maanantai 30. marraskuuta 2015

plastiikkakirurgiaa

Silmiä kiinni, ihan tosi paljon.
Välillä rytmi juoksee kiinni nostattaen kädet niin korkealle,
että voi melkein tuntea tähtien kipinät sormenpäissä.
Niiden liekehtimistä
tässä vain katselen.


hyllyltä toiselle
viivaa viivan perään
suoraa kaarevaa

ravista mua
ravista, ravista

kuvitelmista totta,
prinsessatarina

litra maitoa
muropakettiin

ruusustemppu suunniteltuna valmiiksi

-konepeltiä palanen
-sairaalasänky
-katsotaan vaikkapa talven yli

katsotaan kuinka kauan kestäisi,
lasin taakse tarkkailemaan


Tuoksuu lievältä pakkaselta,
kello ison talon seinässä näyttää vuorotellen 1521
ja -2.

substantiivi

Henkiset bitchslapit kirjoittavat ihoon
rauhoittumisesta imperatiivissa.

lupauksista ei luovuta

Mut mikä auttais?



jos
aamuna
haamuna
laidalla
kädessäni
osa puuttuu
tehokäsittely

on
kuuntele
kirpeä
kuudetta
enää
salaa

olet
ja
hauras
kiipeä

uskalsit
suuntaan
nää
okraa

niin
niin
riitainen
tiesin
tiimii

se tekisi astetta viisaammaksi, mut en mä halua

jo
alatko

kerro mulle siitä

kerro
soita
soita

kaikki
sano
plus ja plus

it's magic

VAKAVAA
EI
ÄLÄ
ÄLÄ

JOO
HYVIN
PÄIVÄSI
KUIN

NÄYTÄN
MITÄ
SE
JA
IHAN KOKONAAN


puolikkaita runoja

Yritän saada äänenvoimakkuuden kovemmalle,
että kuulisin paremmin,
vaikka mitään kuultavaa ei olekaan.

huivi silmillä

lauantai 28. marraskuuta 2015

teollisuuskatu

kaksitoista tuntia kaukana kaikesta

Hereillä unelmoi,
unessa tuntuu erilaiselta.

ei olekaan aamu

Suljit silmäsi
puoli tuntia sitten.

pienestä pitäen kehuttua mielikuvitusta

Tahdot kuitenkin
ummistaa silmäsi vielä
muutamaksi
                                               sekunniksi
                                                                                    vain.
                                                                     

olemme kappaleissa, kappaleina

Askel ylös,
käsi vetää verhon sivuun.

Marraskuinen aamu
puhdasta melankoliaa,
ja tuulen tuiverruksen
voi kuulla sisälle asti.

kahvi tippumaan ja takaisin kanveesiin



ajattomuuden tila

kirjan sivuille
muste leviää
sumeaksi suhruksi

kuusi pyyntöä
vuorokauden sisään,
kolmesti läpimäräksi
kastuneet hiukset

anna olla sokea, mut älä koskaan huijaa

Peitä merkit itsestäsi,
mene muottiin.

Kuulitsä, häh!?

Niinku olis jo!




Aikaansaamattomuuus on synonyymi antautumiselle,
totaaliselle pisteelle lauseen päähän.

ei kukaan muu elä näin

Laulut revontulista saa maailmankaikkeuden tuntumaan
melkein yhtä suurelta, kuin kansakoulun portailla
elokuun viimeisenä perjantaina. Ei sitä pysty kuvailemaan,
kun taivas palaa. On viimeinen ilta ulkona, niin kylmä,
mutta lämpö on lähempänä kuin hetkeen. Magiaa
lentää taivaalla, eikä nähtyä pysty uskomaan todeksi
ehkä ikinä. Tai sitten saan taas kaikesta paljon isompaa, mitä muut.
Fiilistelijän lopputulema päätyy ikuiseen hämmennykseen,
aina. Sit mä hyppäsin kaksi porrasta alemmas
ja käännyin ympäri.

kiidetään valovuosiin

Laittaisin kynttilöitä palamaan,
mutta ne ovat liian lähellä seinää.

älkäävieköpoisälkäävieköpoisälkäävieköpoisälkäävieköpoisälkäävieköpoisälkäävieköpoisälkäävieköpoisälkääälkääälkääälkääälkääälkääälkääälkääälkääälkääälkääälkääälkääälkääälkääälkääälkääälkääälkääälkääälkääälkääälkää

Jos joulusta tulee viimevuotisen kaltainen,
tahdon ummistaa silmäni pyhien ajaksi. Joulun
kuuluu tuntua joululta.

