sunnuntai 24. toukokuuta 2015

kuuleeko ovi?

Kuljen asemalta kotiinpäin.
Ostarilla kaikuu
karaokebaarista hapuileva
Juicen Viidestoista yö,
muuten on hiljaista.
Taivas hohkaa vaaleanpunaista,
joku varasti Dumlet
portaiden alta.

Tänään minulla on uusi lempinimi
ja tiedän,
mitä ylioppilaslakkini lipan alla
tulee lukemaan.



Tankotanssitunnin jälkeen Uusivirta lauloi Espalla hoipertelevista vastaantulijoista, joita kuunnellessa jatketaan siitä, mihin viime elokuussa jäätiin. Elämä on saavuttanut monet sielut, ensimmäinen kengätön päivä on plakkarissa, eikä mitään parempaa voi kai olla olemassa.

Kova työ toi laudaturin tähän osoitteeseen, mikä tuntuu absurdilta. Pienet sille, juhlat? Kakkukahvit? Vaikka sitten niin. Muutaman kokeen päästä olen kahden kurssin päässä lukion oppimäärästä, vaikka loppuun on enemmän matkaa. Toisaalta toivoisin sitä olevan vielä paljon enemmän. Vaikka sanon etten tiedä, tiedän vähän, vaikkei siihen näytetä olevan tyytyväisiä. Minä olen. Tiedän, mitä tulee lukemaan skumppalasissa, jota vuoden päästä kilistellään.


Sielun siskot,
sielun veljet!

Olkoon unohdettu sekavuus
elinehtonamme,

onnen täyteiset kesäillat
lähtökohtanamme.

Ei ketään kiinnosta.



Jokainen asia hulluilta rästilistoilta on viivattu yli.
Ostin uudet kengännauhat, verkkosukkikset ja aurinkolasit;
mielestäni olen valmis kesään.

2 kommenttia :

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)