lauantai 31. lokakuuta 2015

oikeesti soitinkin

DAY16
(enkä tiedä olenko koskaan tuntenut itsessäni
niin suurta lapsenomaista jännitystä
kuten ennen joulupukin saapumista
tiedäthän?)



DAY22
olen antanut mielikuvituksen laukata
niin lujaa
kuin se on jaksanut


DAY43
se on vain
m e r k k i s a n a

DAY45
jos jostain innostun
niin
se on sitten
menoa sitten


DAY47
mysteeri
pääsee irti käsistä

sadettajat eivät ole päällä
jänöt silti
tien
poikki juoksevat
onneksi

ohi ruusupensaiden
enemmän tai vähemmän

kirjaimellisesti

sanat syötiin pois

sen muistanee
ikuisesti
kyllä

niin hyvä
niin

jälkeenpäin
kaikki on
ollut erilaista

värit näyttävät uusia sävyjä
ja
musiikki antaa puolia
joita en koskaan
ennen ollut kuullut

töki, pure, kamppaa

paikka: autotie
aika: jotain yöllä

ei vielä yksi

torstai 29. lokakuuta 2015

olen ihan mitä vaan

Anna ohjeita,
mä tottelen.

Vaihdan suuntaa,
tai pysähdyn.

lopettamista en lupaa

Olen lentokone, kynttilän liekki,
likaantunut avaimenperä, tarpeeksi korkea keinu,
koirankoppi, hedelmäkulho, tai se näppäimistön kirjain
joka ei koskaan toimi.




"mä olen osa epämääräinen
mä olen väärän värinen"

Olen iloinen, yllättynyt, tai
jotain siinä välimaastossa.

tai sit se sininen kahvikuppi

"mä olen uusi valtatie
jota et löydä kartalta"


Yritän olla murentumatta,
mutta hiljaisuus on silti vaikeaa:
Iso ääni kuuluu, kun pala keramiikkaa
tipahtaa maahan.

muuttoapua?


"minä rikon harmoniaa
jota ei koskaan ollutkaan"

Otan kädestä, tai irroitan hetkeksi.
Haen, tai vien. Voin olla
vähän vähemmän ärsyttävä,
mut se voi olla hieman vaikeaa.

tähtimerkit kertovat kaiken

"kai mä olen aivan liian tyhmä
mitään ymmärtämään"

Lähempänä burnoutia, kuin koskaan.
Liian monta sivua jäljellä, vaikka päämääriä on
vain yksi: päästä lukemaan viimeisen aukeaman
onnellinen loppu.

olen ihan mitä vaan

Kielen avulla ilmaiseminenkin
oli vaikeaa. Se on historiaa (osittain),
joten kaikki on kaikessa mahdollista.
Olen ylittänyt suurimman muurini,
vähintään puoliksi.

mulla on jaloissa vielä se sama rusketus

Ajattelussa:
Eihän se edes ole sallittua.
Jos niin tekee, saa
pelkkiä kirottuja katseita
ja rumia sanoja. Halveksuntaa.
Miten sä kehtaat?

muutit uuteen paikkaan
asumaan siitä itse tietämättäsi

Käsittelyssä tajunnassa:
Nyt se tapahtuu, nyt kaikki irtoaa.
Jos kaikki muutkin, niin miksei minäkin? Nyt kun
kerrankin taiat tavoittaa. Kuka mulle
on mitään hiljaa sanelemaan? Kukaan ei koskaan
antanut lupaa. En minä silti
mikään kone ole.

joku lisäosa asennettiin
kovaa rahaa vastaan

Paperi on ihan liian valkoinen,
se sattuu silmiin. Siitä puuttuu kuvat,
kirjaimet ja symbolit. Se ei
ole käytännössä mitään. Kaikki mahdollisuudet
ovat avoinna. Se voi olla
mitä vaan.

mut mitä jos on käsi poikki?

Niin,
mikä mahtaakaan
olla vastaus
?




Mua ei haittaa mikään, ei yhtään mikään.
En välitä, se on toissijaista.

ei mua haittaa, oikeesti

Lupaan ainakin yrittää
kaikista parhaani.
Yritän kaikista parhaani mukaan.
Tiedän mitä haluan,
enkä halua mitään muuta.

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

tänään mä soitan

Mihin kaikki valuu?

Ei mikään sorru,
kun katumuksen
ei anna nousta
ennen mitään muutakaan.

