on vähintä.



tanssimme tanssimme

yhdessä tanssimme

klubilla tanssimme

Nähdään pylvään luona
ja ollaan vähän spesiaalii.

Pöytä oli katettu,
viskipurkki soi kaiuttimmista
ja ympärillä ystävät.

ronski kielenkäyttö
ja huono huumori

jokaisen oma tapa olla ja elää,
siitä tunnistamme toisemme

olen kotona


Kun puhuttiin siitä veneestä,
menetin yöuneni. Positiivinen jännitys.
Nothing left to lose.

uumoilu

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

väreilyä

katua pitkin

maaliskuun värejä



Mikä on saavutetun tilan nimi? Vai voiko sitä pitää
millään tavalla saavutuksena? Päinvastaisuus sittenkin?



se on sinussa kiinni



Kenestä se on kiinni?


Olen täynnä arvostusta,
tule hakemaan. Täältä sitä saa.

jokaisessa lyhtypylväässä,
tuntemattomien talojen seinissä,
oven raossa, hiekan jyvässä
matkan varrella

Sitä tapahtuu.

huomioonotto sitä odottamatta, sata herätys, kisabussi, historian havinaa, tekoripsiä, rintaneula, kylmä kahvi, taiteellinen, ylärivi, ruutujen sisällä kuviointia, kaunis taivas ja kaipuu

Sinä tiedät kaiken.


Kun puhutaan huonoista ideoista, alkaa räkätys suurenmoinen. Onhan niitä ollut, niitä tulee aina olemaan. Huvittavia sattumuksia ja once in a lifetime -hetkiä. Pöydällä on kukkakimppu, morsian riitelee siskonsa kanssa ja taustalla soi Beautiful disaster.

Aamuherätyksenä kutsu Kaivopuiston kylmyyteen. Istun eteisen matolla ja päästän suustani kolmattakymmenettäkertaa ne samat ihmetyksen äänteet. Kaksi kuperkeikkaan taaksepäin. Sitten naurahdan canvakselle.

punainen on väreilyn väri



Vaellukset sinetöivät vuosien takaiset tuoksut satojen kilometrien päästä kotikonnuille. Lehdistä leikataan sanoja pois kontekstista ja kahvilassa luvataan maalata. Ja niin ne vuodet vierivät ja paikkakunnat vaihtuvat, silti ihmiset pysyvät samoina statuksien muuttuessa.

"Tällaista voi tapahtua vain sun seurassa."

Pään kokoinen kahvi. Kantele soi korkeassa tilassa puheensorinan keskellä, lautapelit kertovat eläinkunnasta ja kuuntelemme tietämättämme samaa kappaletta samaan aikaan. Sano sinun sanomasi. Hetki siihen menee, että on tapahtunut se, mitä et hetki sitten osannut ajatella. Se on vastenmielistä. Kaksi sanaa oksettaa ja suljet television. Tiedät lukemisen olevan mahdottomuus, ja jalalla astumisen ovesta sisään kuvottavinta ikinä. Vielä äsken poistuminen oli sitä varten, että voi äkkiä palata takaisin.



se pakahtuu

päättävyyden
taipuvuus

se puristuu

Näin unta toiveidesi toteutumisesta. Olit kääriytyneenä peittoon keskellä käytävää.
Kaikki paha oli pyyhitty elämästäsi pois. Ja kaikki oli niin turvallista,
ja turvattua. Näen ehkä keskivertoihmistä enemmän muistettavia unia, tarjolla kaikkea.
Jos olisin meedio, tämä maailma olisi niin kaunis, ettet uskokaan.

sydän

perjantai 18. maaliskuuta 2016

et voi kuunnella musiikkia enää

Siinä pisteessä,
että listahitit saavat itkemään.

pienistä haaveista on helpompi lähteä

Hengitysharjoitus: illat kaduilla

Oletko huomannut,
miten ihmiset ovat taas alkaneet
syömään jäätelöä kävellessään
kaupasta kotiin?

Ajatuksena vuodenajoista lämpimin
saattaisi pelottaa, siihen ehkä auttaisi
uusien aurinkolasien lisäksi ostetut
paksut sukkahousut.



                                                                                              "mut pelkään"


            "kuka päättää, ketkä saa onnistua?"

                                                                                                                     "kauas kauas jonnekin"


                                                            "mä en vieläkään tajua"



Mitä sä haet?
-Saanko miettiä kysymystä hetken?