Tietokone mainostaa halpoja lentoja Mallorcalle.

Pistetäänkö pakettiin?
-yes please

torstai 26. marraskuuta 2015

fredrikinkatu

olen aina ihan liian ajoissa

siispä kiertelen kiertoteitä,
kävelen edestakaisin samaa katua

olisihan se hieman kiusallista
olla liian ajoissa

mutten tahdo olla
puolta minuuttiakaan myöhässä

ei se vain

ole tapaistani



en tiedä
onko tähän koulutusta

mikä se olisi nimeltään
?


miten opetetaan
itsensä olemista
ja omasta mielestä
siistien juttujen tekemistä



luulen jo tietäväni
mitä on oleminen
ei muotissa

tätä mä haluan tehdä

mä haluan keskustella
mielenkiintoisten ihmisten kanssa

mä haluan sopia tapaamisia,

juoda paljon kahvia

mä haluan vierailla tapahtumissa
ja olla tosi fiiliksissä

(nii ja ainii
oon maailman paras
pukeutumaan hienosti
ja syömään karkkia)



mä haluan käydä paikoissa
aukioloaikojen ulkopuolella

mitä sä
kirjoittaisit mun käyntikorttiin
?

mä haluan tehdä ja nähdä asioita,
joita kaikki ei pääse
tekemään ja näkemään

mä haluan ajautua
ja onnistua

korkeavuorenkatu

Enkelit seinällä rauhoittavat,
ja tämä ainakin viisi metriä leveä sänky,
jolla vuosia sitten katsoimme telkkaria
lippikset päässä. Joo, teetä, mielelläni.

Sänky on vaihtanut paikka jo kolmesti,
kaupungista toiseen, sivukyliltä ytimeen.

Enkelit seuraavat kynttilöiden savua
ja lattialta hyppää viereen oranssi koira.

Sä sanoit, että pelkäät aina,
että nähdessämme sanoisin jotain muuta.
Niin minäkin.

kun mä sanon "ÄN",
vetäkää syvään henkeä



Ilta tai yö, ihan sama.
Kaduista on tullut viiltäviä, tuulista tuimempia.
Turvaan siihen pizzeriaan, jossa puoli vuotta sitten
avasin suuni ihmetykseen. Kynttilä palaa.
Sanoin silloin, että mä luulen, auta mua. Sä sanoit mulle,
että anna palaa, anna mennä vaan. Niin mä olen
aika taidokkaasti tehnytkin.

kun mä sanon "YY",
vetäkää henkeä vielä syvempään



irti

Nyt irrottakaa toisistanne.

Päästäkää irti,
ja katsokaa mua.

kun sanon "TEE",
tuntuu jo kuin henki loppuisi



Ihmiset tekevät pahaa toisilleen, ovat ilkeitä. Se harmittaa mua. En minä ole suuttunut, tai vihaa. Niitä kahta en osaa oikein harrastaa. Mua vaan harmittaa, kun ihmiset ei osaa käyttäytyä. Se harmittaa mua tosi paljon. En mä vihaa. Tunnen jotain muuta. Mua inhottaa, kun ihmiset ovat ilkeitä toisilleen.

tähän monta välilyöntiä, tai jotain mikä katkaisee

Tästä saisi aikamoisen dokumentin tuotettua. Ketä on messissä tiimissä? Livematskua kaikissa sateenkaren väreissä syvän sinisestä pikimustaan. Jätetään joitain sävyjä pois, mutta se nyt ei ole pääasia. Äänenvoimakkuuksistakin voidaan puhua kuiskaten tai huutona kaikuen. Laitetaan kuvitukseksi vaahteranlehti, tai joku nätti lasiesine.

kun huudan "NYT", niin huutakaa
niin lujaa kuin ikinä pystytte

ja juoskaa niin lujaa, ettette ole koskaan
aiemmin niin lujaa juossut



en sano pahalla

satuttaakseni

en tekisi sitä

en ikimaailmassa

mä haluan vain
olla rehellinen

ja kyl sä tiiät

tiistai 24. marraskuuta 2015

eerikinkatu

Puisella penkillä taas, enkä osaa istua normaalisti. Noh, enhän minä muutenkaan. Jalat vielä enemmän solmussa, kierteellä kolmesti. Prahan öiset kadut yhden rakennuksen sisällä. Eikä mua päästetä tilanteesta pois, nyt ei voi kiertää kulman taa. Pakko soveltaa.

