perjantai 25. joulukuuta 2015

kytötie

aattoaamun ajatuksenvirta
jokea pitkin auringonpaisteessa

Ohikiitävät tuoksut kuiskivat siitä,
mitä todellisuudelta todella toivoisi.

Niin yksinkertaista ja oletettavaa,
ettei ole helppoa ymmärtää. Liian lähellä, silti valovuosien päässä.





haluat lasikuplaan
- kultaista ja hopeaa
valkoista pintaa
pehmeää, upottavaa

steariinia läikkyy, hieman vain

ei sillä ole merkitystä,
se kuuluu kuvaan

manikyyri,
lempeät sormet,
sata kuiskausta,
ja lämmin hiljaisuus





ei kylmää kattausta,
kaavoitettua kahvittelua
- ulkonakaan ei lattia
ole yhtä jäässä

jos olisi luistimet, niin kaukana horisontissa kiitäisit



"jos nää seinät osais puhua
niin ne auttais silloin minua
kun sanat takertuu, ei suusta ulos tuu

pitäis sun jo uskaltaa

seinätkin sen jo tietää"



ristinollaa, ässää hihasta

Mikä edes on salamanteri?

sanoisin joo
ja niin monta kertaa



murroksessa

tämä olkoon
viimeinen kerta



piirrettynä lasiin suuri sydän, kohta toinenkin

pää tyynyyn

aamuneljä ja ikkuna auki,
naapurissa tuulikellot kilkattaa

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)