Luulin tietäväni mitä se on, sitä se ei ollut. Siltä se vaan tuntui, eikä tule enää koskaan tuntumaan. Se, mikä oli käsityksenä vuosi sitten, ei ole sitä enää. Mulle kerrottiin salaisuus, mulle paljastettiin mitä mä oikeasti olen. Tahdoin aina tietää salaisuuden. Se oli suurempi, kuin ajattelin. Sen jälkeen mikään ei ollut enää samaa.

sanojen muodostamat ketjut,
ja valovuosien nopeudella läpikiitävät hetket
mielenmaisemissa rytmejä mukaillen

tekevät historiaa

Ja ovat tulevaisuudessa
aina huono valinta.

loppupeleissä hyppäät
jokaisen kappaleen ohi

kuitenkin




mutta sitten
alan kuulemaan silmilläni
ja viimeisenä aamuna

tunnen
ja katson olkani yli

tahtoisin kirjoittaa
minkälaisia kirjoja lainasin

mutta se olisi mennyt ohi aiheen

Aurinko paistaa
ja polvia myöden hangessa.

postimerkki kuoressa
ja

k e s ä l o m a

torstai 17. maaliskuuta 2016

minä annan kaiken ja enemmän

takki auki maailmaa vastaan

keskisormi pystyssä
kaikkien vaatimuksien jälkeen
niiden ollessa edelleen voimassa


sopivasti tuulta keuhkoihin

ja veriappelsiineja myydään kaupassa
ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen


havainnollistaminen
perjantai lista virhetyypeistä

kohtalo yhdistää minut
ja sanattomaksi tekevät t-paidat

rajan yli hyppäys


paperit ovat kuoressa
ja naama paperilla

kello puoli kolmelta aamuyöllä
tiistai silmiä painaa


tuomiokirkon portaille
paistaa melkein aina aurinko

Uusi
eilen Ei muuta tekstiä

maanantai 14. maaliskuuta 2016

it's your funeral

Autoja tuli vastaan valot sokaisten. Mitä ratin takaa nähtiin? Kirjaa ylös niitä asioita, mitä pitäisi olla. Mitä ei saisi olla. Mitä haluaisi olla. Mihin voi vaikuttaa. Mihin haluaisi vaikuttaa. Päätöksistä voi olla vaikeaa pitää kiinni, jos oma olemus laittaa vastaan. Päätät hymyillä, mut jos ei hymyilytä? Päätät olla itkemättä, mutta mitä jos kyyneleet valuvat jo pitkin poskiasi? Päätät mennä ajoissa nukkumaan, mutta olet vielä yhdeltä yöllä hereillä. Kaikki voi tapahtua, vaikket sitä tahtoisi.

tarvetta voimakkaille aksenteille ja tiukoille ojenuksille





Valmistauduin dynamiikanvaihteluihin, mutta todellisuus näyttäytyi variaatioiden yhdistämisenä. Hengettömiä vai hengellisiä? Liimalla vai ommellen? Ylöspäin vai alaspäin? Allekirjoitatko? Silmät seuraavat selkää, kuin omani heidän varpaitaan. Paint it black tahtoisi irrottaa katseen pistetaulukosta.

Puhuuko täällä kukaan muu vesitorneille?

Aurinko piirtää varjon asfalttiin ja Helsingin yö alkaa tuoksumaan erilaiselta. Vanhat rappukäytävät viehättävät. On toisaalta lohduttavaa, että turvapaikka on kuulemma olemassa.






Väärä juna-asema kello 0345
voi tuoda uuden tuttavuuden.

kohtaamisia, jotka muistaa

Vaikka "nähdään" tarkoittaa
"ei koskaan". Niin se menee, eikä se edes
haittaa ketään. Mutta niitä elämä on,
sattuman määräämiä kohtaamisia.
Pari vaihdettua lausetta, ihmisen tarina
kolmessa minuutissa.

Symbioosi keinuttaa Itämerellä kohti Italiaa, tai jotain sinnepäin. Aurinko meni pilveen ja sumussa oli koko kuplan maailma. Tuuli lujaa, ja setelit lentelivät taivaan tuuliin. Elämä risaseks samalla aikavyöhykkeellä. Osa yhteistä prosessia, jolla ei ole nimeä.




