sunnuntai 21. helmikuuta 2016

kakskyt kaverii on soitellu mun perään

On olemassa asioita, jotka konkretiasta huolimatta tuntuvat epätodelliselta. On olemassa tiiliseinien sisäinen satumaailma, jossa pidetään puheita ja syödään kakkua aamupalaksi. Siellä vapauden tunne iskee maksimiin, eikä mikään ole ei irti. Rakkaat, ensiesitys ja rekkarakeet. Onks hei vähän mageet?


Lähetääks Lunaan? Ikeakassillinen elämää, sen kaiken sinisyys kaikkien istuessa yhden pöydän ympärillä. Linja-auton takapenkillä lauletaan ja mua heitellään karkeilla. Silloin tunsin suurta onnellisuutta siitä, miten upeita ystäviä mulla on, ja miten uskomattoman ihanassa koulussa olen käynyt. Mä olen saanut näiltä vuosilta ihan mahdottoman paljon. Itkettää.




tiili irroitettu ja heitetty päin

muistat kaiketi
äänien taajuudet

Klubilla soi alakouluhitit, ja päitä on miljoona,
ja mulla on kaikesta huolimatta vain yksi vastaus.

taajamassa silloin
yksi ilta
kaunis, vielä lisää

radikalisoituminen

kaikkialla, ei ikinä tarpeeksi
ärsykkeiden olemassaolo
äityy paremmaksi

Kaukomaiden kohdalla
hiekkaiset rannat lähestyvät.

nostaisitko sukkahousujasi
sijoittaisitko oikein
uskomukset laitetaan kategorioihin

ja palmut huojuvat

saattaisitko mahdollisesti
tarjota tyyneyttä
aina ajallaan

liukuportaista seuraava askel
pyyhkii sun kasvoja lapasella


Mä en tiedä mitä sanoisin.

Yksi kuskeista tööttää,
koska en muista katsoa
tuleeko autoja.

Huokaan syvään
kympin sporassa
Oopperan kohdalla.

maailma on harmaa
ja aamuinen

ja mun pää

maailma hei

on vielä eilisestä
vähän sekaisin

Vaellan Pikku Huopalahden kaduilla
ja harmaus muuntuu tunnetilaksi.

krepitaatio ja kipu

Kympin sporassa takaisinpäin
edessäni oleva penkki
tuoksuu keskiyöltä.

Hän painaa punaista nappulaa,
nousee ylös, menee kaksi porrasta alaspäin
ja astuu ulos.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)