sunnuntai 17. tammikuuta 2016

vaihtoyhteys

Vapisevuus ja hauraus käski poistumaan. Elokuvalta näyttää aina lavuaariin nojaaminen. Nosta pää, tsekkaa ketä näkyy. Iske selkä lokeroita vasten, liu'u alas istumaan. Riisu kengät. Mieti miksi teit niin. Ole hiljaa, vaikka sun piti huutaa. Miksi lahjakkuus on oletettua vaikeampaa? Ajatuksen tasolla moni asia toimii, konkreettinen tilanne level seuraava.

Tunnun puhuvan usein täällä aamuista, öistä, kellonajoista. Anteeksi toisto, mutta niillä on väliä. Mene pois, jos et halua ymmärtää. Jää, jos tahtoisit tietää enemmän merkityksellisyyttä.

Sä näytät siltä, että voisit tehdä tuota duunikses.

Kohti h-hetkeä läpi lumimyrskyn ja kymmentuntisten organisointipäivien. Unohdan itseni, kun kerron muille maailmojen tapahtumista. Kruunaan heidät. Kirjoitan sanoja toisten ihmisten suihin, laitan äänen laatikkon oman puheeni tueksi. Silti kieleni ei taivu avustamaan niitä äänteitä, joihin muka henkisesti olen valmistautunut jo kuukausia kuukausien perään. Kirjoitan itselleni kirjeitä, joissa torun ja puhuttelen pahasti.

"that would be the only thing
i'd ever need"




Käsien tärinä
puhuu aitouden puolesta.

Onks ollut rankka viikko?

-En minä tiedä.

Menen sänkyyn makaamaan päivävaatteet päällä, koska uskon sattumien voimaan. Uni aikojen jälkeen tahtoo tavoittaa, mutta pyristelen. Kuus, kuus, kuus. Odotan: Kun silmät painuvat kiinni, väkivalloin ne avaan. En voi lopettaa, koska jos. Oon makee, kuin jogurttirusinat salmiakkipitoisesssa irtokarkkipussissa. Tuu se lukee.



Ja taas minä kaaduin keskellä suojatietä,
mutta teen sen kyllä mieluummin seurassa.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)