tiistai 29. joulukuuta 2015

porthaninkatu

päässä vuoropuhelu
lavasteineen

Henkilökohtainen kello, näkymätön sellainen, juoksee kulkuaan. Parven kautta lähiöihin, puiden ympärillä jouluvaloja. Viimeinen metro on mennyt, vartija hiekoittaa pihaa. Jonon ohi. Yy, kaa, koo, musiikki täyttää keuhkot.

"i left my head and heart
on the dance floor"

Matkalaulun jälkeen
on aika lähteä
niin kylmään yöhön.

Mä toivon,
että aika riittää.




muisto

Keittiö on hämärä.
Pöydällä lojuu ruuveja ja muttereita elämästä.
Avaimet, läppäri, pussillinen sipuleita,
meikkivoide, vesipullo.

yksin kotona

Patja lattialla tv:n edessä.
Ja minä olen siinä solmussa makuupussin kanssa,
kello jotain kakskaks-kakskolme välillä.
Outo olo jatkuu.

"i can't see clear no more"

House tuijottaa ruudun läpi,
väsymys tuntuu käsissä niin,
että puhelin meinaa pudota.
Mut en sitä tekisi.

kyllä se tiedettiin




läpimenneitä biisitoiveita, ulkoilmaa, romanttisia komedioita, tili tyhjäksi, jotain pientä, ajantajun kadottamista metrotunneliin, punainen hiustenkiharrin ja punastumista

paljon lentoon päästettävää potentiaalia varastossa

Kun laatikon kansi avataan,
tulee show olemaan aikamoinen.
Ilotulitus, kiiltävimmät paperilennokit ja
kevään pirteät pikkulinnut.

Ylittää aidat,
päihittää kaiken.

ihan suvereenisti ohi

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)