tiistai 16. helmikuuta 2016

alla glömmer men inte jag

Venaa, kun mä venyn kuuhun ja takaisin. Vääntele mua, kokeile miten pitkälle jalka kantaa. Jos seinä tulee vastaan, onko ongelma mennä sen läpi? Taivuta, taita selästä, vedä kohti lattiaa. Ohjaa, olen elävä nukke, joka rakastaa olla estradilla. Hämmästy, ei tunnu missään. Liikuta lisää - vedä, vanuta, testaa rajoja.

Mulla on ikävä Loosen tanssilattiaa.

En ole ihan varma, mitä kuulin. En ole ihan varma näkemästäni kakofoniasta. En olisi halunnut tuntea porukan tiivistymistä näin myöhään. (Parempi silti nyt, kuin ei milloinkaan. Ei milloinkaan on kielletty maailmassani.) En voisi olla ylpeämpi uusimmasta, ja sankoin joukoin vahvistetusta nimikkeestäni: tv-studion kovin jätkä. En halua miettiä sitä, miten paljon liikkumattomuutta on vielä edessä. En pysty ikuiseen istumiseen, mutta silti tahtoisin maailman haluavan pitää mua sylissään.



Englannin kielen aikamuodot kertovat heinäisistä poluista,
kukkaseppeleistä ja pienistä metallinpalasista.

Pistä mut paketiin, beibi.
Ja sido kaulaan rusetti.

Revin alahuultani, ja
ravistan spraymaalin valmiiksi.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)