sunnuntai 20. syyskuuta 2015

sisältää sulfiitteja

rauhaarauhaarauhaarauhaarauhaa

Aamu painuu syvälle silmäkuoppiin.

Kahvi on pehmeämpää
kuin ilma,
jolla kykenisi lasia leikkaamaan.

taas väärä viikonpäivä

Sinistä lattiaa tuijottaessa tajuaa
tämän nimisiä päiviä kompensoivan
keksimällä jotain.

toisaalta voisi upota 
ensimmäistä ajattelemaan

Onko se sitä pelkoa?
eieieieieieieieieieieieiei
Ei ole, pelko on sitä ihan muuta.
En jaksa enää yhtäkään
käsitteen määrittelyä.
Jos mitään ei määriteltäisi, niin eikö
kaikilla olisi mukavampaa?
(ei se kyllä välttämättä niinkään toimi,
muutin heti mieleni)

samana päivänähän tulen takaisin

Edeltävän tulee
aina muistamaan,

seuraava teki maailmasta ihmeellisen.



Siitä seuraavat
tekevät pahaa kuvitella.

hei anteeksi, oisko sulla hetki aikaa
puhua tiukoista farkuista

Mut ootko sä koskaan miettinyt,
miten asia hetken päästä voi näyttäytyä ihan toisenlaisena?

nyt vasta ymmärsin
miksi juuri tämä päivä

mutta miksi tänäänkin
miksi nojaa selkänojaan.
miksi villasukat valuvat ja
miksi matosta ei tule koskaan puhdas

nyt sä voit mennä
etkö sä tajua!?

minne vaan, milloin vaan


"mennään minne vaan
meitä kukaan ei voi saavuttaa
ne meistä jää jälkeen
minne vaan
ne ei pärjää meille
juostaan pois"

Luovan persoonallisuuden määritelmät
liukuhihnaa pitkin valuvat luokseni, kun
vastaan kysymyksiin. Luulin niiden johdosta
tulevani uskoon, tai kokevani suuremman luokan
kokemuksellisuuden virran. Oikeastaan,
niin en tiedä, ehkä opin taas vähän enemmän
tietämään mikä olen. Tai sitten en. Ehkä muistutus.
Ne on ne ristiriidat, jotka muotoutuvat lauseissa,
joissa kertoo samaan aikaan arvostavansa omaa rauhaa
ja olevansa maailman yltiösosiaalisin ihminen.



ihan liikuteltavissa
vedä, heitä, siirrä
paikasta toiseen

koska avaruuspöly
kiertää päätä sumuisena kehänä

kuurouttakuurouttakuurouttakuurouttakuuroutta

ajatusteni sisällä
puhun ihan toisia asioita


sitten naurahdan

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)