maanantai 29. helmikuuta 2016

kiristä korsettisi

litran tuoppi vettä kaatuu patterin väliin


"it's freezing
i'm so cold
you damn right"

Olen täynnä verbaalisia kalastusverkkoja, mutten tiedä ovatko ne hallaksi. En osaa tietää heittämisistä, laskemisista, tai mitä näitä kaikkia nyt on. Termistö puuttuu monelta alalta, kuten sanoinkin. Kerranhan tässä eletään. Mutta se, miten eletään, riippuu kaikista mahdollisista tekijöistä. Jokainen solmu ja koukku saavat aina jonkinnäköisen vastineen. Onhan se ihan silmittömän sokaisevaa. Mieti vaikka.

"'cause i want it now
i want it now
give me your heart and your soul"



Minne laittaisit itsesi?

Tikkuja löytyy joka lähtöön, jokaiseen käyttötarkoitukseen. Mielleyhtymien laukaisevat tekijät ovat pikkiriikkisen kokoisia, abstrakteja banaanikärpäsiä. Olisitko koskaan uskonut itsekään? Heitä flekkii. Etkä osaa nukahtaa kipinöidessäsi. Sä säkenöit brutaalilla tavalla. He puhuvat paljon pahoja asioita. Itsekin mietin, mitä tunnottomuus loppupeleissä tarkoittaa. Puutunut isovarvas. Päivistä tulee kaunokirjallisia ja käskyttäviä. Yleinen välinpitämättömyys vaivaa ihmiskuntaa, lujasti. He huutavat vasten stop-merkkiä, kun minä yritän polkea yksipyöräisellä kartioita pujotellen.

Taittaisitko vielä yhden kulman?



En usko muotiin, mutta henkareita tuntuu silti olevan liian vähän. En oikeastaan tiedä, mihin uskon, vai uskonko enää mihinkään. Maailma leijuu ympärillä ja jää on murentunut hataraksi massaksi, jota on vaikeaa käsitellä. Huonekalut vaihtavat paikkojaan, kuvat irtoavat seiniltä ja kuulennot ovat konkretiaa. Mihin mun pitäisi uskoa? Kerro mulle, mihin uskoa. Mitä uskottavaa minulla on? Mitä se uskottavuus on? Kerro mulle.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)