lauantai 23. tammikuuta 2016

mustat farkut valkoisessa liidussa

sydämiä puhelimen muistioon piirtäen

Hajamielisyys lisääntyy, ja epävarmuus, muiden kuiskiessa kyseenalaistavia kommentteja. Vastapainona pientä arvostusta. Lähden mukaan. Sitten paljon naurua, kohdetta vaihtaen. Ehkä negatiiviseen Kapteeni Koukun laiva sittenkin keinahtanee. Pidetään kesällä edes viikinkilaiva tasapainotettuna. Pakko rapsuttaa kynsillä viimeisetin maalit irti kuolemaa tekevästä talosta. Sitten taas katselen. Holtittomat tanssiliikkeet ja värivalot sammuttavat hehkuvan kipsiveistoksen.

puristat pääsi käsiesi väliin


"ei sun kannata nukkuu yksinään
sillä yksin tarviit pakkasilla monta peittoa"

Ovikello soi, kun olette jo nukkumassa. Viikko painaa ainakin sata kiloa, tai enemmän. Ja se linja-auton kuskikin näytti jotenkin kummalliselta. Keskellä yötä herätessä vihreä merkki tuo lämpöä laajalle.


Suhteita taiteilijapiireissä, tahtoa kokeen läpipääsyyn. Kiva päivä menossa ja missio täten suoritettuna. Tässäkin voisin olla paljon parempi. Voi olla, että vaatimattomuus on kuumailmapalloakin suurempaa. Ostoskeskuksessa soi se kappale, jonka johdosta tahtoisin lähteä iltaisalle vaellukselle. Oikeasti haluaisin, ja mennä katsomaan. Mutta ulkona on kylmä muutenkin, ja tänään silmiä kirvelee.


Tarkoituksena oli, että olisin voinut lopettaa kesäpäiväkirjani jo ajat sitten. Mut ei se mennytkään niin. Se jatkuu edelleen. Se jatkukoon niin kauan, kuin tarpeellista on. Minä jatkan, vaikka seuraavaan asti. Tai sitä seuraavaankin, en ole koskaan kokenut tarpeelliseksi laittaa maailmalle rajoja.

ranteet otsaa vasten, ääneen vaikeroituja kirosanoja

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)