Ei kenelläkään ole aikaa,
vaikka kaikilla oikeasti on.

Olen samanlainen.
olet samanlainen,
hänkin on samanlainen,
me kaikki olemme
ihan samanlaisia.

Tyhjät maljat
tulvikoon yli,

tyhjyys on
täytettäväksi tarkoitettu.

Ei ole mitään menetettävää,
paitsi jos jättää asioita tekemättä.

-Silloin peli
on menetetty syyttä.

Itse voi
askelia ottaa:

pelottavia,
ehkä vaarallisia.

Myöhemmin
pahalta tuntuu
jos ei käynytkään katsomassa

minne ne olisivat vieneet.

Onko muka
mitään hävittävää?

NO EI,
NO EI TODELLAKAAN

riko minut, rakkaani

Laatikot ovat auki
ja kattolamppu välkkyy.

Lattialla on tyhjiä viinipulloja
kerääntyneenä k-kaupan muovipussiin
viime heinäkuusta alkaen.

"riko minut, rakkaani
riko minut vaan
ehjäksi en enää tahtoisikaan"

Pystyn erittelemään, kenen
jättämä jokainen pullo on.
Niissä on paljon muistoja,
oonkohan vähän naurettava.
Jos vain ottaisin niistä kuvan
ja hävittäisin fyysiset todisteet?

mut enhän mä edes tiedä
minne ne
pitäisi viedä

Puolikas paketti
muovilusikoita peittää
epäonnistuneet koulukuvat
alleen.

vaikka äiti sanoi, että nätti mä olen


Tuoksut muistuttavat minua
huimaavan paljon
ihmisistä, kaikesta. Siitä olen ehkä
usein tarinoinutkin.

Hyvien juhlien kriteeri:
seuraavana aamuna
puuteri löytyy pirstoutuneena

Muistutan kuulemma yhden matikanmaikkaa, toisen tätiä,
kolmannen nimen opin.



Mulla on onnellinen olo
teidän keskellä,
koska te ette tuomitse.
Ette vieläkään, ette ketään,
vaikka aikaa kulunut
jo enemmän onkin.

te
luotatte
minuun

Te luotatte siihen, että tulen varmasti tanssimaan.
Luotatte vakuutteluihin siitä,
että kyllä miesten vessaan voi tytötkin mennä.
Luotatte siihen, että kohta joku itkee,
vaikka niin ei koskaan käynytkään.

MUTTA PIANHAN ME NÄHDÄÄN TAAS?

salamat yli sadan

kaikki löi kipinää

enemmän kuin miljardin

seteleistä suurimmat


Sitä en ole ymmärtänyt,
miten aina onnistun
kaikki muut hukkaamaan.

Sit mä käyn kysymässä
et hei

oisittekste mun kavereita, kun hävitin omani?

Sanotte joo.
Mutta kohta en enää
teitäkään löydä.

Loppuviimein mä
olen yksin, taas.



P.S. Ja hei sä pe-la aamuyöllä Lahteen
steissiltä yrittänyt tyttö. Sori kun en
pyytänytkään sua Facebookissa kaveriksi.
Unohdin nimesi. Anna anteeksi.
Jos joskus näät tän, koodaa!



en ole sen jälkeen
hiuksiani leikannut

enkä kuulemma
ole muuttunut muutenkaan

sulla on karkkia mukana,
kuten aina

nää jutut on raadollisia,
mut sulla on
kaikki raajat paikoillaan

ja tänään mä leikin toimittajaa

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

hei venaa mua

Olen odottanut
koko elämäni.
Mä aina odotan,
en muuta tee.

odotan vain

Sillä ei ole takarajaa,
odottamisen aikataulua
ei ole kerrottu.

monelta se alkaa
ja milloin päättyy
mistä lähtee
ja minne päätyy

Se on välillä rankkaa,
kun ei tiedä,
miten kauan kestää.

utelias luonne vs tietämättömyys

Se voi olla viikkoja,
kuukausia,
tai neljä päivää.

saaks jo avata

Ei mulla kiire ole mihinkään,
aikaa on odottaa.

aika odottaa

Silloin tällöin, useinkin,
kärsimättömyys painaa.

odotan silti

Ei se haittaa, tavallaan tykkään odottamisesta
aika paljonkin. Odotushan aina palkitaan,
vai mitä? Tää on duunia, jolla on tarkoitus.

odotan edelleen





                                                                                                                ...Odotan vieläkin...






Tässä mä olen,
ja odottelen.

