maanantai 29. helmikuuta 2016

kiristä korsettisi

litran tuoppi vettä kaatuu patterin väliin


"it's freezing
i'm so cold
you damn right"

Olen täynnä verbaalisia kalastusverkkoja, mutten tiedä ovatko ne hallaksi. En osaa tietää heittämisistä, laskemisista, tai mitä näitä kaikkia nyt on. Termistö puuttuu monelta alalta, kuten sanoinkin. Kerranhan tässä eletään. Mutta se, miten eletään, riippuu kaikista mahdollisista tekijöistä. Jokainen solmu ja koukku saavat aina jonkinnäköisen vastineen. Onhan se ihan silmittömän sokaisevaa. Mieti vaikka.

"'cause i want it now
i want it now
give me your heart and your soul"



Minne laittaisit itsesi?

Tikkuja löytyy joka lähtöön, jokaiseen käyttötarkoitukseen. Mielleyhtymien laukaisevat tekijät ovat pikkiriikkisen kokoisia, abstrakteja banaanikärpäsiä. Olisitko koskaan uskonut itsekään? Heitä flekkii. Etkä osaa nukahtaa kipinöidessäsi. Sä säkenöit brutaalilla tavalla. He puhuvat paljon pahoja asioita. Itsekin mietin, mitä tunnottomuus loppupeleissä tarkoittaa. Puutunut isovarvas. Päivistä tulee kaunokirjallisia ja käskyttäviä. Yleinen välinpitämättömyys vaivaa ihmiskuntaa, lujasti. He huutavat vasten stop-merkkiä, kun minä yritän polkea yksipyöräisellä kartioita pujotellen.

Taittaisitko vielä yhden kulman?



En usko muotiin, mutta henkareita tuntuu silti olevan liian vähän. En oikeastaan tiedä, mihin uskon, vai uskonko enää mihinkään. Maailma leijuu ympärillä ja jää on murentunut hataraksi massaksi, jota on vaikeaa käsitellä. Huonekalut vaihtavat paikkojaan, kuvat irtoavat seiniltä ja kuulennot ovat konkretiaa. Mihin mun pitäisi uskoa? Kerro mulle, mihin uskoa. Mitä uskottavaa minulla on? Mitä se uskottavuus on? Kerro mulle.

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

puhallan pyhää henkeä

ja sitten
ja sitten
ja sitten

ja sitten istuttiin soikiossa
ja sitten mä luulin että kohta musta tulee
maailman onnellisin tyttö


koitan
koitat
koittaa
koitamme
koitatte
koittavat

koitetaan
koitettaisiin

koita
koita

koittaisin

koittanee


104,3 kilsaa tunnissa

Kolmessa hetkessä rytmin saa käännettyä yöhön. Tinnittävät korvat ja lyriikkaa imenyt ihminen. Viidennessä kerroksessa pallomeri saapuu syliin. Lapsuuden unelmat kiteytyvät. Matkalla ja mutkalla.


Sä tarvitset reittiä, mutta sen kulkemiseen tarvitaan yksi ainoa polku. Se on se yksi suunta, kiviä pitkin hyppelemällä et etene. Yrität mennä lävitse ja kokeilet kiertoreittejä, mutta pysyt paikoillasi. Tiedät kyllä itsekin miksi.


Säästötili tyhjäksi ja karataan Karibialle. Katsotaan kolmen viikon päästä, mitä on tapahtunut. Kerrankin mahdollisuuden olemassaolo lähenteli todellisuutta. Olen pahoillani, mutta merkintä tuntui eloisalta. Onko se hapuilua? Mutta miksei selkeyttä karisevuuden sijaan? Ei tarvitse pelätä, koska kieltävää vastausta ei ole olemassa.


"now everybody wanna dance with you
i cannot dance 'cause my boots are stuck with glue
everybody wanna talk too much
but all i want is you"

perjantai 26. helmikuuta 2016

lääkeaine

Mikä lievittää kipua,
ja kuka kipsaa kenetkin?



