sunnuntai 27. syyskuuta 2015

liikenisikö pyyntö

Kuusi viikkoa kesän loppumisen jälkeen
olin tanssinut studiossa
ja ostanut vieraan maan valuuttaa.

olen keskellä luovaa prosessia

Hetken maailma ilmeni
yksinä suurina 3D -laseina.
Lattialla oli paljon pinta-alaa
jäädyttää varpaat
punaisissa sinisissä valoissa.

kuuntelen ihan miten pitkään vain



Vuorokaudenajattomat tilat ovat kiehtovuutta parhaimmillaan,
niissä kello kahden fiilis voi olla melkein
milloin tahansa.

Miks kenenkään pitää lähteä näistä juhlista,
miks nää on

melkein kuin läksiäiset

?

Kaikki tuntuu olevan sitä mieltä,
että ovat kanssani eri mieltä.

mutkun

mutta kun

mutta

kun



mä hyppään

mä hyppään

kuulittekste mä hyppään

nyt mä hyppään

Sellaista aaltoa, muttei liiakseen
turhan aggressiivista aaltoa. Vettä
ja kauniita sanoja

pyörteissä elämän

.

tv, av, exe

torstai 24. syyskuuta 2015

ei vielä ollut se yö

olen ikävöinut

aika paljon

pyörätelineitä, ensi kertaa kuljettuja teitä, siltoja,
kellonaikoja, vähempää tyhmyyttä

toivonut

suhteellisen monta kertaa

renkaita pumpattavaksi, karttoja, alikulkuja,
pattereita rannekelloon, johdonmukaisuutta

istunut

hiljaa

nukkamatolla, junassa, peiton alla,
yo-kirjoituksissa, muiden kodeissa

tuntenut

niin kovin

lohduttomuutta, onnistuneisuutta, hämmästystä,
epätoivoa, sekavuutta

luulen tietäväni, miltä tuntuu
kun sisäelimet oksentavat
kehon sisäpuolella

saavuttamattomuus

mä annoin avaimet
pois avattuani lukot

"tää on hei tärkeää"



x. syyskuuta 0941
Valkea valo
kajastaa ohuen verhon takaa.

Piirrän varpaillani ympyröitä ilmaan
musiikin soidessa kaikista hiljaisimmalla.

Se yrittää määräillä mua,
ja onnistuu.

x. syyskuuta 0334
Kun muut tekevät lähtöä valomerkin jälkeen,
silmäni revähtävät auki.

Sekuntiviisarin liikkeet ovat hitaita ja raskaita.
En muista tarkalleen, mistä uneksin.
Mutta ei se maailma varmaan ympäriltä
kadonnut olisi, jos olisin silmät vielä muutaman tunnin
pitänyt kiinni.

Miten usein tarve ja todellisuus kohtaa?
Kumpi ylittää tien ensin?

x. syyskuuta 2208
Kaisaniemen puistossa on ruskea taivas.
Äsken ainakin oli, kun vilkaisin ylöspäin.
Jalkoja kolottaa hirmuisesti,
ja olen taas tässä samassa ympyrässä.

Olen kiertänyt kehää jo pitkään,
tuntuu kuin vuosikausia.
Pitkä ja ihana ristiriitojen tie, vaikka koko matka
samalta näyttääkin.



Kaikista maisemista on tullut niin erilaisia
ja minusta on tullut ihan ihmeellinen.

On olemassa salaisuuksia,
jotka ei enää edes tue määritettä.

-"häiritsinkö?"

miks sulla on
tommonen ilme

häh

miks sä jatkat vielä

luetsä mun ajatuksia
vai onko kaikki ihan
läpinäkyvää

En mä ole kelmua, lasia.
Koskaan ole ollutkaan,

kai.

Toisaalta
enää en ihmettele mitään,
sitä vielä enemmän.

"kuinka siinä
kävikin niin

siskon päätä huimaa taas"

Tähän väliin
kävelyä vapaapäiväisenä aamuna
asunnossa alusvaatteet päällä. Vihkon sivut
täyttyvät hitaasti, mutta epävarmasti.
Ikkuna on auki, puiden lehdet näyttävät
ensi kertaa keltaisilta. On monia rooleja,
joihin on asettunut. Mutta mihin muualle
voisi asettautua asumaan?