Huominen tuo hyperaktiivisuuden nuoruuden kuvaan mukaan. Aloitan lainauksilla, joihin lopetan. Enkä tiennyt jonkun kirjoittaneen minusta runon kolmekymmentäkuusi vuotta sitten. Takapajuinen tärinä, neljä viidestä valmiudessa. Pää kääntyy hätääntyneenä moneen eri suuntaan syövän jälkeen.

kiitoshei

Olen kuin ilmaa, jolla vaan sattuu olemaan päällä universumin hienoin takki. Olen tyhjyyttä värikkäässä muovipussissa. Olen laskenut niin paljon päässäni, että puhun numeroilla. Ne jatkuvat ikuisuuteen asti.

mitä minun pitäisi tehdä

Nälkä ei ota loppuakseen.



Makeanhimoa ei peitota suolaisella.



Yrittää voi,
mut ei se auta.



Mä voisin tehdä lettuja,
niistä saa molempia.


Blondie, tasaaminen, koulun loppu, maailman rumin ja hienoin takki, karkumatkat, materiaako, kävely, Frendien seitsemäs tuotantokausi, voin tulla lasilliselle, karistelu, tuomarointi, ehkä toinenkin, ehkäpä uutta pintaa, tapaturmat, valokuvat, hämärryttävät kysymykset, kirjat pois kaapista, kirjekuoret, puisto aukeaa, vanhat biisit - uudet tunnelmat, sukat, sanattomuus

"there will be a couple of feathers left in my hair"

perjantai 11. maaliskuuta 2016

keijubileet

pyydä multa päivän printit

porukka koolle, idearikkaat unettomat yöt, tsiljardit viestit, käsikirjoitus, kellari, tekstitiedostot, aikataulujen yhteensovittaminen, missä on piuha, vastaa puhelimeen, kuka tekee mitä tekee, hupsista meni rikki, tutustukaa huolella, tiedä, älä ihmettele, tee, pysy aikataulussa, luovat ratkaisut, langat käsissä, täysi heittäytyminen, vastuu, ensimmäinen kuvauspäivä, arvostus, hattu, energiat, huoletijat, glidecam, ovi irti, pahvisiivet, avustajat, yhteistyö, siirrä, missä kortit, täysii, naurukohtaukset, ongelmat, tsemppi, lisätiedostot, ruskealle sohvalle sukellus, sä olet, studio, kiitollisuus, editti, saako keijupölyä pliis, jälkiäänitykset, merirosvohuutoja huitoen, be there, yläfemmat, showtime, kiitos




Maailmassa on yksi asia, josta
kukaan muu ei tiedä yhtä paljon kuin minä.
Se on tässä, klik.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

kuninkaille

aineeton kuoppa aiheuttaa aineellisia vahinkoja

Mihin olet kulkenut,
jos missään ei ole näkynyt tienviittoja?

heikotus aiheuttaa kylmiä väreitä

Vai toisinpäin?

Miten sä sen koet?


Uudistukset ovat niitä keinoja,
joita koulussa opetettiin nimeämään.

the 69 eyes -

yliaktiivinen ilmentymä

Kerro se juttu vielä uudestaan.

Piilossa minä kiersin ympyrää
rautaisen laulun jälkeen. Puhuin lehtiroskikselle
sadastamiljardista palasesta.

Toisen asteen palovamma kirvelee,
mut ei yhtä pahasti.

Illalla kodittomuus tulee kylään.

swedish house mafia -

mentaliteetti

Kun mennään, niin mennään täysii, vaikka seinää päin.
Otetaan mukaan kaikki tasot: ne, jotka koulussa moneen
otteeseen opetettiin.

Olen myynyt kaikki maani,
joka hehtaarin.


Ehkä mä vaan alan kasvattamaan värikkäitä kukkia
ja ostan uusia lakanoita.

maanantai 7. maaliskuuta 2016

pieni tyttö vs iso maailma

En voi uskoa, kuinka pitkään
olen ollut tällä kannalla.


tietämätön syyllisyyteen

Koska en ymmärrä päällekkäismerkityksiä, en osaa käsitellä __________. Miksei olla jo perillä? Eilen heräsin nukahtamiseen. Tänään ääneni ei irronnut. Huomenna en ole ollut missään yhtä kaukana yksin. Mitä __________? Olisiko mahdollista, että raiteet taipuisivatkin toiseen suuntaan?