"noi on kyl pahoja juttuja"

Vastaan en, mut kyl mä silti. Kyllä minä aina, aina jotenkin. Kyllä minä, koska mulla on toivoa. Luen horoskooppeja, ja toivon. Mä tiedän, että vielä se siitä. Se kyllä siitä, mitä se sitten ikinä mahtaa tarkoittaakaan.



elämänhallintaa tunteellisten tuntien vallitessa
pizzaa ja neonväreinä kahisevia tuulitakkeja
puhutaan ehkä
päivistä, pienellä peellä
viikoista
kuukausista

mitä näitä nyt on

joskus mietin itsekin mahdollista
ajattelemattomuutta

ehken, en suinkaan
tavarat eteisen matolle putoaa



kaikki kahden aseman välissä
on pimeää

kuhmu ohimossa
ovea päin kävelit

vekki leuassa
asfalttia vasten makasit

takaraivo tuntoherkkä
vettä sataa kuin saavista

me ei makseta mistään
ja kokemukset kasvattaa



Kun mennään, mennään satastakin enemmän.
Mennään tuhatta ja sataa, i h a n täysii. Nyt mennään, ja ihan saatanan lujaa mennäänkin.
Niin täysii, ettei kukaan ole ennen nähnyt
miten täysii.

parasta - vaikeinta

Sanavarasto ei tunne puolivillaista,
tai edes j o t a i n pientä sinnepäin.

mut se on mä vaan

Silloin sanoin, etten tahtoisi olla kukaan muu.
Haluan olla minä vaan. Minä vaan, vaikka seuraavaksi sanoin, ettei
mulla ole m i t ä ä n
mitä muilla on.

Onko mulla
sitten j o t a i n
mitä kellään muulla ei ole

?

O n k o

?

Olen paljon, moniakin asioita. Sen verran itsetietoisuutta,
tiedän olevani. Eikä niistä ennakkoluuloista y k s i k ä ä n pidä paikkaansa.

Mut m i t ä mä vielä
oikein voisin tehdä ollakseni vielä enemmän

?

ollakseni m i t e n k ä ä n tarpeeksi
yhtään m i t ä ä n
yhtään m i k s i k ä ä n

?

ihmisyyden suuri arvoitus

Mutta silti,
mulla on n i i n paljon annettavaa.
Ette usko, miten paljon annettavaa
minulla oikeasti onkaan.
Mä tiedän, mulla on
ihan h e l v e t i n paljon annettavaa.



Ei se ollut naurua, ystäväni.

Yöllä en unta saa,
kännykän kello näyttää
0254
0348
0437
0545
...
Halaan tyynyä tosi lujaa.

aina pitää toivoa

Aiemmin junassa näin tutun selän.
joka laittoi miettimään.
Miten tää systeemi oikein toimii.
mikä tää maailma on?

kaikkea peilaa itseensä

Normaalit asiat
näyttäytyvät epänormaaleina omissa silmissäni.
Täähän menee ihan
nurin
kurin.



Yskin ja löysin itseni taas istumasta yhdestä turvapaikastani. Ohi käveli koiraihmisiä ja lapsiperheitä. Valkoista satoi katulampun valoa vasten ja mä mietin miltä tää paikka näytti muutamia kuukausia sitten. Niin se aika kuluu, kohta ollaan jäässä. Lämmitystä lisää. Mietin vain, että tässä kun silloin istuttiin. Ilma jäähtyy, samaa tahtia sulan päivä päivältä enemmän. Nestettä, joka ei kiehu.

Mulla oli lenkkikengät jalassa, kun syksyn ensimmäinen lumimyrsky iski päin kasvoja. Pysähdyin ja katsoin ylöspäin. Taivas oli tummansininen ja annoin kylmien hiutaleiden sulaa poskilleni. Lumihiutaleita tulee aina lisää, loputtomasti. Ymmärrättekö, miten maagisen näköistä se on!? Niitä vain sataa taivaasta, taivas on niitä täynnä. Lähdin liikkeelle, en minä pitkälle päässyt. Pysähdyin ja peitin silmät käsilläni.

"jos annan sulle kaiken,
kiehtooko se sua?"

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

anna mulle arvosana

Olikin jo juhlapäivä. Heräsin viideltä. Hedelmäsalaattia kahteenkymmeneenviiteen lasiin. Sit mä sanoin, että sain haastateltavan. Avasin oven avaimella. Heitin kamat sängylle. Laitoin musat. Vedin suihkuverhon pois tieltä. Rasvasin tatuoinnin. Puin päälle glitteriä. Viipaloin appelsiineja. Mustasin silmät. Kiharsin punaista lahjanauhaa. Tupeerasin tukkaa. Tein boolin: sininen, kirkas, mansikka, kirkas. Kiharsin lisää punaista lahjanarua. Napsautin jouluvalot päälle. Soittolista päälle. Syötiin kakkua. Pelattiin Kimbleä. Sit naapurit tuli riehumaan. Kipitin pimeällä metsäpolulla. Istuin junaan. Hyvät ja naiset ja hyvät ja herrat, olemme päässeet kiinni jatkumoon.

