lauantai 27. kesäkuuta 2015

niin siinä kävi

KISS-paita tuoksuu puistolta,
tupakalta, kello yhdeltä.



Töiden jälkeen olen aina tullut takaisin,
ja ollut lähtemässä johonkin.
Tosiasiassa en ole lähtenyt yhtään mihinkään,
en ole tehnyt mitään.

Olen ollut valmis,
mutta siihen se on jäänytkin.
Pisin matkani oli lähimetsään,

mutta sitten alkoi satamaan.

Sormeni ovat verillä
ja kaiken tekeminen sattuu.

Ulkona sataa vettä, taas.

Tähän mennessä tällä viikolla
kaikki on mennyt
enemmän tai vähemmän pieleen,


(esim. porkkanat jäätyvät homeisiksi, kellooni ei löydy pattereita,
perinteisesti koko maailma on minua vastaan, junat myöhästyvät, en omistakaan raastinrautaa,
kengästäni irtoaa pohja, on tylsää, rahat on loppu, oma saamattomuus raivostuttaa)


vaikka yritys on ollut hyvä 10.

Mutta viikonloppu,
elämä vähän kuin alkaa uudestaan?
Aloitetaan puhtaalta pöydältä,

jooko?



Ostin kaupasta viisi kiloa säilykepunajuurta,
jonossa seuraava taas kymmenen litraa maitoa.

Kun katsoo kymmenvuotiaiden videoblogeja
ja törmää asemilla pyörätuolijuoppoihin housut nilkoissa,
menettää välillä uskonsa ihmislajiin.



Olen aivan täpinöissäni.
Ruissalon safareilla kivasti viikon päästä kesämekossa liehun,
vyölaukku lepattaen kiidän lavan edustalta toiselle.
Homman nimi on camouflage, eikä tästä varmasti
seuraa mitään hyvää - parasta vain.

Onko vielä pakko mennä kotiin?
-en vain millään tahtoisi

6 kommenttia :

  1. Minä luulen ymmärtäväni mitä sinä tarkoitat. Toisinaan minusta tuntuu ihan samalta. Oma saamattomuus harmittaa ja on turhautunut olo... Jotain pitäisi tehdä ja lähteä vaikka seikkailemaan, mutta ei sittenkään. Motivaatio ja elämänilo on kadonnut! Mutta päivä kerrallaan :)

    Olen suunnitellut asuntoni eteiseen sellaista jousiviritteistä "pelle kenkää" harjanvarteen joka tarpeen vaatiessa potkaisisi hieman vauhtia jos ovella uloslähtö rupeaisi arveluttamaan :D

    Hyvää päivänjatkoa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. moi! hei kiitos kommentistasi!

      ei kai nyt sentään elämänilo aivan kokonaan, oi voi. pellekenkä vaan käytäntöön ja menoks vaan! tsemppii tyyppi ja mahtavaa viikkoa! aurinko paistaa, jossei muuta, niin siitä hymyä kasvoille. 8)

      Poista
    2. Moi! Olipa kiva kun vastasit :)

      No kyllä niitä elämänilon rippeitä vielä vähän on jäljellä! Onneksi... Suurimpana 2,5 vuotias kummityttö joka käy pyytämässä enoa leikkimään hiekkalaatikolle ym. Ja töissäkin käyn "rentoutumassa" päivittäin. Ilman näitä ei kyllä naurattaisi!

      Mahtavaa viikkoa sinullekin !

      Poista
    3. niin paljoa kommentteja ei tänne sada, etten ehtisi kaikkiin vastaamaan!

      mutta hei katsos, tossahan on jo ihan hyvää lähtökohtaa hyville jutuille. varmasti hauskaa puuhailla kummitytön kanssa!

      kaikkea hyvää!

      Poista
  2. Olen pahoillani jos masensin mieltäsi kirjoituksillani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. et masentanut! ei tarvitse olla pahoillaan. :)

      Poista

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)