Pyörittelen peukaloita,
heiluttelen jalkoja
vähän liian korkealla penkillä istuen.

perjantai 23. lokakuuta 2015

satelliitti

Mun sisällä on puu,
joka päivä päivältä
kurottaa ylemmäs oksiaan.

Luulin puhuvani yleistävästi,
mutta myöhemmin huomasin puhuneeni
omasta elämästäni fiksuilta
kuulostavilla sanoilla.
Mulle sanottiin aamulla, että
puhujat pärjää elämässä.

"säkin kun
oot niin aktiivinen tyyppi"

Uppoan menneisyyteen,
lähemmäs kuin sinne,
sillä menneisyys on liian kaukana.

kasaan toistaiseksi
kuvitteellista palapeliä,
vain
toistaisen kuvitteellinen

julistus

huuto

kaikki överiks

"well
i just can't say no"

valmistautunut

näkymättömyys korkokengissä

kaikki odottaa hakijaa

"On hullua, miten kokonaisvaltaisesti ihminen
voi johonkin asiaan hurahtaa. "

Mimmit, te ootte sankareita. Teil on uhmaa silmissä ja tanssivia demoneja korvien välissä. Laitetaan teille korkeat kampaukset ja tummaa glitteriä. Liikutte, kuin omistaisitte maailman. Ootte vaarallisen varmoja. Teidän käsissä näkyy sähäkkyys ja suuruudenhulluus. Mimmit, te ootte nyt tosi valloittavia.



Tytöt, nyt te ootte ihastuneita. Teil on ihan hehkuvat posket ja hymy korvissa. Laitetaan teille saparot ja punaisen sävyjä päälle. Liikutte puoliksi ilmassa, ootte kevyempiä kuin pilvet. Teillä näkyy katseissa timantteja ja kimallusta. Tytöt, nyt te ootte tosi ihastuneita.

torstai 22. lokakuuta 2015

suunnista

Ohitse kulkevat ihmiset
huutelevat kadulla, ihan
kuin jossain filminpätkässä.

toivomusaikoja



puutunut,
ihan kokonaan

valopisteitä näkökentässä

kipu säteilee varpaisiin,
kihelmöi kasvoissa

nyt mä armahdan sut

päässä pyörii,
enkä taida pysyä pystyssä

silmistä valuvat kyyneleet, varoittamatta,
ennen kuin asiaa ehtii edes ajatella

nauru on hallitsematon

tunnelmallinen
ollessa osa tätä kuvaa

muiden silmät
en tiedä mitä näkevät

Itse kykenen havaitsemaan paljonkin,
vaikka on pimeää.

Silmät ovat kiinni
ja kehon läpi
viistää outo tunne.

kello kahdelta alkaa aamu

Toimistopäiviä useampia putkeen:
-ilmoittaudu
-etsi
-ota yhteyttä

verkkarit ja nahkarotsi




Olen tilanteessa,
jossa olen hahmo,
jonkalaisia arvostin tuhottomasti
kymmenen vuotta sitten.

Astetta spontaanimpi Trivial Pursuit
saa parhaimmat ideat liikkeelle.
Neuvoa antava pelilauta kertoo,
missä kannattaa nappuloita siirrellä.
Se keksii, että hei, kokeile tästä,
hei tee se.

jouluvalot ja sinistä boolia




"mennään katsomaan
kun Linnanmäki sulkee
ovet talveksi
maailmanpyörä pysähtyy
olo on huterahko mutta
ilotulitus on vaikuttava"


Olo on puolen vuoden jälkeen
_____________.

kaulanauhan saat pitää

ei tyhjä, ei riemukas, ei surullinenkaan

ehkä vähän haikea

...Tai oikeastaan,
aika paljonkin,

nyt kun myöhemmin alan asiaa miettimään.

ehkä vähän kaikkea


Kyllä me vielä ovesta sisään mahdutaan, suoraan jonoon. Hämyisissä pöydissä tuttuja kasvoja, näkymättömässä nurkassa tuttuja lauluja. En tiedä mitä sanoa. Yhteisöllisyys on laskeutunut maan tasolle, saman katon alle. Istun lattialla yhteiskuvan aikana.

