perjantai 28. elokuuta 2015

aamukymmeneltä olin jo valmis itkemään onnesta

"i'm alive
when the night falls
on the city lights"



Mulla oli maailman hienoimmat synttärit,
en olisi ikinä osannut odottaa niin hienoa iltaa.
Oli yllätyksiä, kymmenen pulloa kuohuvaa, kyseenalaisia kukkia
ja puistossa enemmän ystäviä,
kuin olisin koskaan osannut kuvitella.
Arvostan teidän olemassaoloa ihan hirvittävän paljon.

ja sitten joku kysyy, että
mikäs biisi laitetaan soimaan

Elämä on hektistä koulukurssien, syksyn kirjoitusten,
töiden ja nukkumisen siivittämänä. Kenttä kuulostaa suunnitelmalta,
korjatkaa, jos on jotain huomautettavaa.
Aamulla kuuntelin Gimmeliä, enkä tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa.
Nautin olemisesta todella paljon. Roskat voisin silti viedä.

tuijotan Espan pimenevää taivasta



Kesä vaihtui syksyksi yhdessä yössä,
juuri kun eilen junassa minua käskettiin olemaan hiljaa.
Yritin avata sitä, miten kesän ja syksyn risteyksessä on oma fiiliksensä.
Sellaista ei ole toista. Aurinko laskee,
lehdet tippuu
ja melankoliset illat ovat tulleet takaisin.
Aamuista tulee sateisia,
eikä enää
olekaan lämmin.

Aika kaivaa rotsi kaapista,
vetää uudet maiharit jalkaan,
kohottaa katse

ja mennä päin aikaa.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)