sunnuntai 9. elokuuta 2015

nää on teiltä suoraan, teille

Ja niin kaikki, jälleen kerran, lähti ristiriidoista. Niistä tuntuu myös muut pitävän. Muttei nekään nyt näytä aina pelkästään positiivisia asioita olevan, kun miettii uusin silmin. Käytännössä niissä piilee ovela ansa, salakuoppa, jonka päälle on laitettu lehtiä hämäämään. Vaikka eihän sen niin pitänyt mennä, että jonnekin tietämättömään putoaa. Senhän piti olla vain kävelyretki kesäisessä luonnossa.

Oisko sulla jotain käytännön esimerkkiä heittää?

-minä itse


Ihminen fiilispohjalta tutustuu uusiin ihmisiin. Jos tuntuu synkkaavan, syntyy mahdollisesti ystävyyssuhteita. Jos ei homma skulaa, se ei skulaa. Jollain tapaa kuitenkin ihminen kerää miellyttävät toverit ympärilleen. Miellyttävillä tovereilla usein myös on sellaisia kavereita, jotka tuntuvat myös kivoilta tyypeiltä. Tästä voitaisiin päätellä, että yleisesti frendiporukassa olisi suhteellisen samantyyppistä jengiä.

Duuniporukka on yleensä sellainen, johon ei voi millään tavalla vaikuttaa - se on sellainen, joka on lyöty eteen yhtään varoittamatta. Oma sellaiseni on sekalainen seurakunta todella erilaisia persoonia. Valehtelematta, en varmaan muuten olisi koskaan suurimpaan osaan tutustunutkaan, koska tunne hyvin erilaisista maailmoista on niin vahva. Se ehkä onkin avainpointti, vaikka en tosiaan tiedä missä muualla olisin näihin kaikkiin tyyppeihin törmännyt. Kun erilaiset ajatusmaailmat kohtaavat, nousee pintaan aivan uudenlaisia yksityiskohtia. Olen tänä kesänä oppinut uusien ihmisten takia maailmasta ja itsestäni hirveän paljon uutta. He ovat esittäneet paljon erilaisia kysymyksiä - sellaisia, joita en ole koskaan edes ajatellut. En välttämättä ole miettinyt niiden olevan millään tasolla olennaisia, tai tajunnut niiden olemassaoloa. Kun elää eri maailmassa, näkee eri asioita ja pitää eri asioita tärkeinä.


Hienointa on ehkä se, että nämä muukalaiset muilta planeetoilta ovat paljastuneet aivan upeiksi hahmoiksi. Siitä huolimatta, vaikka olemme mahdollisimman erilaisia keskenämme, meillä synkkaa mainiosti.

Ei ennakko-oletuksia, ei tietoa ihmisestä. Ei pienintä aavistustakaan käyttäytymismalleista, harrastuksista, taustoista. Hedelmällinen keskustelu ilman muureja on valmis. Ei ole mitään, mistä "ei olisi sopivaa puhua", tai mitä "ei saisi kysyä". Emme tunne sanoja, joita "ei voisi oikein käyttää". Mikään ei "hävetä", koska kukaan ei tuomitse, kellään ei ole varaa tuomita. Sana on vapaa, peilejä ei ole.

Pakko kysyä, että onks toi vekki sun polvessa
taas joku hieno tarina?



Takana on pian neljä kuukautta omana ryhmänämme. Tuntemattomista on tullut päivä päivältä tutumpia, pikkuhiljaa käsitykset jokaisesta ovat muodostuneet. Aika äkkiä osataan arvata, kuka on murtanut varpaansa perunalautasella ja kuka onkaan istunut lumihangessa kaksitoista tuntia putkeen.

Rakkaat hupsut, kissatädit, arvostan todella paljon levottomia naurukohtauksia ja diipeille tasoille yltyneitä kotimatkoja. Ne eivät ole ohi, mutta en voi koskaan kiittää tarpeeksi. Ajatukseni ovat avautuneet, enkä tule koskaan unohtamaan meininkimaanantaisia terapiahetkiä. Ilman kultaisia neuvojanne olisin voinut tehdä paljon toisin, vaikkette ehkä edes tiedä minulle ohjeita antaneenne. Tuntuu, että olen itsekin pystynyt antamaan teille jotain, tai niin olen ymmärtänyt. Olen vähän sellaista tyyppiä, että jos kysytään, kyllä vastaan. Tai ainakin yritän parhaani mukaan.

Olen vain itse aika huono kysymään.

2 kommenttia :

  1. Mahtava juttu :) Itsehän olen vahvasti sitä mieltä myös että ihmistä/ihmisiä ei pitäisi koskaan arvostella tai iskeä littanaksi ennen kuin on vaihtanut edes pari sanaa... Kunnon ennakkoluulojen murtamisella ja ihmiseen paremmin tutustumalla, toinen voi ollakin ihan tutustumisen arvoinen :) Kuulemma jopa minä ! Esim. minun parhaan kamun kanssa oltiin "vihamiehiä" koulussa. kerran sitten liikuntatunnilla otettiin kunnon matsi ja pyörittiin mäki alas vettä virtaavaan ojaan! Siitä lähtien ollaan kännipäissään sille tapahtumalle naurettu.

    Ja hauska kuva hodarijäbästä ja tästä neidistä :) Tunnelma on suorastaan aistittavissa. Ja taustalla oleva pariskuntakin, joiden jalatkin ovat söpösti samalla tavalla! Oi voi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo olen täysin samaa mieltä tuossa, mitä ensimmäiseksi sanoit! vaikka ulkoisen päätelmän jotenkin tekee totta kai ensinäkemältä, mutta ennen ei voi oikeasti lopullista mielipidettä tehdä ennen kuin on jotain ehtinyt keskustella. mun mielestä on niin ihanaa, että kaikki ihmiset on erilaisia. ennakkoluulot on tehty murrettaviksi. ihmiset on mielenkiintoisia.

      haha, olipa hauska tarina! näitä löytyy joo joka lähtöön. ja eiks ookki aika hauska kuva! itseasiassa en ole aiemmin huomannut noita jalkoja taustalla, en ole koskaan kiinnittänyt huomiota, vaikka itse kuvan otinkin. :D

      Poista

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)