"where would you go
where would you go
where would you go"

Silmien rajaaminen
on aina yhtä vaikeaa.

älä sano
älä

maanantai 21. syyskuuta 2015

yksi niistä yksinpuheluista

oispa kaljaa

lähetääks menee?

Oispa suklaavanukasta,
oispa kesä ja nurmikkoo varpaissa ja voikukka suussa.
Nii ja sellast kesänpunasta huulipunaa -
ei joulun, vaa kesän.
Oispa isompi pyöränkori, et siin mahtuis kuljettaa kirjahyllyä.
Oispa kaikki Salkkaridvdt.

ja oispa kärsivällisyyttä kattoo niitä

Keskeyttäkää rauhassa,
en loukkaannu.

mut oispa


OISPA KOMMUUNI JA SYDÄMELLISII IHMISII
mut ei semmone ikävänlainen

Oispa päivänsankareitten keikalla,
olis varmaan hyvä terapia.

oispa

Oispa kakkukestit ja kirpeetä mansikkateetä,
ja kolmet villasukat päällekäin.
Voisin kirjottaa kirjan, jonka nimi ois Oispa.
Oispa vähemmän papereita, joista pitää huolta.

"Pystyn samaistumaan
henkiseen hajoamiseesi!"

Mä haluun vaa rauhaa,
mä tarviin lisää rauhaa.

MÄ HALUUN RAUHAA

Voisko joku antaa mulle rauhaa?
Tai lainaa hetkeks? Ok mielellään vähän pidemmäksi aikaa.
oispa
Oispa rauhaa.
Voinks mä ostaa sitä jostain?
Se ei kyl ois aitoo rauhaa.
Onks kellää mulle ylimäärästä rauhaa?
Sellasta hyvää rauhaa, oispa.

(tiedän kyllä kultasuonen sijainnin, mutta)

Oispa rauhaa ja turvaa,
oispa rauhaa täynnä oleva turvapaikka
mihi vois mennä piiloo huomista kasinaamua.
Oispa täydellinen maailma ja rauhaa,
oispa oikean silmän takaosa vähemmän kipee.


Oispa jättäny menemättä siihen toiseen baariin.
Oispa rauhaa.
Oispa Gimmel vielä olemassa.

Oispa joku täällä laulamassa.
Oispa vähemmän vesisadetta,
koska mulla ei oo sadesuojaa minkäänlaista.
voi vittu
Oispa yö ja vois mennä nukkumaa.
Oispa järkevämpi duunimatka,
oispa ne kivoja eikä tuomitsis.

oispa kipee

(niiku sillee ulkoisesti)

Oispa kukkamekko ja uudet sukkikset.
Oispa nälkä ja kokis zeroa.
Oispa seuraa, jonka kanssa vois pohtia vaikka sitten sitä
miltä näyttää kolmen päivän päästä kello kuustoistnolnol. Tai ihan mitä vaan.

oispa

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

sisältää sulfiitteja

rauhaarauhaarauhaarauhaarauhaa

Aamu painuu syvälle silmäkuoppiin.

Kahvi on pehmeämpää
kuin ilma,
jolla kykenisi lasia leikkaamaan.

taas väärä viikonpäivä

Sinistä lattiaa tuijottaessa tajuaa
tämän nimisiä päiviä kompensoivan
keksimällä jotain.

toisaalta voisi upota 
ensimmäistä ajattelemaan

Onko se sitä pelkoa?
eieieieieieieieieieieieiei
Ei ole, pelko on sitä ihan muuta.
En jaksa enää yhtäkään
käsitteen määrittelyä.
Jos mitään ei määriteltäisi, niin eikö
kaikilla olisi mukavampaa?
(ei se kyllä välttämättä niinkään toimi,
muutin heti mieleni)

samana päivänähän tulen takaisin

Edeltävän tulee
aina muistamaan,

seuraava teki maailmasta ihmeellisen.



