sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

tartu mun vapauteen

Ilmeettömät ihmiset tekevät todella surulliseksi, kun ilmekään ei värähdä.
Sattuu heidän puolestaan, satuttaa kylmyydellään. Mietin, kuten tavallista, mikä ihmisiä vaivaa. Eikö äiti ole opettanut, että kun joku tervehtii, niin tervehditään takaisin. Hymyilisit edes. Näytä edes vähän siltä, että elämässä on jotain nauttimisen arvoista. Ihmisistä aistii onnellisuuden, se kaunistaa enemmän kuin mikään.

Meni siinä pari tuntia,
en ole koskaan nähnyt sinua tuollaisena.

Tuntuu kesäillalta
ilman sitä etuliitettä.

Ranteeni ovat uuden huulipunan tahrimat.

Rusakot
ovat kotikaneiksi muuttuneet.


Unihiekan maassa voi törmätä

arkipäivään

uusilla mausteilla.

Suolasta on tullut pippuria, korianteri onkin basilikaa. Punainen chili on vaihtanut väriä, aamupuuroon laitetaan kanelin sijasta currya.

Heinäkuun viimeisen viikonlopun maassa
unihiekat ei löydykään taskun pohjalta.

Kardemummaa ja muskottia
ei vain millään pystykään erottamaan
vaikka se

siellä jossain suunniteltiinkin täydellisesti.
Suunnitelma oli valmiina,
käytännön toteutus

jäikin Intiaan
- jonnekin kauas.

Siellä koristeelliset olohuoneen matot painavat
enemmän, eikä niiden alle
olekaan yhtä helppoa ryömiä.


Ootko sä rikki?

Singstarissa pyörii rebel yell
ja tahdon lisää

lisää
lisää

lisäälisäälisää

Laitetaan lattiat pyörimään
ja huudetaan.


Viimeinen juna on aina
mahdollisuus, en ymmärrä
turhista uhkista toitottelua.

En tahdo menettää yhtäkään
aamuöisellä asfaltilla istuttua hetkeä. Niitä ei koskaan liikaa ole.
En yhtään hienoa keskustelua, tai sytytettyä liekkiä.
Eihän tässä ole kiire, mutta kaikki aikanaan.
Koska se aika, se on rajattua.

Elätkö sä reunalla?

4 kommenttia :

  1. Sulla on kiva blogi. Liityin lukijaksi. Itsellänikin on runoblogi, jossa on myös muuta sekalaista sälää. Jos kiinnostaa käy kurkkaamassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. moi Jenni!

      hei kiitos kehuista, kiva jos tykkäät. :) kuulostaa tosi nastalta, käyn heti tsekkaamassa!

      Poista
  2. Ilmeettömät ihmiset tekevät minutkin surulliseksi! Mutta voin sanoa että tuskinpa kellään on tarkoitus ketään satuttaa sillä "kylmyydellään"! Jotkut ihmiset ovat vain liian täynnä tätä kaikkea ja liikkuvat niin kuin zombiet paikasta toiseen kommunikoimatta! Itsellänihän on kyllä tapana kiittää, tervehtiä, hyvästellä ja vastata esim. kysymykseen, jos nyt ylipäätään joku sanoisi minulle jotain!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. puhut ihan totta, hyviä pointteja. välillä on kyl snadisti pysäyttävää pysähtyä hetkeksi kadulla ja tsiigaa ihmisiä. kesällä kyllä kaikki on ei niin ilmeettömiä, noin niinkuin yleisesti ottaen.

      mut se on kyllä hyvä, jos puhuu kun puhutellaan. eikä töykeästi jätä huomioimatta. se on hyvä se.

      Poista

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)