sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

tartu mun vapauteen

Ilmeettömät ihmiset tekevät todella surulliseksi, kun ilmekään ei värähdä.
Sattuu heidän puolestaan, satuttaa kylmyydellään. Mietin, kuten tavallista, mikä ihmisiä vaivaa. Eikö äiti ole opettanut, että kun joku tervehtii, niin tervehditään takaisin. Hymyilisit edes. Näytä edes vähän siltä, että elämässä on jotain nauttimisen arvoista. Ihmisistä aistii onnellisuuden, se kaunistaa enemmän kuin mikään.

Meni siinä pari tuntia,
en ole koskaan nähnyt sinua tuollaisena.

Tuntuu kesäillalta
ilman sitä etuliitettä.

Ranteeni ovat uuden huulipunan tahrimat.

Rusakot
ovat kotikaneiksi muuttuneet.


Unihiekan maassa voi törmätä

arkipäivään

uusilla mausteilla.

Suolasta on tullut pippuria, korianteri onkin basilikaa. Punainen chili on vaihtanut väriä, aamupuuroon laitetaan kanelin sijasta currya.

Heinäkuun viimeisen viikonlopun maassa
unihiekat ei löydykään taskun pohjalta.

Kardemummaa ja muskottia
ei vain millään pystykään erottamaan
vaikka se

siellä jossain suunniteltiinkin täydellisesti.
Suunnitelma oli valmiina,
käytännön toteutus

jäikin Intiaan
- jonnekin kauas.

Siellä koristeelliset olohuoneen matot painavat
enemmän, eikä niiden alle
olekaan yhtä helppoa ryömiä.


Ootko sä rikki?

Singstarissa pyörii rebel yell
ja tahdon lisää

lisää
lisää

lisäälisäälisää

Laitetaan lattiat pyörimään
ja huudetaan.


Viimeinen juna on aina
mahdollisuus, en ymmärrä
turhista uhkista toitottelua.

En tahdo menettää yhtäkään
aamuöisellä asfaltilla istuttua hetkeä. Niitä ei koskaan liikaa ole.
En yhtään hienoa keskustelua, tai sytytettyä liekkiä.
Eihän tässä ole kiire, mutta kaikki aikanaan.
Koska se aika, se on rajattua.

Elätkö sä reunalla?

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

verta ja lasinsirpaleita

Tänään voisi
yötaivaan katsellessa
olla kaikkea mahdollista enemmän
kuin aikoihin
sadettajien kastellessa.

mitä sitten siitä
isosta sanasta
nimeltään
se kai sin

Heräisi samoina öinä
joka kerta kahden tunnin jälkeen,

maailma

tuntuisi vatsanpohjassa.

ei
se auttaisi

miksi koskaan
antaisi kenenkään
lukea päiväkirjaansa
?
Väliin yksi viisaus:
Älä koskaan,
koskaan maailmassa
kieltäytyisi parvekejuhlista.


Viime päivät
näkyisivät kasvoissa,
tuntuisivat mustelmina.

outoa sanoa
mutta kun ei vuoteen
olisi nähty
niin olisi kai
jopa ikävä
teidän kaikkien
värikkäitä hiuksia
ja typeriä
vitsejä
dissauksia

tää olisi meidän porukka
ehjä jälleen vihdoin
tai ainakin melkein

Ymmärtäisikö kukaan
miten lyhyt aika kuukausi on?

(se olisi sitten
menoa sitten)

"aina voisi
mutta aina ei kannataisi"


Lentokentällä
ihmisten tuijottaminen
kissakuvien välissä

tuntuisi astetta kiehtovammalta.
Ihmisten uni olisi ansaittua,
käytävät olisivat olleet sairaalan hiljaisia.
Mikään ei olisikaan samanlaista,
vaikka kaikkea
jokin yhdistäisikin.

kyyhkyset olisivat vallanneet kadun

he tietäisivät missä asun

siipien havina
muodostaisi liukuvärjätylle taivaalle
sanoja
jotka kai vihdoin
pystyisin sisäistämään

ehkä

mahdollisesti
miksi edes pitäisikään panikoida?


Laskeskelisin aamulla kylkiluitani,
ne olisivat
kaikki kai vielä tallella.
Luulisin osan tippuneen keskelle autotietä,
vaikka eihän se tapaus nyt

ollenkaan niin mennyt.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

all i ever wanted was the world

Puhelimen muistiossa kirjaimia jonossa,
aina välillä. Junat ovat alkaneet kiertää ympyrää,
ovat kai ottaneet meiltä mallia. Noin käytännössä
soikiohan olisi miellyttävin ratkaisu.


