sunnuntai 4. lokakuuta 2015

mustelmia rintakehässä, jecná

Puolitoista viikkoa lukkoon lyömisen jälkeen
pilvien yläpuolella näyttää prinsessalinnalta.
Hattarataivaan toisella puolella
ihmiset kääntyvät katsomaan,
vilkuilevat perään kerta kerran jälkeen.

Tää on nyt sitä,
täs on taidetta ja harmoniaa kerrakseen.


Sä olet toisella aikavyöhykkeellä etsimässä rauhaa
palasta seinää. Ootko sä ihan tyhmä?

otan tukea, kun kerron asiasta oman mielipiteeni

Ihmiset, me olemme yhdessä tässä mestassa.
Sama maailma, me ollaan yhtä.

ymmärrättekste

Asia jäi kuitenkin puolitiehen
edellisillan runouden perusteella.

et sä pääse karkuun


Maisemat kukkuloille salpaavat henkeä, ehkä myös ensimmäinen suojatie. Näissä kulmissa kuiskitaan niistä moniulotteisista luolista, joihin tarkoituksella eksytään. Koti on aina lähellä,
vaikka oven avaaminen tuntuu kaukaiselta onnistumiselta. Eikä tarvitse ajatella, ei tarvitse.

huoria, diilereitä ja vaatekauppojen myyjiä

Ympärillä sarjakuvamaailma. Äsken juostiin poliiseja karkuun,
nyt pakomatkan laittoi alulle huono musiikki. Ei tarpeeksi laadukas,
vain parasta on saatava.

sit mä sanon, ettei tää asia mahdu näihin ruutuihin


Täällä ravintolat eivät mene koskaan kiinni, autoilijat kaahaavat ihan täysii keskustan kaduilla,
eikä vessoissa harrasteta lukkoja. Täällä on niin sanoinkuvailemattoman kauniit valot
joen pinnalla öisin, että on vaikea hengittää.


Lasit täyttyivät ennen tyhjenemistä, ei tarvinnut edes
sormia napsauttaa. Fiinii, siistii.

stop thinking &
just let things happen

Ei huolen häivää, ei mitään murehdittavaa.
Vielä 68 tuntia aikaa, tää kaupunki on meidän. Minuuteista kiinni
ja kohti kissakahvilaa. Tanssitaan todellisuus pöydän alle ja käydään
respassa ottamassa turpaan.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)