Suunnittelin elämääni polaroidkameran vastineeksi, luulin että se jotenkin helpottaisi käyttöehtosopimuksien ymmärtämistä. En ole ihan varma, mitä hourasin siinä jossain nukutuksen ja pyörätuolin välissä. Mut siinä kohtaa se on aina jotain tosi tärkeää. Eikä ne ole vain sanoja. Pienen laatikon jokainen sivu on saman pituinen. Osaavatko koivut puhua, vai pysyvätkö ne muka oikeasti vain paikoillaan? Väkivaltainen vaientaminen.

Muuttaaks sun elimistö
mut morfiiniks, beibe?

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

mikä vuosi? -mä en oo varma

Yritin kävellä hitaammin,
mutta kaikki jäi epäselväksi.


Se oli lauantaiaamu, kun nostin läppärin sänkyyn ja laitoin Happoradion soimaan. Aina välillä kaaduin ison peiton keskelle ajatusten juostessa läpi hermoratojen. Taidan olla allerginen, koska silmiä kutittaa niin paljon. Olkavarren kylmät väreet. Mua pelotti ylihuominen ja tulevaisuuden epäonnistumisen mahdollisuus.

kaikki kirkkauteen
upotettu aika
juoksee nopeiten

tukahdutettu versio itsestä

Toisena aamuna televisiossa laulettiin viskilasi flyygelin päällä kello kuutta yli seitsemän. Teen kaikkeni sen eteen, ettet joutuisi jonain päivänä samaistumaan tuohon lauluun. Olin tosi väsyinen ja ihan ulkona kaikesta. Vähän niin kuin vieläkin.

mä koitan elää silmilläni
ja henkeä haukkoen


kun koko maailma pysähtyy



                                    pirs
                                            ta
                                                 loi
                                                                      tu
                                                                           mi
                                                                                             nen

                                                                                                       on
                                                                                                              pitkäjänteisyyttä vaativa prosessi


                         mikrounia silmät auki




muistijäljet kantavat
samalla kehällä




                                                                           istun
                                                                                 eikä vene keikkaa


                                                                                                       ranteeseen sidotaan glitternauha


   "susta kuullaan vielä"



                                                       kaikki ky se li
                                                                   mihin hävisin



i surrender soi taustalla ja multa kysytään
olenko valmis elämäni parhaille päiväunille

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

kakskyt kaverii on soitellu mun perään

On olemassa asioita, jotka konkretiasta huolimatta tuntuvat epätodelliselta. On olemassa tiiliseinien sisäinen satumaailma, jossa pidetään puheita ja syödään kakkua aamupalaksi. Siellä vapauden tunne iskee maksimiin, eikä mikään ole ei irti. Rakkaat, ensiesitys ja rekkarakeet. Onks hei vähän mageet?


Lähetääks Lunaan? Ikeakassillinen elämää, sen kaiken sinisyys kaikkien istuessa yhden pöydän ympärillä. Linja-auton takapenkillä lauletaan ja mua heitellään karkeilla. Silloin tunsin suurta onnellisuutta siitä, miten upeita ystäviä mulla on, ja miten uskomattoman ihanassa koulussa olen käynyt. Mä olen saanut näiltä vuosilta ihan mahdottoman paljon. Itkettää.




tiili irroitettu ja heitetty päin

muistat kaiketi
äänien taajuudet

Klubilla soi alakouluhitit, ja päitä on miljoona,
ja mulla on kaikesta huolimatta vain yksi vastaus.

taajamassa silloin
yksi ilta
kaunis, vielä lisää

radikalisoituminen

kaikkialla, ei ikinä tarpeeksi
ärsykkeiden olemassaolo
äityy paremmaksi

Kaukomaiden kohdalla
hiekkaiset rannat lähestyvät.

nostaisitko sukkahousujasi
sijoittaisitko oikein
uskomukset laitetaan kategorioihin

ja palmut huojuvat

saattaisitko mahdollisesti
tarjota tyyneyttä
aina ajallaan

liukuportaista seuraava askel
pyyhkii sun kasvoja lapasella


Mä en tiedä mitä sanoisin.