Joskus asiat voivat olla hyvinkin selkeitä,
kun joku toinen sanoo ne eri sanoin. Miten voikaan
ihminen olla niin tyhmä, ettei itse tajua asian laitaa?
Mutta niinhän se menee - eri näkökulma, eri mielipide.
Ei se kyllä varmaan tyhmyyttäkään ole, tai yksinkertaisuutta...
Ehkä vain subjektiivisen näkemyksen tuottamaa
harhaa? Vaihtoehtoisesti yksi suuri seinään törmäys
liian miettimisen jälkeen? Henkilökohtaisesti olen ajatellut
lopettaa analysoimisen alkaen konkreettisista arkipäivän asioista
aina elämän syvimpiin kysymyksiin asti. Joku muu
saa hoitaa sen setin puolestani. Joku muu
tuntuu ymmärtävän paremmin.

lauantai 11. heinäkuuta 2015

enkä aio lopettaa



Korukaupan myyjä kyselee,
että jokos on jo festareista toivuttu.

Ei.

tuossa oli minun neuvolani
tuolla mummini asuu
tuossa pihassa
kerran seisoi ambulanssi
ja tuon liukumäen alla
söimme kesän värisiä karkkeja
päivää ennen vanhempieni eroa

nähdään värisillalla

Tuntemattomatkin ihmiset vaikuttavat sinuun
jokainen sekunti kerrallaan.
Se, jos mikä,
on hullua.

jos se on mahdollista

edes

Ja sitten me lauloimme,
tanssimme yön läpi
kymmeneen asti aamulla.

maanantai 6. heinäkuuta 2015

seuraava safari

kahden teltan kommuuni keskellä Artukaisten leirintäaluetta

Siellä juhlittiin kolme päivää,
ja kaksi yötä.

Oli mandariineja,
pähkinöitäkin.

Ihmiset nauroivat, palelivat,
                                                            halasivat,
                                                                                          paloivat

- pitivät yhtä.




Ruisrock, bändin nimeltä Backyard Babies eturivi

Siellä vuosien odotus
kulminoitui kyyneleiksi
ja käheäksi ääneksi.

Oli u.f.o romeo,
heaven 2.9,
the clash myös.

Muistot täydentyivät,
monet hetket heräsivät tuoreina mieleen.
Lapsenomaisen riemun ja sen tietynlaisen
sekoamisen tunteen sai tuntea aidoimmalla tavalla
pitkästä aikaa.

Sen ilmaantumista kuvioihin
olen odottanut.

Ihmiset elivät hetkessä,
                                                                 olivat onnellisia,
                                                                                                                            takertuivat valoihin
- eivätkä vielä tänä päivänäkään
tiedä paremmasta.


Laulan keskellä metsää jonkun juovan,
katselevan vieraisiin pöytiin.
Pian ympärilläni oranssin taivaan alla
ihmismassat laulavat elämän olevan helppoo,
silloin kun on joku
josta pitää kii.


parin tunnin päästä

Laulut ovat ehtineet vaihtua moneen otteeseen,
kengissä kiertävä hiekka tekee samaa.

"lanne sheikkaa ja mä veikkaan
et mun pumppu kiinni leikkaa"

Kaikilla on se oma juttunsa,
se minkä osaa hyvin.
Tän mä osaan,
osaan festaroida, hengittää musiikkia.




meren ranta, hieman hukassa

Juoksen ihmisiä päin, annan heidän talloa varpaani.

Ruissalo,

"ota minut syliin,
tahdon tanssimaan"

.

Törmään rakkaisiin pimeässä
enemmän kuin olisin uskonut.
En uskaltanut ajatella, näkeväni ketään
yhdeksänkymmenenviidentuhannen
ihmisen joukosta.



"anna mun ajatella, sekoilla
ja olla vähän pihalla"



Tunnit muuttuvat tuntemattomiksi väkisinkin.
Musiikki ei soi, ei ennen kuin vierustoverille on annettu suudelma.

Matkatavarani ovat muuttuneet heiniksi,
poskipuna glitteriksi ja odotus todeksi.

Viha suunnattoman pitkiä kävelymatkoja kohtaan
oli kai kuitenkin pientä muuhun ihanaan verrattuna.

Ihon väri muuttui, jalkoihin sattui
ja silmien avaaminen tuli vaikeaksi.

Se oli sellainen seikkailu se.



koti, kaksi tuntia vajaa vuorokausi paluusta

"I will never forget
it took a piece of my soul"