"meidän piti muuttaa mailma

tänään voidaan hetki olla
kuninkaita"

Kävelen jätkien kanssa Aleksis Kiven katua puoli yhdeltä yöllä, on aivan saatanan kylmä ja pitkä päivä on vienyt voimat. Vähän pitää juosta, että keretään. On sanoinkuvailemattoman ihanaa, kun tänä yönä ei tarvitse istua yöjunassa yksin. Kerrankin jotkut on tulossa samaan suuntaan. Yksi kerrallaan ihmiset tiputtautuvat asemalaitureille, jään viimeisenä. Vaunujen välissä tulee vastaan ystävä. Halaus, lähdemme vastakkaisiin suuntiin. Kävelen kotiin, enkä osaa vieläkään ajatella yhtään mitään. Koko maailma on tänään näyttänyt niin kauniilta.

se oli nyt siinä

lauantai 17. lokakuuta 2015

moneskohan osa

postauksen soundtrack, koko levy ja monesti

monesta suunnasta, pelkästään täysii

jos mennään, mennään kunnolla

ja sit kuva siitä, kun kuusivuotias Tiina
tuijottaa busseja päiväkodin ikkunasta

joo, kyllä
kyllä mä olen tosissani
en mitään muuta
ole pitkään aikaan
ollutkaan

antautuva ihminen
antaa kaikkensa asioille

elät siinä samassa
innostuksen ja intohimojen
taivaassa ja helvetissä

tunnepohja tainnuttaa järjen

jos joku juttu vallitsee,
se vallitsee

ei sille vaan voi mitään

o l e t niiden orja

pitäis ehkä joskus vaan olla hiljaa

ei sillekään oikeastaan
mitään voi

sulaa piikkilankaa
valutetaan muotteihin

beibi

miten tätä luetaan?



öisin uppoat samettisiin paloihin
tosi isosta onnesta

aamuisin pukeudut
vaaleanpunaisiin villasukkiin

te kysytte
et miks mä teen
jotain näin

miks mä teen jotain

koska mä vaan teen
miks ei?

hei muistakaa ihmiset
kysellä itseltänne asioita

mutkun sekin on sua

et välttämättä
tarvitse kriisiä mihinkään

mitämäselitänmitämäselitänmitämäselitänmikämitämikämitämäoikeenselitänmitämäselitänmitämitä

överiemotionaalisuus

on jälleen uusi aamu
ja oot täynnä fiiliksiä

olo on sanavalmis,
koska nää jutut
tuntuu jo niin itsestäänselviltä

tulkaa jonossa
eteeni seisomaan
niin sanon mitä mieleen tulee
tai koko maailman

sä kyllä tiedät
tiedät
joo kyllä sä tiedät

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

(verbi) täyttää päiväkirjaa

Termistö alkaa olemaan oma
taiteenlajinsa, koodikieli kehittyy.

Tarvitsen vastakohtien tasapainoa. Täyttä menoa ja meininkiä,
vuorokausi hukuttautuneena sohvatyynyjen väliin.
Maailmassa on valtaisasti asioita, mitään asiaa ei saisi olla liikaa, tai liian vähän.
Asiat tuntuvat olevan kokonaisvaltaisesti epätasapainossa.
Yritin analysoida, toisaalta sillä ei ole merkitystä. Jos vain on.
Olemista, olla olla
                                          ollan
                                                                ollaan
oäoäääääää
öä
oooooooä                                    

Mä olen vain tämmöinen takkutukka,
en mä voi sille mitään.

Mitä mä oikein selitän?

"you and me and
all that wine"

huomenna on viidestoista päivä




Sit me naureskeltiin sille,
miten me ollaan nyt pari viikkoa
kuulostettu tosi yksinäisiltä.

mut onneks on smoothiee ja puhelin vihdoin ulos huollosta

Sit mä muistutin,
että muista muistuttaa.

älkää lukeko tätä

Mua pyydettiin huvipuistoon. Hali.
Siellä laulettiin kappaleita juoksuhiekasta,
en niitä ennen ollut kuullutkaan. Kun kaikkien selät
olivat kääntyneet, mä vain mietin,
millä voimalla se hiekka kulkee.



mä haluan hämärän huoneen, paljon savua, sumuisen mielen, ohuen mekon
ja improvisoida itseni

muiden sieluihin, kehon kielellä
ilmentää kappaleita
kertoen miltä minusta tuntuu



Sit mulle sanottiin, että
aina pienenä toivoin synttärilahjaksi
mansikkajäätelöä.