Yksi kuskeista tööttää,
koska en muista katsoa
tuleeko autoja.

Huokaan syvään
kympin sporassa
Oopperan kohdalla.

maailma on harmaa
ja aamuinen

ja mun pää

maailma hei

on vielä eilisestä
vähän sekaisin

Vaellan Pikku Huopalahden kaduilla
ja harmaus muuntuu tunnetilaksi.

krepitaatio ja kipu

Kympin sporassa takaisinpäin
edessäni oleva penkki
tuoksuu keskiyöltä.

Hän painaa punaista nappulaa,
nousee ylös, menee kaksi porrasta alaspäin
ja astuu ulos.

tiistai 16. helmikuuta 2016

alla glömmer men inte jag

Venaa, kun mä venyn kuuhun ja takaisin. Vääntele mua, kokeile miten pitkälle jalka kantaa. Jos seinä tulee vastaan, onko ongelma mennä sen läpi? Taivuta, taita selästä, vedä kohti lattiaa. Ohjaa, olen elävä nukke, joka rakastaa olla estradilla. Hämmästy, ei tunnu missään. Liikuta lisää - vedä, vanuta, testaa rajoja.

Mulla on ikävä Loosen tanssilattiaa.

En ole ihan varma, mitä kuulin. En ole ihan varma näkemästäni kakofoniasta. En olisi halunnut tuntea porukan tiivistymistä näin myöhään. (Parempi silti nyt, kuin ei milloinkaan. Ei milloinkaan on kielletty maailmassani.) En voisi olla ylpeämpi uusimmasta, ja sankoin joukoin vahvistetusta nimikkeestäni: tv-studion kovin jätkä. En halua miettiä sitä, miten paljon liikkumattomuutta on vielä edessä. En pysty ikuiseen istumiseen, mutta silti tahtoisin maailman haluavan pitää mua sylissään.



Englannin kielen aikamuodot kertovat heinäisistä poluista,
kukkaseppeleistä ja pienistä metallinpalasista.

Pistä mut paketiin, beibi.
Ja sido kaulaan rusetti.

Revin alahuultani, ja
ravistan spraymaalin valmiiksi.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

onko ikävä

Sä olet ihminen,
ja siksi merkittävä.

muista se

Sä merkitset jollekin ihmiselle
niin paljon,

että oh lord

...

Haluaisit olla mulle merkittävä, mä vannon. Palvoisin sua mielessäni, ja uhraisin miljoonia minuutteja ajatusmaailmaa. Koska haluaisin tehdä niin, se olisi niin positiivista. Ootko koskaan käynyt kuumailmapallolennolla? Siihen rinkiin ei livahdeta helposti.

Maailmassa on
7, 401, 831, 385 ihmistä,
jollekin heistä olet
yöllisiä ajatuksia ja kaipuuta.

ehkä

Kuka voittaa piirileikissä?

                      tinttan tanttan tallallei

Koska maailmassa on
7, 401, 831, 385 piiriä,
et halua tietää, mitä niissä tapahtuu.
Et halua edes käydä vilaisemassa. Ei se sua
oikeasti kiinnosta, koska loppupeleissä,
ja jo alkutekijöissä, vain yhdellä (1)
on tärkeysjärjestys.

