perjantai 1. toukokuuta 2015

tekstiviesti eilen 2252

Päivät näyttävät erilaisilta,
tunnit tuntuvat erilaisilta.

Makaan keskellä suojatietä,
seison kioskin rännin alla suojassa sateelta.

Pikkuhiljaa pää täyttyy ideoista.


Kiitos, kun olette.
Kiitos, kun saan olla.
Kiitos, kun ei tuomita
tai sanota pahaa.


"olen aina janonnut elämää
koska sydän sanoi niin
sain maistaa ja tahdoin heti enemmän
koska sydän sanoi niin
vangitsin valkoisen kyyhkysen
panin häkkiin ja kuulin sen nyyhkytyksen
ja laskin takaisin taivaan tuuliin
koska sydän sanoi niin"


Missattuja soittoja, mykistettyjä samanlaisia.
Puiston ihmismassat, olen kaivannut tätä.
En malta odottaa seuraavaa iltaa lähellä maankamaraa.
Revenneet Converset, mutaiset kasvot ja mustat polvet
saa hymyn korviin.


Ne, jotka tietävät mua yhtään, tietävät että olen reissussa suurimman osan valveillaoloajastani. Etten välttämättä ole tänään kotona, kun otin bussin Suomen toiseen päähän. Tajusin, etten ole ehtinyt edes ajatella koko asiaa... En ole poistunut pk-seudulta sitten tammikuun, jos trippejä Stokikseen ja Tallinnaan ei oteta mukaan laskuihin. Saattaa joidenkin korviin kuulostaa tosi hassulta, mutta tämä on jo harvinaista. En muista milloin viimeksi olisin ollut näin kauan käymättä jossain muualla. Tämä on jo hälyttävää, asiaan tarvitaan muutosta ja pian. Maisemat tuo mielenrauhaa, ja sitä mä tarviin.

Ei siinä, rakastan olemista täällä. Vaihtelu virkistää, kokemukset karttuu ja vuodenajat näyttäytyvät toisenlaisina. Seikkailut tuo suurta mielihyvää, eikä niitä fiiliksiä pysty kuvailla. Tää on joku ohjelmoitu juttu, tätä mä tarviin.

Pelko siitä, riittääkö rahat poispääsyyn tai yhtään mihinkään enää,
tuottaa sairaalloista nautintoa.


Jätän sulat hiuksiini yöksi.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)