Heitän päätäni ympäri,
olen holtiton. Osa visiota.
Tulkaa katsomaan, kun
lankakerä purkautuu.

isoja askeleita pienessä tilassa

"susta liikkuu kyllä
paljon ennakkoluuloja"

Sit nyt mä olen sitä mieltä, että saari on
mainittava, koska se vaikuttaa aika
täydelliseltä paikalta.
Sellaista mä olen tässä viimeaikoina
vähän kuullut. Oispa.





Maanantaina osalla tuntui olevan käsillä
yhtä epätoivoinen päivä, kuin minulla. Hali.
Töissä tuntui siltä, että on ihanaa nähdä
kaikkia pitkästä aikaa. Haleja.
Sit sä tulit moikkaamaan. Hali.
Sit säkin tulit moikkaamaan. Hali.
Maisema on psykedeelinen ja päivästä tulikin
yhtä ihana, kuin teistä.

Sit mä nousin ylös pöydästä, ja kävin hakemassa miniporkkanoita
jääkaapista. Sit mä sanoin, että tiiäthän sä mut.
Kyl sä tiiät, sä tiiät mut. Et kun mä oikeesti,
niin sit mä oikeesti. Kyl sä tiiät mut,
niin mä sanoin.

Näytit siltä, ettet enää edes uskalla kysyä,
vaikka sitä mä juuri olisin halunnut.

Tiistaina mulle sanottiin, että ideani on loistava.
Istuin koulussa sohvalla, ystävällä oli hyvä päivä. Poskipusu.
Niin hyvä päivä, että minullakin
oli ihan tosi hyvä päivä, vaikka sain viestejä. Niin siis siitä,
miten aikuisten maailma on ilmentynyt
parissa kuukaudessa useampien kuukausien ajaksi.



Siitä on taas kulunut liian monta viikkoa, valitettavan kauan. Hali.
Uudet korkokengät ja kermavaahtokaakao, jättikuppiin. Nurkkapöytä.

Ja sit me puhuttiin, että mennään
yhdessä itkemään ja tanssimaan muistutukseksi siitä,
miltä se tuntuu. Sit mä kerron, kuka tossa
talossa asuu. Sit huomattiin, ettei tästä
risteyksestä voikaan kääntyä. Huokaus.

Sit mietin, että pitäiskö meidän
taas vain mennä istumaan alakoulun portaille
ampiaisten sekaan, niin kuin sinä päivänä,
kun Tommy Tabermann kuoli.

Me ollaan ehkä molemmat vähän höpsähtäneitä.
Ollaan molemmat käyty ylikierroksilla,
ja kauan. Mut sit mä sanoin, että niinhän meidän
nyt kai kuuluukin. Niin tää toimii. Hali.

Niitä mä tarviin,
haleja ja pusuja.

lauantai 10. lokakuuta 2015

do you kiss on a first date?

tarviin lisää sulkia



kello 1354 ei olla enää nollilla

kuukausilla on ollut
kuusi erilaista nimeä

Näytin tänään tosi nätiltä,
mutten ottanut yhtään kuvaa,
eikä kukaan nähnyt minua.

et voi
olla to sis sa si

kello on 1644 ja täällä on tosi kylmä

Kaksi päivää
viidenkymmenen sanan maksimilla.

pistä paremmaksi

Tässäkin niitä tuli jo
tähän mennessä viisikymmentäyksi.

kappaleiden listaaminen
tuntuu tärkeältä
jatka
jatka
                                 vielä jatkuu...

1809 ja on pilkkopimeää



jos ovikello sois

pim
               pom

aikuisten oikeesti
ihan toivoton itkupilli

voisi avata oven
ja yllättyä

vois olla aika
hassua
hauskaa
                                                     
                                                                    naurattaa

Vuorokaudet liukuvat
niin nopeaan,

luistelua kilpatasolla, kylmät trikoot,
näillä radoilla ilman kypärää

että taas olisi aika
toivottaa hyvimmät yöt.

Tee kauniita unia maailma,
tee hyvin.

Haluan nähdä kuvia
eksoottisista ja tutuista tuoksuista,
tilanteista jotka eivät näy hereillä.
Haluun nähdä niitä samanlaisia,
mut jätetään se kohta pois,
kun putosin jokeen.


tänään mulla olis
hiukset sopivasti sekaisin

torstai 8. lokakuuta 2015

ei muistikuvia

Millaisesta elämästä haaveilet?
-Sellaisesta ihan tosi onnellisesta.

hei muru pliis

Te ootte enkeleitä,
lehdet lentävät mekkojanne päin
värjätessään maisemaa psykedeelisemmäksi.
Ei toivottavasti kukaan
tahdo tästä mielikuvitusmaailmaa.

punaisia huulia ja tuolin selkänojalle unohdettu nahkaliivi

Siellä he leijuvat
hihitellen hyväntahtoisesti,
värit ovat lämpimältä kartalta.