Pitkin käytävää lojuu lohduttomuutta. Eikä kukaan mahdu nukkumaan
kahden penkin välissä.

vahva basso

Mitä muut ovat toisilleen,
on katkeruutta.

Aurinkoon tuijottaminen aiheuttaa vihreitä pilkkuja näkökentässä.

Muistatko?


kohti vaaraa

Pakkasasteet jäädyttävät mielenilmaukset patsaiksi paikoilleen. Ylöspäin kipuavat puurivistöt sumuttavat suhteellisuuden säröjen sinfoniaksi. Vaellettaisiin kaksi viikkoa harvoin sanoin. Olisi rauhaa, muun muassa.


täydellinen tanssi-ikkuna

Ei tahtoa pysyä aloillaan, tahto hypätä korkeammalle kuin koskaan aiemmin. Haluutko mukaan? Ravista, ravista, ravista. Ravista viis kertaa, sit pysäytä. Kolme vetoo, hetki lepoo. Toisto.

Ajan kuluminen tuntuu järjestelmällisesti sadalta vuodelta. Henkeäsalpaava on kaksiulotteinen sana. Ihoa nipistävät. Niiden tahtiin laskettavat palapelin palaset ovat viimeiaikoina saaneet uusia sisältöjä. Ehkä joskus lapsenakin ymmärsin hyvän päälle. Sisäistämisen ollessa tätä luokkaa ei ole enää malttia sanoa ei. Tai miksi edes pitäisi? ei niin

Karkumatkalla korvissa kohisee. Ymmärrys maailmasta ei ole lisääntynyt, mutta en sitä odottanutkaan. Tietääkö kukaan, mistä saa näteintä lahjapaperia?

do it

haluisin sanoa ___

Naapurit kuulostavat olevan kiireisiä. Tuttava sanoi minunkin siltä vaikuttavan. Kyllä mä aina välillä olenkin, mutta sillä ei ole mitään väliä. Se ei vaikuta mihinkään. Se ei ole mitään, vaikka ihmiset niin luulevat. Älä tee siitä johtopäätöksiä, kiire on kaikista vähäpätöisin asia elämässä. Tein siitä laulunkin. sekunteja, superlatiiveja, ehdottomuutta ja epäileviä substantiiveja

Tiedätkö mitkä alueet
lobotomia erottaa?

ja kun ilta
on yhtäkkiä
kello kuusi aamulla

sos


Murroksessa mikään ei riitä.

tuntuuks missään

Tikkaita saa kivuta jaksamattomuuteen asti, siksi perille pääsy on kortilla.
Yksi riittää. Sen yhden kerran kun pääset. Se riittää. 

aikuisuuden portilla taannutaan kolmevuotiaan tasolle

Tyhjänä sanoista,
täynnä toisille toisarvoisia tunnelmia.

varasta ja ryöstä


JUOKSE KII
OTA KII
SILMÄT KII

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

sädehtii

Auringonsäteet lävistävät lähijunan ikkunan, ja matkustajien mielen. Koetatko kieltää? Jaksottainen ramppaus, verisuonten kramppaus.

Lista on yllättävän pitkä. Hetkellinen irtautuminen ruumiista, vuosien takaisen tapaan. Viaton innostuneisuus ja hetken mukanaan tempaaminen. Lapsenomainen jännitys. Sitten tanssittaisiin vieraalla kielellä, kuten läsnäolevat sielujen hipaisut ajan takaiset. mutta

Se valo ei lähdekään pois, se pysyy. Aamuinen unetus ja mustavalkoraitainen kirja. Inspiroituneisuus ajankäytöstä on merkki siitä vuodenajasta, jota en vielä uskalla sanoa ääneen. Uutisten säämies puhui siitä, mikä on tyypillistä.

Eikä puolestani tarvitse rukoilla. Ehkä?


Toiset lähtee, toiset jää. Ei kaikilla ole tarvetta vuosiksi Kiinaan ja Australiaan, mutta kesämuoti on ainakin selvillä. Hyrrää, ja sen sellaista. Pelottavan turvallista, osittain.

Alppipuisto oli jäässä ja joku oli penkillä ottamassa päiväunia auringonpaisteessa. Päivällä ajattelin öitä, mietin mitä kaikkea maailmassa tulee koskaan tapahtumaan. Jos sitä kysyttäisiin, vastaisin niin, miten kukaan ei ajattelisi minun vastaavan.