sunnuntai 3. tammikuuta 2016

hänen majesteettinsa

Pikkugootit tyllihamoissa kahdeksan vuotta sitten
olivat melkein yhtä söpö näky,
kuin liiallinen vapaa-aika arkipäivinä.

Maailman hiljaisuus
toistuu tasaiseen tahtiin.

Puuterinpehmeää lumea se
potkii maihareiden kärjillä.
Miettii: milloin milloin milloin milloin

Istun junassa ja musiikki tuntuu jaloissa,
pohkeissa puristaen. Tai jotenkin.

Jos soitat mulle, luultavasti olen kotona. Jos pyydät mua mukaasi tänä iltana tanssimaan, kyllä mä luultavasti lähden. Ja olen tosi otettu siitä, että kysyt. Kyllä mä lähden. On vaikeaa kuvitella kyllästyvänsä ikuisilta tuntuviin valoihin, ja siihen, että sun suosikkibiisit soitetaan pyytämättä.

Kyllä mä muutenkin lähden
ihan melkein minne vaan, jos vain kysyt.



Passion's killing floorin soidessa taustalla mä hymyilen,
koska uskallan luottaa lukemaani. Tahdon ainakin, tosi paljon luottaa.
Kyllä mä luotan.



Piirrä sormella ilmaan mun nimi. Kerro,
miten kahvikuppini reunoille jää aina huulipunaa ja valumajälkiä.

"tell me what you dream about"

devotion

honey

razorblade kiss

vuoristorataa

when love and death embrace

something in the way you move

the sacrament

"you know our sacred dream won't fail"

Ylihuomenna avaan hiukseni puolentoistavuorokauden korkuiselta nutturalta. Tuoksuu röökikoppi, ja kello 0249 toivomus teleportista.


ja sit oltais kuin elokuvassa

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)