keskiviikko 14. lokakuuta 2015

(verbi) täyttää päiväkirjaa

Termistö alkaa olemaan oma
taiteenlajinsa, koodikieli kehittyy.

Tarvitsen vastakohtien tasapainoa. Täyttä menoa ja meininkiä,
vuorokausi hukuttautuneena sohvatyynyjen väliin.
Maailmassa on valtaisasti asioita, mitään asiaa ei saisi olla liikaa, tai liian vähän.
Asiat tuntuvat olevan kokonaisvaltaisesti epätasapainossa.
Yritin analysoida, toisaalta sillä ei ole merkitystä. Jos vain on.
Olemista, olla olla
                                          ollan
                                                                ollaan
oäoäääääää
öä
oooooooä                                    

Mä olen vain tämmöinen takkutukka,
en mä voi sille mitään.

Mitä mä oikein selitän?

"you and me and
all that wine"

huomenna on viidestoista päivä




Sit me naureskeltiin sille,
miten me ollaan nyt pari viikkoa
kuulostettu tosi yksinäisiltä.

mut onneks on smoothiee ja puhelin vihdoin ulos huollosta

Sit mä muistutin,
että muista muistuttaa.

älkää lukeko tätä

Mua pyydettiin huvipuistoon. Hali.
Siellä laulettiin kappaleita juoksuhiekasta,
en niitä ennen ollut kuullutkaan. Kun kaikkien selät
olivat kääntyneet, mä vain mietin,
millä voimalla se hiekka kulkee.



mä haluan hämärän huoneen, paljon savua, sumuisen mielen, ohuen mekon
ja improvisoida itseni

muiden sieluihin, kehon kielellä
ilmentää kappaleita
kertoen miltä minusta tuntuu



Sit mulle sanottiin, että
aina pienenä toivoin synttärilahjaksi
mansikkajäätelöä.

Heitän päätäni ympäri,
olen holtiton. Osa visiota.
Tulkaa katsomaan, kun
lankakerä purkautuu.

isoja askeleita pienessä tilassa

"susta liikkuu kyllä
paljon ennakkoluuloja"

Sit nyt mä olen sitä mieltä, että saari on
mainittava, koska se vaikuttaa aika
täydelliseltä paikalta.
Sellaista mä olen tässä viimeaikoina
vähän kuullut. Oispa.





Maanantaina osalla tuntui olevan käsillä
yhtä epätoivoinen päivä, kuin minulla. Hali.
Töissä tuntui siltä, että on ihanaa nähdä
kaikkia pitkästä aikaa. Haleja.
Sit sä tulit moikkaamaan. Hali.
Sit säkin tulit moikkaamaan. Hali.
Maisema on psykedeelinen ja päivästä tulikin
yhtä ihana, kuin teistä.

Sit mä nousin ylös pöydästä, ja kävin hakemassa miniporkkanoita
jääkaapista. Sit mä sanoin, että tiiäthän sä mut.
Kyl sä tiiät, sä tiiät mut. Et kun mä oikeesti,
niin sit mä oikeesti. Kyl sä tiiät mut,
niin mä sanoin.

Näytit siltä, ettet enää edes uskalla kysyä,
vaikka sitä mä juuri olisin halunnut.

Tiistaina mulle sanottiin, että ideani on loistava.
Istuin koulussa sohvalla, ystävällä oli hyvä päivä. Poskipusu.
Niin hyvä päivä, että minullakin
oli ihan tosi hyvä päivä, vaikka sain viestejä. Niin siis siitä,
miten aikuisten maailma on ilmentynyt
parissa kuukaudessa useampien kuukausien ajaksi.



Siitä on taas kulunut liian monta viikkoa, valitettavan kauan. Hali.
Uudet korkokengät ja kermavaahtokaakao, jättikuppiin. Nurkkapöytä.

Ja sit me puhuttiin, että mennään
yhdessä itkemään ja tanssimaan muistutukseksi siitä,
miltä se tuntuu. Sit mä kerron, kuka tossa
talossa asuu. Sit huomattiin, ettei tästä
risteyksestä voikaan kääntyä. Huokaus.

Sit mietin, että pitäiskö meidän
taas vain mennä istumaan alakoulun portaille
ampiaisten sekaan, niin kuin sinä päivänä,
kun Tommy Tabermann kuoli.

Me ollaan ehkä molemmat vähän höpsähtäneitä.
Ollaan molemmat käyty ylikierroksilla,
ja kauan. Mut sit mä sanoin, että niinhän meidän
nyt kai kuuluukin. Niin tää toimii. Hali.

Niitä mä tarviin,
haleja ja pusuja.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)