Siitä seuraavat
tekevät pahaa kuvitella.

hei anteeksi, oisko sulla hetki aikaa
puhua tiukoista farkuista

Mut ootko sä koskaan miettinyt,
miten asia hetken päästä voi näyttäytyä ihan toisenlaisena?

nyt vasta ymmärsin
miksi juuri tämä päivä

mutta miksi tänäänkin
miksi nojaa selkänojaan.
miksi villasukat valuvat ja
miksi matosta ei tule koskaan puhdas

nyt sä voit mennä
etkö sä tajua!?

minne vaan, milloin vaan


"mennään minne vaan
meitä kukaan ei voi saavuttaa
ne meistä jää jälkeen
minne vaan
ne ei pärjää meille
juostaan pois"

Luovan persoonallisuuden määritelmät
liukuhihnaa pitkin valuvat luokseni, kun
vastaan kysymyksiin. Luulin niiden johdosta
tulevani uskoon, tai kokevani suuremman luokan
kokemuksellisuuden virran. Oikeastaan,
niin en tiedä, ehkä opin taas vähän enemmän
tietämään mikä olen. Tai sitten en. Ehkä muistutus.
Ne on ne ristiriidat, jotka muotoutuvat lauseissa,
joissa kertoo samaan aikaan arvostavansa omaa rauhaa
ja olevansa maailman yltiösosiaalisin ihminen.



ihan liikuteltavissa
vedä, heitä, siirrä
paikasta toiseen

koska avaruuspöly
kiertää päätä sumuisena kehänä

kuurouttakuurouttakuurouttakuurouttakuuroutta

ajatusteni sisällä
puhun ihan toisia asioita


sitten naurahdan

perjantai 18. syyskuuta 2015

ootsä nähny sitä yhtä maalausta

eikä sillä hiljaisuudella ollut loppua

se jatkui
jatkui
jatkui vaan

miten tästä selvitään?

se oli kuin raastavan kirkas päivä
määrittelemättömän pitkään jatkuvan
yön jälkeen

älä riko ikuista yötä

sitä se oli
o li si pa

ilmassa tuoksuu kylmyys, kuolema
siitä sentään parantuisi
vaikka mieli olisikin musta

se saattaisi helpottaa asiaa

keneltä saa tappajan yhteystiedot?
tahtoisin hänen kanssaan
vaihtaa pari sanaa

(oletko se sinä
vai olenko se minä
vai ihan joku muu
?)

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

låtsas som det regnar

Sä tuoksuit vadelmapillimehulta 
ja ruskalta.

Sateen valuessa kasvojani pitkin
piirsit pisaroilla
polkuja poskiani pitkin kulkemaan.

joskus - kauan sitten - eilen

Jääkylmät
pienet vesipallot,

halkaisijaltaan keskimäärin
kolme ja puoli senttimetriä,
suttaavat huulipunan.

Kasvoja kutittaa.


Vastaan mutkassa,
kiertoteitä sen yhden kiinalaisen parkkipaikalle.
Punaisissa valoissa seistessä
sormet naputtavat Arctic Monkeysin tahtiin.

kolme yötä viidakossa ja tanssiva talo

jossain joen toisella puolen

Päiväpeitto sähköistyy,
iskee pientä kipinää
karheita kantapäitä vasten.

maanantai 14. syyskuuta 2015

cocktailtikulla

Ja niin postiluukusta sataa
vakuutuslaskuja ja
kanta-asiakaskortteja.




Näyttävätkö turvonneet silmäluomet
peilinkin mielestä tuntemattomilta?
Uutuuden ilman viehätystä, vaiko päin vastoin?
Vanhoille paikoille on hankittu tuoreet aistit.
Mahdollisuuksia on monia, ehkä liikaakin,
jopa liian vähän.

"entä josmä haluaisin sittenkin"

ettehän te tiedä mitään

Sekin sanoi,
että olet paras
siinä mitä teet.

ilo auttaa suurempi kuin ajateltu




Pehmeä syystuuli ottaa syliin.

"niin ettei kukaan huomaa"

Väsymyksestä itkuinen,
arvostuksesta hämillään
-hapartunut,
kuin rapeareunainen tammen lehti.

erotunko joukosta?

Liikkeet tuntuvat samalta
kuin aamupäivä kesällä,
tiedäthän.

Kyljestä puuttuu jotain,
eikä tämä ehkä taas ollut
ideoista fiksuin.