Haluaisin olla yhtä merkittävä,
mitä merkittävyys on minulle.

lauantai 13. helmikuuta 2016

suljen silmät, en katsoa saata

suunnitelmat
suunnitelmat
suunnitelmat

kuvat
kuvat
kuvat

kaikuen

sisällä
sisälle
sisällä

huojuen

kimaltaa
kimaltaa
kimaltaa

kelluen, heiluen,
yhtä kaikki


karkuun ilman
mitään paettavaa

päinvastoin

tahtoisit lähemmäs
liikkuvaa tukikohtaa

magnetismi

ja sitten kun mentiin

sitä muistelen
muistelen sitä
sitä muistelen

ne skenaariot
ne skenaariot

mitä teettekään
oivoi, mitä teettekään

taiteilijasielun päättymätön matka
monikaistaisella tiellä keskellä ruusuaavikkoa

mukavuusalueen ulkopuolella
sinne halutessa

työtunteja enemmän, kuin missään projektissa
ikinä, koskaan, milloinkaan

Suunnitelma vaihtuu koko ajan,
vaikkei sitä ole koskaan auki kirjoitettukaan.

Mut ymmärräksä
kultarakasdarlingarmahin,
että tässä pelataan hengillä
?

have it           

Tää lautapeli killuu
yhden tulitikun päällä,
puukko sukanvarressa.

Alhaalla on pitkä pudotus,
niinkuin niissä ilkeissä piirretyissä.

vaale            pu   nen    pu   ku
an         nai              ru                     mi



aisssaatana

perjantai 12. helmikuuta 2016

hankala tiivistää

yliviivattuja säkeistöjä
hiljaisten päivien laitamilla



                                                                                             abstrakteja kysymyksiä

siellä täällä
hohoi!
hei sinä!



                                         välissä ulkonäkö
                                kimaltaa kuvissa
                                        


                                                                                            "mä haluun pudota ja pudota
                                                                           ja katsoa ottaako kukaan kii"
              
                                        Aikuisuusleikit
                                         näyttävät orvokeilta,
                                       sininen teemavärinä.




 "laskeutuisin polvilleen, tai kato
  nyt sen heti teen"

                                                                                         viuuuh
                                                                                                   viuh
                                                                                                        viuh
                                                                                           viuuuuhhh
                                                                                         hh
                                                                                   hhss
                                                                                     hshshs
                                                                                            hs
                                                                                           ss 
                                                                                          s

           musiikki

"jos tää hetki jatkuu, pitää
kyljestä nipistää
minä elän, minä elän"


             hautaudun kaunokirjallisuuteen

                                                                                                                                             etkä ymmärrä
                                                                                                                                         mikset 
                                                                                                                                                    ottanut
                                                                                                                                             kii


 se on mustaa valkoisella
                                               todistusvälineistö, se on niin

                     Asian laita
                      on fakta.


                                                                                                     hyvin hyvä



                                                                         "imin sut kuiviin, tarttui mun huiviin
                                                                                       tuoksusi, teit saman minulle"



Kaikkialle on ilmestynyt naarmuja,
en tiedä mistä.




tuu laittaa laastarii

torstai 11. helmikuuta 2016

helmien keskusta

12
skitsofreninen tanssinäytös,
johon vielä palataan

energioiden virtaus

vihreää ja keltaista

13
*Mitä te oikeen teette? -Jonotetaan.
Mitä te jonotatte? -Crashdïetia.
Niin mitä??? -Niin huomenna on Crashdïetin keikka.
Jaaaaa!*



14
*Ehkä minua miellyttää puoliksi avonaiset asiat.

Paidan napit ja mieli.

Harppi piirtää puoliksi avoimen ympyrän.
Monta sellaista samanlaista.
Osa niistä on enää vähän raollaan, mutta mitään en tahdo pienelläkään kynän liikkeellä vetää kiinni.
Puoliksi auki, ei koskaan kokonaan unohduksissa.
En ole valmis sulkemaan yhtäkään ympyrää, joka koostuu miljoonista pienemmistä.

