keskiviikko 18. marraskuuta 2015

anna mulle arvosana

Olikin jo juhlapäivä. Heräsin viideltä. Hedelmäsalaattia kahteenkymmeneenviiteen lasiin. Sit mä sanoin, että sain haastateltavan. Avasin oven avaimella. Heitin kamat sängylle. Laitoin musat. Vedin suihkuverhon pois tieltä. Rasvasin tatuoinnin. Puin päälle glitteriä. Viipaloin appelsiineja. Mustasin silmät. Kiharsin punaista lahjanauhaa. Tupeerasin tukkaa. Tein boolin: sininen, kirkas, mansikka, kirkas. Kiharsin lisää punaista lahjanarua. Napsautin jouluvalot päälle. Soittolista päälle. Syötiin kakkua. Pelattiin Kimbleä. Sit naapurit tuli riehumaan. Kipitin pimeällä metsäpolulla. Istuin junaan. Hyvät ja naiset ja hyvät ja herrat, olemme päässeet kiinni jatkumoon.

Kaikki sitä sanovat, vähän epäsuorasti vaan:

"Sä olet ihan hel-ve-tin typerä tyttö."




lopuksi
esittelemme kauneutta

annamme
kaiken painua kasaan

tiiviiksi, niin tiiviiksi

ruutulippu heilahtaa

omaa vauhtiaan
pitkin katuja

vikana maalissa

ruusupensaita pitkin
lehtiä matkan varrelta
laskeskellen

ei mietitä sitä
miten kuukausi sitten
tuon tolpan
juurella itkin

mutta se lähestyy

muut ohittelee

melkein perillä



Sit mä unohdin kaikki mun meikit kaverille. En puhunut vuorokauteen. Söin ranskalaisia kynttilänvalossa. Frendien ensimmäinen tuottari. Kauppaan turkis päällä ja shortsit jalassa. Harmaa päivä. Puhuin siitä, miten ihmisille pitää olla kiltti. Töihinkin pyydettäisiin. Sanoit ettet osaa musta sitä kuvitella. Eikö kukaan sittenkään tunne mua. Rauhoitun vähäsen. Tänä yönä sä kuulut mulle. Sidoin maiharit huonosti. Psykologia: eximia cum laude approbatur. Vettä sataa. Ruotsi, keskipitkä oppimäärä: eximia cum laude approbatur. Rotsi naulakkoon. Hyvä sinä ja hyvä sä. Puhuttiin utopiasta. "Torstai = tarratorstai = ?" -ok, fine by me. Klikkaa, huippujuttu. Pöllittiin toisetkin suklaat, ehkä kolmannetkin. Emergency. Nauran. Silmät kimaltavat. Ehkä hymyilen, huulilakkaa hampaissa. Tuoksuu. Jään ovenkahvaan kiinni. "Moi" ei ollut tarkoitettu sulle, enhän sua edes tunne. Kiva silti, että moikkasit takaisin. Revin rotsin naulakosta. Kotiaseman portailla puoliksi juotu Coca-Cola pullo, lasinen.



hajamielisyydestä hajotukseen
tahdonvoimasta turhautumiseen
ja takaisin

avuttomuudesta arvaamattomuuteen
oven avauksesta avautumiseen
lattialta lohduttomuuteen
laiskuudesta lahjakkuuteen

kunnianhimosta kyyneliin
penkiltä pujottelemaan
junasta jahka kerkeäisi
lapasiin lastaisi
pisaroita pistäviä
päiväpeittoon kiinni palaneita
huolettomuudesta holtittomuuteen

paina pää
itsetietoinen ilta
tunteellinen tapaus
ainoat avaimet
tapahdu tää
salaperäinen sanaton
myrskyinen minä




kielten kirjoissa kuvia aakkosista

toistakaa perässäni

ääntämismerkkeihin saa uppouduttua
tunneiksi jumiin

yhtäkkiä huomaa
etteivät sanat tule ulos siltikään

ettei osaa puhua

ei se ole kirjaimien vika
niillä on vain väärä järjestys

järjestyskään ei
väärä oikeastaan ole

se on vain tottumuskysymys

kynnys on korkea
kuin etäisyys aurinkoon
mutta sinnehän se

matka onkin

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)