"mä kuulen minuuttien kauas karkaavan"





Mene sinne kertomaan sanoja
niiden upotessa rauhallisuuden ääniin,
korkkiruuvien kiertyessä hiuksiin.

En minä mitään fiksua ole hetkeen tehnyt,
saatika mitään järkevää.
Vain kaikkea sellaista,

mikä tuntuu hyvältä.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

sattuuko sua

Niillä on mukana pikaliimaa
ja sähkölamautin. Niistä on hauskaa
aiheuttaa kylmää ja tahtoa tyhjään
viinipulloon hukuttautumiseen.
Ne vetävät naruista savuun.
(tai ihan mihin vaan, missä on lämmin)
Eivät hetkeen anna nukkua,

katsotaan sitä sitten vähän myöhemmin.

Ne ei kerro, mitä ovat suunnitelleet.
Antavat vain olla
                                                        siinä

                                                                      joo, just siinä

                                                                                                                                               pai kal laan

olemaan,

odottamaan.

Joku puhuu persoonallisuusteorioista,
toinen temperamenttipiirteistä, kolmas laittaisi
suhun mielellään radioaktiivisia varjoaineita.
Yksi tähtiroolista maksaisi
ihan mitä vain tirehtööri pyytäisi.

Niiden takia sä olet mikä olet.
Mitä ne ovat? Mikä sä olet?



Välillä tahtoo kaiken,
tällä näistä kaikista kerroista riittäisi vähempikin.
Yksi riittää.

Yksi ympyrä,
kaikkine kulmineen,

kiitos.

Mikä ristiinkytkentä?
Ristiin rastiin rajamailla,

hapuillen.

Mihin matka?



ei kirvellä,
kaivaa

ei ole,
ilmestyy

ei raavi,
riipii

ei esiinny,
elää


Verbien käsitysten muuntumisen
olemassaololle on
todistettu esiintyvyys.

Avaimilla on kai
tarkoitus lukot sulkea,
niiden lailla
kaikki salaisuudet kumota.

Puolukoiden kukat
on juorukelloja
-eivät pysy hiljaa,
vaikka juurineen revittäisiin.

huutakaa lujempaa

Huutakaa niin lujaa,
että koko metsä kuulee.

antaa tulla vaan

"minä halusin olla
aina siellä missä vihakin on rakkautta
missä olen pieni osa kokonaisuutta"

Ketä pyörryttää, kuka on avuton?

Niin ...ja laittaisitko
tähän vielä sun nimikirjoituksen?

lauantai 5. syyskuuta 2015

syksy saapuu

Elokuvassa istuttiin nuotion äärellä Hietsussa,
pilkkopimeydessä.

todiste siitä,
että täällä kaikki tietävät mitä tekevät

En väitä tietäväni paljoa, edes kaikkea,
mutta lupaan antaa sitäkin enemmän.

vuoden taakse palaillessa
ei kai mikään ole muuttunut

Näppejä ei voi olla polttamatta,
illat menee ulkona.
Höpönlöpöä on helpoin tuottaa
samoissa vaatteissa.

Yksi kursiivi vain pistää silmään.

se ei päde enää




Antakaa mä opetan teille, mitä ryhti on ja
miten lantio on kaiken a ja o. Kerron, miltä näyttää olento valoissa
asenteen armoilla, antamassa kaikkensa. Itselleni se opetettiin
pakottamalla huutamaan keuhkot tyhjiksi. Se toimi.
Mä kerron, miltä määrätietoisuus näyttää
silloin kuin luottaa itseensä. Olen tarkkaillut ihmisiä vuosia,
luulen tietäväni mitä se vaatii.

monta liekkiä tulessa

Joku vielä koulii
kiltistä armottoman,
koroille kävelemään
maton reunaa pitkin.

sitten niillä on aihetta
katsoa kieroon

Myöhemmin joku laittanee karuselliin pyörimään,
lopussa heittoistuin laukeaa.

osalta se tuntuu
jo luonnistuvankin



Melankolian alku
kastelee jalat
pisaroiden valuessa kasvoja pitkin.

se tietää,
missä olisi eniten turvassa

Aikakausi,
jolloin kaikesta haluaa pitää
kaikista eniten kiinni.

pian lähdetään lentoon