torstai 10. joulukuuta 2015

aleksanterinkatu

Kaupungilta kuuluu ääniä
välikäsien kautta.

Kuka on nähnyt
ja mitä on nähnyt?

Jos se olit sä,
näit oikein.

Hurtat perään,
takaa-ajotilanne:

Päästä ne irti,
pääsetkö karkuun?

Vain omat silmät käytettävissä,
muihin ei voi kajota. Ei edes, vaikka tahtoisi.

mutta tulkinta on toisenlaista

Kuolema on läsnä nykypäivänä,
se on kaikkialla,
ja asfaltti on mustaa.

niin se vain menee

Puhelin soi.

liidaa sä!

Mä liidaan.




      
        o l e t



Tunnen kuiskauksia selässäni.
Parin tunnin päästä istun tuolilla, ja
joku vetää minua jaloista.

fillari kellariin talveksi, kakstuhattaluvun muistoja levyhyllyyn, kaupungin tunnelmalliset valot, putiikkeihin säntäilevät ihmismassat, kun aamuisin avaan silmät, ainiin laitan ne uudestaan kiinni, levolliset unet, olin kirjoittamassa "stressi", pyyhin sen pois

Essee musiikkifestivaaleista saa muistamaan pitkästä aikaa valtaisan merkityksen. Loppupeleissä merkitys on vieläkin suurempi. Ne putkeen valvotut vuorokaudet ja päiväunet porttien pielissä ovat juurtuneet syvälle. Festarit, keikat, mitä näitä nyt on. Se, mitä lähdettiin hakemaan ja se, mitä saatiin takaisin, poikkeavat toisistaan huomattavasti. Joskus luulin lähteväni vain katsomaan yhtyeiden live-esiintymisiä. Mutta mihin tilanteeseen päädyinkään?

ps roomalaiset numerot jossain kyynärpään alapuolella

Ja onhan se nyt sanomattakin selvää, että minun leipomat
piparit parhaita ovat. Se on nyt todistettu moneen kertaan.
Sano vaan, niin mä tulen.

hyviä merkkejä



Helsinki 



Monta aamua putkeen
olen jättänyt aseman ovet taakseni,
kuten tavallista.

Olen mennyt alikulusta läpi, kerran sen
kuitenkin kiersin.

Olen vaeltanut ajatuksissani ja
tallannut puiden välissä maihareilla
lätäkköihin. Ohikulkijat, kanssatallaajat,
toivottavasti hymyni ei ole häirinnyt.

ei tää oo harhaa

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)