maanantai 6. heinäkuuta 2015

seuraava safari

kahden teltan kommuuni keskellä Artukaisten leirintäaluetta

Siellä juhlittiin kolme päivää,
ja kaksi yötä.

Oli mandariineja,
pähkinöitäkin.

Ihmiset nauroivat, palelivat,
                                                            halasivat,
                                                                                          paloivat

- pitivät yhtä.




Ruisrock, bändin nimeltä Backyard Babies eturivi

Siellä vuosien odotus
kulminoitui kyyneleiksi
ja käheäksi ääneksi.

Oli u.f.o romeo,
heaven 2.9,
the clash myös.

Muistot täydentyivät,
monet hetket heräsivät tuoreina mieleen.
Lapsenomaisen riemun ja sen tietynlaisen
sekoamisen tunteen sai tuntea aidoimmalla tavalla
pitkästä aikaa.

Sen ilmaantumista kuvioihin
olen odottanut.

Ihmiset elivät hetkessä,
                                                                 olivat onnellisia,
                                                                                                                            takertuivat valoihin
- eivätkä vielä tänä päivänäkään
tiedä paremmasta.


Laulan keskellä metsää jonkun juovan,
katselevan vieraisiin pöytiin.
Pian ympärilläni oranssin taivaan alla
ihmismassat laulavat elämän olevan helppoo,
silloin kun on joku
josta pitää kii.


parin tunnin päästä

Laulut ovat ehtineet vaihtua moneen otteeseen,
kengissä kiertävä hiekka tekee samaa.

"lanne sheikkaa ja mä veikkaan
et mun pumppu kiinni leikkaa"

Kaikilla on se oma juttunsa,
se minkä osaa hyvin.
Tän mä osaan,
osaan festaroida, hengittää musiikkia.




meren ranta, hieman hukassa

Juoksen ihmisiä päin, annan heidän talloa varpaani.

Ruissalo,

"ota minut syliin,
tahdon tanssimaan"

.

Törmään rakkaisiin pimeässä
enemmän kuin olisin uskonut.
En uskaltanut ajatella, näkeväni ketään
yhdeksänkymmenenviidentuhannen
ihmisen joukosta.



"anna mun ajatella, sekoilla
ja olla vähän pihalla"



Tunnit muuttuvat tuntemattomiksi väkisinkin.
Musiikki ei soi, ei ennen kuin vierustoverille on annettu suudelma.

Matkatavarani ovat muuttuneet heiniksi,
poskipuna glitteriksi ja odotus todeksi.

Viha suunnattoman pitkiä kävelymatkoja kohtaan
oli kai kuitenkin pientä muuhun ihanaan verrattuna.

Ihon väri muuttui, jalkoihin sattui
ja silmien avaaminen tuli vaikeaksi.

Se oli sellainen seikkailu se.



koti, kaksi tuntia vajaa vuorokausi paluusta

"I will never forget
it took a piece of my soul"

4 kommenttia :

  1. Ei jeesus sä osaat niin taitavasti tehdä fiiliksistä sanoja. Mä olin itekkin Ruississa ja tää postaus sai jotenkin hetkeks mut palaamaan elävästi takas sinne.
    Sun blogi on ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. k i i t o s ihanasta kommentista ja kaikista kehuista. eiks ollukki aika mahtavat festarit!? itsekin palaisin bäkkiin sinne milloin vain, mahtavia keikkoja ja tunnelmaa. sellaisia hetkiä, joita tulee muistamaan.

      hauskaa kesän jatkoa!

      Poista
  2. Olipa tosiaankin mukaansatempaava postaus. Kuulosti ja näytti kaikin puolin aivan tosi mahtavalta! Itseäni harmittaa hemmetisti kun en nuorempana käynyt festareilla.... Enkä kyllä tehnyt mitään muutakaan avartavaa! Mutta en minä nyt mikään 100 vuotias sentään ole, että vielähän tässä kerkeäisi.
    Hyvää viikon jatkoa! ja Mary Sweetille myös ! Jos satut tämän lukemaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiva kuulla, jos tykkäsit lukea! kiitti paljon! aina on hauskaa, jos joku jaksaa jäädä lueskelemaan. hei ikinä ei oo liian vanha festareille, seuraaville pogoomaan!! maailma on avoinna!

      ihanaa viikon jatkoa ja kaikkea hyvää sullekin!

      Poista

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)