Ei kai itseään kannata estää
?
Hyödyttääkö se loppupeleissä,
ehkä ei
?

koska tää kaikkihan on totta,
kaiken lisäksi todellisuutta

Kävely sattuu nilkkaan,
mut niin se ei-mielikuvitusmaailma menee:
Tekevälle sattuu.

enää ei osaa hävetä,
koska maailma on totta

-tee tanssi
-keksi maailman paras idea
-ole
-yritä edes


pimeys on aina tuntunut turvallista
ja kuolleiden lehtien tuoksu
rauhoittavalta

"tunsin kuinka sanat katosivat
aasinsillat paloivat"

mutta tänään pelkään
ja kylmyys väsyttää
jo matkan alkuvaiheessa

"i need to feel something
cause i'm still so far from home"

roskapönttö puiston reunamilla
näyttää ihmiseltä


Nautin puhelinsoittoihin heräämisestä,
vaikka herätykseen olisi vielä, sanotaanko nyt,
vaikka 12 minuuttia aikaa.
Ei haittaa, vaikka herätät,
soita vain. Olit sitten täti pankista,
tatskaaja, tai sinä "vain", aina saa soittaa.

"when we cut honey
we bleed
dancin' on the dead beat"

motor city resurrection - kuusi tuntia sitten
invisible - päivä sitten
nobody's home - päivä sitten
until i get you - päivä sitten
superstar - kolme päivää sitten
we can't act no more - kuusi päivää sitten
buttons - kuusi päivää sitten
diamonds - kahdeksan päivää sitten
rakastajat - kolmetoista päivää sitten
huuda! - neljätoista päivää sitten
piece of me - enää ei lasketa päiviä

Jos pyydetään laittamaan edustuskorkkarit jalkaan,
niin joo, oon messissä automaattisesti.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

mustelmia rintakehässä, jecná

Puolitoista viikkoa lukkoon lyömisen jälkeen
pilvien yläpuolella näyttää prinsessalinnalta.
Hattarataivaan toisella puolella
ihmiset kääntyvät katsomaan,
vilkuilevat perään kerta kerran jälkeen.

Tää on nyt sitä,
täs on taidetta ja harmoniaa kerrakseen.


Sä olet toisella aikavyöhykkeellä etsimässä rauhaa
palasta seinää. Ootko sä ihan tyhmä?

otan tukea, kun kerron asiasta oman mielipiteeni

Ihmiset, me olemme yhdessä tässä mestassa.
Sama maailma, me ollaan yhtä.

ymmärrättekste

Asia jäi kuitenkin puolitiehen
edellisillan runouden perusteella.

et sä pääse karkuun


Maisemat kukkuloille salpaavat henkeä, ehkä myös ensimmäinen suojatie. Näissä kulmissa kuiskitaan niistä moniulotteisista luolista, joihin tarkoituksella eksytään. Koti on aina lähellä,
vaikka oven avaaminen tuntuu kaukaiselta onnistumiselta. Eikä tarvitse ajatella, ei tarvitse.

huoria, diilereitä ja vaatekauppojen myyjiä

Ympärillä sarjakuvamaailma. Äsken juostiin poliiseja karkuun,
nyt pakomatkan laittoi alulle huono musiikki. Ei tarpeeksi laadukas,
vain parasta on saatava.

sit mä sanon, ettei tää asia mahdu näihin ruutuihin


Täällä ravintolat eivät mene koskaan kiinni, autoilijat kaahaavat ihan täysii keskustan kaduilla,
eikä vessoissa harrasteta lukkoja. Täällä on niin sanoinkuvailemattoman kauniit valot
joen pinnalla öisin, että on vaikea hengittää.


Lasit täyttyivät ennen tyhjenemistä, ei tarvinnut edes
sormia napsauttaa. Fiinii, siistii.

stop thinking &
just let things happen

Ei huolen häivää, ei mitään murehdittavaa.
Vielä 68 tuntia aikaa, tää kaupunki on meidän. Minuuteista kiinni
ja kohti kissakahvilaa. Tanssitaan todellisuus pöydän alle ja käydään
respassa ottamassa turpaan.