sunnuntai 28. helmikuuta 2016

puhallan pyhää henkeä

ja sitten
ja sitten
ja sitten

ja sitten istuttiin soikiossa
ja sitten mä luulin että kohta musta tulee
maailman onnellisin tyttö


koitan
koitat
koittaa
koitamme
koitatte
koittavat

koitetaan
koitettaisiin

koita
koita

koittaisin

koittanee


104,3 kilsaa tunnissa

Kolmessa hetkessä rytmin saa käännettyä yöhön. Tinnittävät korvat ja lyriikkaa imenyt ihminen. Viidennessä kerroksessa pallomeri saapuu syliin. Lapsuuden unelmat kiteytyvät. Matkalla ja mutkalla.


Sä tarvitset reittiä, mutta sen kulkemiseen tarvitaan yksi ainoa polku. Se on se yksi suunta, kiviä pitkin hyppelemällä et etene. Yrität mennä lävitse ja kokeilet kiertoreittejä, mutta pysyt paikoillasi. Tiedät kyllä itsekin miksi.


Säästötili tyhjäksi ja karataan Karibialle. Katsotaan kolmen viikon päästä, mitä on tapahtunut. Kerrankin mahdollisuuden olemassaolo lähenteli todellisuutta. Olen pahoillani, mutta merkintä tuntui eloisalta. Onko se hapuilua? Mutta miksei selkeyttä karisevuuden sijaan? Ei tarvitse pelätä, koska kieltävää vastausta ei ole olemassa.


"now everybody wanna dance with you
i cannot dance 'cause my boots are stuck with glue
everybody wanna talk too much
but all i want is you"

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)