Ihmissuhteet ja hautausmaa.*

15
*jätin nykyhetken
heittäydyin tuulen vietäväksi
kivistä jäätikköä
kohti kaakaonväristä taivasta
mutta siitä on jo aikaa*



16
vasta tulossa

ennustus: jatkumo
toive

toiveiden jatkumo

joita on vain yksi kappale

muiden seassa


mikä sulle merkkaa?

maanantai 8. helmikuuta 2016

kohoumia

Epiikkaa, draamaa vai lyriikkaa?

Viikon sairasloma on vasta alussa. Keppien kanssa kahlaillessa räntäsateessa maailma tuntuu värittömyydessään monimutkaiselta paikalta. Soittoja työnantajille, isojen laitosten ja käyttäytymismallien hämäryys. Miksei kouluissa opeteta aikuisuutta? Tienylittäjä osoittaa sympatiaa, vaikka mieli tekisi näyttää keskisormea. Miten se, joka on liikkeessä koko ajan, pystyy pysähtymään pakon edellä? Rajoittaako raajarikko? Pysäyttääkö pakko? Taksimatka on sanaton ja radiossa soi joku kappale, ei tietoa mikä niistä. Ei se ainakaan hold it against me ollut. Pelkkää maiseman kuvausta.


Argumentaatiota, kuva-analyysejä vai vastineita?

On eri asia pitää asioita hyvinä, tai oikeina. Se äidinkielen huippuosaaja ei tiedä mitään oikeaoppisuudesta. Se ei tiedä, mihin kohtaan pilkku kuuluu, mutta se tietää tahdostaan käyttää eri sanoja eri konteksteissa. Ristiriitaisuus on valtaisaa, kuin elektroninen goottimusiikki aamukymmeneltä. Onko halu kapinoida?

Lähdekritiikkiä, proosaa vai tekstilajeja?

Kun sielunsisko aikoo muuttaa rapakon taakse prinsessatarinaa toteuttamaan, mieleen nousee miljoonia kuplia. Kuplissa on tekstiä, värejä, aikakausia enimmäkseen. Miten kaiken jälkeen tähän on päädytty. Miten ajatuksissa tämäkin päivä oli kysymysmerkki. Miten onnellinen voi toisen puolesta olla. Vaikka maailma on hullu paikka, sitä se on. Mutta maailmaa, ei sitä vieläkään pidä estää.


Ja kyllä,
kyllä kannatti hypätä.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

seuraava ovi hiljaisuudesta

eilisilta oli
ystäviä, muistoja

jotain parin vuoden takaa

hymyä
ja pientä ikävää

ikuinen toive
ja ikuisesti vaikeat päätökset baaritiskillä

Onnellisuus muodostuu
pieninä kimpaleina
monimutkaisten yhtälöiden johdosta.

mut ei mikään
yksinään riitä

x potenssiin miljoona
monta kertaa
erinäköisissä paketeissa

Huomisena nukahtelen
kappaleiden väliin.



hyviä yhdistelmiä
kuvioitu vaasi täynnä

vanhemmatkin tietävät

näkevät unia, jotka
lapsi kävi läpi kymmenen vuotta sitten

Olettamuksia löytyy
jokaiseen lähtöön.

Ilmiselvän voisi kuvitella
olevan oikea vastaus.

Oikeesti haluaisin vain hymyillä leveästi kesäisenä päivänä kello kaksi. Olis kesämekko päällä
ja kukkaseppele päässä, fillari alla ja kutittavat sormet kyljissä.

perjantai 5. helmikuuta 2016

astu eteen

kun juostaan kauemmas
päädytään silti samaan suuntaan

jokaisella kerralla
roskapönttö täyttyy vähän lisää




se oli irtiotto
oikealla ajoituksella

moottoritie
ja vaihtuvat maisemat

jotain, mitä kiireen keskellä on unohtanut kaipaavansa

valojen keskellä olen kotona


-100 , 0 , 100

heittely äärilaidoille



klikkaa tästä ja kuuntele
mitä mulla on sanottavana