Kaikki sitä sanovat, vähän epäsuorasti vaan:

"Sä olet ihan hel-ve-tin typerä tyttö."




lopuksi
esittelemme kauneutta

annamme
kaiken painua kasaan

tiiviiksi, niin tiiviiksi

ruutulippu heilahtaa

omaa vauhtiaan
pitkin katuja

vikana maalissa

ruusupensaita pitkin
lehtiä matkan varrelta
laskeskellen

ei mietitä sitä
miten kuukausi sitten
tuon tolpan
juurella itkin

mutta se lähestyy

muut ohittelee

melkein perillä



Sit mä unohdin kaikki mun meikit kaverille. En puhunut vuorokauteen. Söin ranskalaisia kynttilänvalossa. Frendien ensimmäinen tuottari. Kauppaan turkis päällä ja shortsit jalassa. Harmaa päivä. Puhuin siitä, miten ihmisille pitää olla kiltti. Töihinkin pyydettäisiin. Sanoit ettet osaa musta sitä kuvitella. Eikö kukaan sittenkään tunne mua. Rauhoitun vähäsen. Tänä yönä sä kuulut mulle. Sidoin maiharit huonosti. Psykologia: eximia cum laude approbatur. Vettä sataa. Ruotsi, keskipitkä oppimäärä: eximia cum laude approbatur. Rotsi naulakkoon. Hyvä sinä ja hyvä sä. Puhuttiin utopiasta. "Torstai = tarratorstai = ?" -ok, fine by me. Klikkaa, huippujuttu. Pöllittiin toisetkin suklaat, ehkä kolmannetkin. Emergency. Nauran. Silmät kimaltavat. Ehkä hymyilen, huulilakkaa hampaissa. Tuoksuu. Jään ovenkahvaan kiinni. "Moi" ei ollut tarkoitettu sulle, enhän sua edes tunne. Kiva silti, että moikkasit takaisin. Revin rotsin naulakosta. Kotiaseman portailla puoliksi juotu Coca-Cola pullo, lasinen.



hajamielisyydestä hajotukseen
tahdonvoimasta turhautumiseen
ja takaisin

avuttomuudesta arvaamattomuuteen
oven avauksesta avautumiseen
lattialta lohduttomuuteen
laiskuudesta lahjakkuuteen

kunnianhimosta kyyneliin
penkiltä pujottelemaan
junasta jahka kerkeäisi
lapasiin lastaisi
pisaroita pistäviä
päiväpeittoon kiinni palaneita
huolettomuudesta holtittomuuteen

paina pää
itsetietoinen ilta
tunteellinen tapaus
ainoat avaimet
tapahdu tää
salaperäinen sanaton
myrskyinen minä




kielten kirjoissa kuvia aakkosista

toistakaa perässäni

ääntämismerkkeihin saa uppouduttua
tunneiksi jumiin

yhtäkkiä huomaa
etteivät sanat tule ulos siltikään

ettei osaa puhua

ei se ole kirjaimien vika
niillä on vain väärä järjestys

järjestyskään ei
väärä oikeastaan ole

se on vain tottumuskysymys

kynnys on korkea
kuin etäisyys aurinkoon
mutta sinnehän se

matka onkin

lauantai 14. marraskuuta 2015

sen mä olen ymmärtänyt

Lähijunat
kertovat elämästäni.
Liikun niillä kaiken aikaa:
ineen ja poispäin. Kellon ympäri
olen raiteilla.

jos olet joskus
nähnyt minut lähijunassa

kommentoi "mä näin"

jos näit
mut kassajonossa

kommentoi "mä näin"

jos näit
joskus bussipysäkillä

kommentoi "mä näin"
ja mielellään lisää perään pysäkin numero

Jos sulla on jotain sanottavaa,
sano se nyt.

