sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

sähän käyt heittämässä meidät lavatansseihin

Kasvoilleni liekit nuotiosta
piirtävät ääriviivoja


ja minä sanon ääneen
paljon sellaista,
mitä en ole koskaan ennen
ääneen sanonut.


En tiedä onko sillä mitään merkitystä,
tai suurempaa väliä
- sanoinpa kuitenkin.


Pienenä tyttönä aikuisten humaltuessa tapasin istua hiljaa paikallani, kesäöisin landella. Hassuja tarinoita oli liikkeellä, enkä olisi halunnut mennä nukkumaan ennen aamua. Nyt vuosia myöhemmin kertomukset opettavat, asioita alkaa ymmärtämään, ja kaikki tuntuu paljon maanläheisemmältä. Tädin kanssa tehtiin silloin joskus sanomalehdestä hattuja, välillä mietittiin tämän päivän tulemista. Mulla on paras täti ikinä. Nyt tajuan, miten tärkeitä ne lapsuuden kesät olivat. Vielä tärkeämpää oli palata takaisin samoihin maisemiin vuosien jälkeen.


Aamulla liekki on sammunut,
kukat ovat keränneet kosteutta
ja minä hypin trampoliinilla.

Eräs kaunis päivä
katsoin telkkaria
kymmenen tuntia putkeen.

Välillä kävelin jääkaapille,
sitten lysähdin sohvalle.

Pienet päikkärit väliin,
sitten nukkumaan.

Siinä sitä ihminen ehtii
miettimään yhtä sun toista.


Olen täynnä rauhaa.
Vaatteeni tuoksuvat havupuilta
ja lattialaudoilta.
Jalkapallo-ottelulta kukkapenkissä
ja liiterin aarteilta.



Odotan yllätyksiä, vaikkei
ne silloin niitä ole,
jos niitä osaa odottaa.

Alladinin linnan ääriviivat korostuvat pilviin.

Haluan elää kuin kirjoissa,
tuntea tarinat omikseni
luomalla jotain täysin uutta.

Vielä tulee
valoisia kesäöitä,
kallioita, korkeita paikkoja
- ikuisia aurinkoja
ja loppumattomia hetkiä.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)