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

päiväunia & oransseja ruusuja

lähde sateeseen juoksemaan

etene
etene
pysähdy
etene

keitä nuudelit

listoja
suhteellisen monta

vedä yliviivaustussilla yli

sisin väreilee

oliko jotain asiaa
?

nukahda sohvalle

koolla keskustaan
kympillä kisikselle

herää taskulamppuun silmässä

mis on mun kesähelle
?

annan tatuoinnin palaa
kiinni ihoon samaan

organisoi, mielellään heti ja mahdollisimman pian

illat aamut keskipäivät

onhan tää joku enne
?

maanantai 9. marraskuuta 2015

veisin

siellä se
istui maansa myyneenä
mustan sielunsa kanssa

kyllähän se sulta onnistuu

puhuttu on rooleista,
tuottajana en ole
kai ennen toiminutkaan



tuntemattomilla ihmisillä on
tarinoita kerrottavina

mitä sanoisi
kauppakeskuksen penkillä
yksin istuva vanhus

säootsäootsäootsäootsäootsäootsäoot

mistä rautatieasemalla
laukkunsa päällä istuva mies
olikaan tällä kertaa tulossa

mieltäisivätkö
muutaman vuoden vanhemmat opiskelijat
intohimon samanlaisena
kuin minä itse

odotettu vieras



yksi kuppi kahvia vain, liian kiire olemaan

vähän parempi ihminen
kuin tavallisena päivänä

edustuskorkkarit ja uusi takki
kiertueelle mukaan

bussi keinuu, silmät painuu

puhuisin teidän edessänne
vaikka joka päivä, jos se minusta
kiinni olisi

enkä osaa kuvailla
miten kivalta se tuntuukaan
kun joku tuntematon
tulee viereen sanomaan

hei sä olit tosi hyvä juontaja

katselen vain
kunnes joku kieltää

ei vedetä siihen rajaa

katselen vain
ja mietin

istun monta tuntia,
katselen ja mietin

nyt näkyy tuttuja, silmät kiinni

pöydällä on samettinen liina
tai puinen peite

katselen vain
kunnes näkökenttäni hämärtyy

katselen, tulkitsen
ja mietin

mitä jos



kun kävelee kamelinväriselle matolle,
tuntee tulleensa kotiin

rajanylitykset
ja kimalteet silmäkulmissa
on tärkeää

menin kuulemma ihan täydestä

välillä poikkean linjasta, en
itke en

ykkösluokkaan parissa vuodessa

sateiset kadut ovat autioita,
valoineen kauniita

niin väsynyt,
että hiljaisuus on kauneinta
mitä tietää saattaa

katsellessa tunnelmaa ikkunasta
maailma vakuuttaa rauhallisuudellaan

valoja, vesipisaroita

siristä silmiä,
näet kaiken kahta kauniimmin



nopeuskamera välähtää
ja mulla on

niin kovin hyvä olla

torstai 5. marraskuuta 2015

ilman pelitaktiikkaa



En ole koskaan
oikein osannut pelata korttia.


Oli jo valmiiksi pimeää, suljettiin valot.
Leikittiin kummituksia ja demoneja,
seistiin päällä kovalla lattialla.

talkshow pystyyn
ja vallan valtikka

oisko vähän mageeta




vuoden 2008 Myötätuulirock klubimuodossa

Se oli hetki ennen kokomustia hiuksia.

nää on näitä

Tänä iltana
en ole se, joka pöydillä tanssii
tai katoaa.



mitä sitä turhaan panttaamaan

värisuora
ja huono pokerinaama

en osaa salata

mikä on pata
ja mikä hertta

en varmaan edes tunnista





haamuna omissa maailmoissa
luulen, joku mua koskee
olan takana lehdet ojissa
en ikinä unohda sitä hetkee

pisteet nousevat, palautepinot kasvavat

Tarvitaan taas yksi
matka eurooppaan, kierros paikoissa,
joiden kieliä ei puhuta.

matkalla kengännauhat aukeavat kolmesti

en jaksa
enää välittää

ehkä tää on maraton

jonka varrella
joku säikäyttää pahanpäiväisesti

nopeilla vaihdoilla, huudettavilla laskuilla

katsekontakti
ja sit niska retkahtaa

näistä ojennuksista
tulee tarinani ihan

vahingossa




Koskaan ei juokseminen ollut yhtä helppoa, maailma ohitse vilisi.
Eilinen maisemissa, joissa parhaimmat
kierrokset tehtiin. Siitä on jo vuosia, mutta olin
näkevinäni ne samat omenat puissa.

Pian perillä. Isot kaupungit satojen kilometrien päässä, hei
täältä mä tulen.

mutta mitä hakemaan

Tän biisin aikana on pakko päästä perille.
Yksi taso ylöspäin,
hanaa,
HANAA,
HANAA!

istu alas kultaseni, täällä ei ole kylmä koskaan