sunnuntai 24. toukokuuta 2015

kuuleeko ovi?

Kuljen asemalta kotiinpäin.
Ostarilla kaikuu
karaokebaarista hapuileva
Juicen Viidestoista yö,
muuten on hiljaista.
Taivas hohkaa vaaleanpunaista,
joku varasti Dumlet
portaiden alta.

Tänään minulla on uusi lempinimi
ja tiedän,
mitä ylioppilaslakkini lipan alla
tulee lukemaan.



Tankotanssitunnin jälkeen Uusivirta lauloi Espalla hoipertelevista vastaantulijoista, joita kuunnellessa jatketaan siitä, mihin viime elokuussa jäätiin. Elämä on saavuttanut monet sielut, ensimmäinen kengätön päivä on plakkarissa, eikä mitään parempaa voi kai olla olemassa.

Kova työ toi laudaturin tähän osoitteeseen, mikä tuntuu absurdilta. Pienet sille, juhlat? Kakkukahvit? Vaikka sitten niin. Muutaman kokeen päästä olen kahden kurssin päässä lukion oppimäärästä, vaikka loppuun on enemmän matkaa. Toisaalta toivoisin sitä olevan vielä paljon enemmän. Vaikka sanon etten tiedä, tiedän vähän, vaikkei siihen näytetä olevan tyytyväisiä. Minä olen. Tiedän, mitä tulee lukemaan skumppalasissa, jota vuoden päästä kilistellään.


Sielun siskot,
sielun veljet!

Olkoon unohdettu sekavuus
elinehtonamme,

onnen täyteiset kesäillat
lähtökohtanamme.

Ei ketään kiinnosta.



Jokainen asia hulluilta rästilistoilta on viivattu yli.
Ostin uudet kengännauhat, verkkosukkikset ja aurinkolasit;
mielestäni olen valmis kesään.

lauantai 16. toukokuuta 2015

mielikuva, jota et sanoiksi saa

intensiivinen viisi päivää
mielessäni suurempi kokonaisuus
mitä yleinen ulosanti

vuorokaudenajat ovat menettäneet merkityksensä

olen erittäin mielissäni


slaidatut biisit
metskatut puheenaiheet
sadattuhannet tsempit
aamukahvi rinnuksilla
palaute lämmittää
ilmastointilaitekaan
ei niitä tuuleta pois

on air

parhaat vikana
studiossa ekana aamulla
aamukahvi rinnuksilla
eksistenssi ja pauhaava musiikki
ei venaa
en anna sen odottaa

(laiminlyönnit)
poljetaan koroilla maan tasalle
samaan taidenäyttelyyn
myöhässä

toistamiseen

jos pyöröovet voisivat samalla tavalla
levähtää auki, elkeet olisivat
tyylikkäitä

olin suorittamassa
tärkeää tehtävää
voi hyvät naiset
ja herrat

huono-onnisuus on hälvennyt
tanssin pimeydessä
muistan miksi tämä on elämääni
aina ollut
basarimagia


välinimiä, titteleitä, arvonimiä


kamoon
samat naamat
vanhat eventit
yhdistyvät helminauhaksi
näinhän tää menee

röökipaikan aurinko
mitätöi tunnin yöunet


spontaanit suunnitelmat
lähdöt ja jäämiset
näyttäytyvät outolintuina
joita ei osannut odottaa näkevänsä
ainakaan ennen vuotta
viime näkemästä


kiepun pää alaspäin

tuulta päin
vauhtia ja vaaraa
puuvuoristoradan tuoksu
saa ajatukset liikkeelle

jalat ja kengät matolle

vielä mitä tahansa
ehtii tapahtumaan

poistuisitko oikealle, kiitos


aamuviidet näyttävät kesäisiltä jo


lapset on mielenkiintoisia olentoja
ja minäkin pidän eväsretkistä

hei voihan 

toi tulla meille uudestaan


hämärtyvä bulevardi
tungoksen läpi
kohdistetut huutelut kuulumisista
pistää funtsimaan
asemia


preesenssissä hiljaa
vaikka päinvastoin on normi
puhumattakaan paikoituksesta
muualle kuin
ulottumattomiin

sattumien summat kiteytyvät
joka kerta taksimatkustamiseen
sitä et voi kieltää

linnut laulavat
raollaan olevasta parvekkeen ovesta
äänien satumaisuus
tuntuu jaloissa

enkä tässäkään nojailisi
ilman jonkun potkuja perseelle
ja näyttöä siitä
miten kaiken saa mahdolliseksi
jos käyttää vähän oveluutta
tai on oikeassa paikassa
oikeaan aikaan

jos pyydän vielä yhtä laulua
ja pysyn hereillä

vielä

vähän

aikaa


merkki onnistumisesta

missä mä oon

noususta jonnekin
minne ei yllä
vaikka yrittäisi repiä
sanoilla

sun

on

pakko


maantien laitaa
sama meno jatkuu
helmat hulmuavat
puiston penkki tuoksuu pähkinöiltä
R-kioskin myyjä osaa piristää
vaikken taaskaan 
omista ensimmäistäkään paria aurinkolaseja

eihän tästä taas
kuin hetki pieni
peileistä näkyy eilinen
huomenna toissapäiväinen
pliis

herääminen Helsingin paisteeseen
tuntuu niin oikealta
pultsarit, kotiäidit ja muotibloggaajat
hyppää samaan sporaan
pienten kahviloiden terassit
vielä hetken kirpeässä varjossa
sanomalehti kahisee
kuulun katukuvaan

noi kuolleet linnut on sinua pelottavampia


ääni esillä, paljon piilossa
unohduksissa tehdyn elämän alla
kutkuttavan valoisat aamut
reboottaus, jos aloitetaan ihan alusta
erilaisen hiuslakan tuoksu
yksi uusi mustelma
ne samat sukkikset
ovat jo miltei käyttökelvottomat

torstai 7. toukokuuta 2015

sitä samaa minun radio soittaa

Aamulla joku ajoi nurmikkoa.

Näiden talojen välissä liikkuu vuosikymmeniä,
vastakohdat ja syvät ikkunalaudat.

Ehkä torkutan vielä,
vielä ihan pikkuisen.


En enää muista, mikä virka oli Macbethin noidilla.
Seinille levittyy seuraavat päivät,
ulkona taikasopan tavoin
magiaa liikenteessä.

Lähdin kotoa yhdentoista tuntia sitten,
viiden tunnin päästä teen sen uudelleen.

Teatterin lavalla
tapettuja vauvoja, hulluja
ja etikan juontia.

Viihdettä mielenmaisemaan,
Eiran kaduilla ei edes tuule.
Asuntojen kulmat ovat
kulmattomia, eikä
hc tai ruusut muovituopissa
ole sen terävämpiä.

Tästä väsymyksestä pidän,
ryytymystä rakastan.
Ilma tuoksuu merituulelta, savulta, hiekalta
ja seikkailuilta.

Tukka takussa
enemmän kuin hetkeen.


Tässä lähipäivinä olen juontamassa Kaupunkiradion aalloilla, pk-seudulla taajuudella 107,4MHz ja ympäri maailman osoitteessa kaupunkiradio.fi. Tuolta samaiselta sivulta löytyy myös shoutbox, jonne voi käydä pistämässä viestiä lähetyksen aikana! Saa ihan rohkeasti laittaa palautetta, biisitoivetta ja juttuaihetta. Varmasti vaihtelevaa settiä luvassa koulun kellaristudiosta alla olevien päivien aikana, hauskaa päästä pitämään showta tosi erilaisten tyyppien kanssa.

Tänään eka lähetys tässä tämän vuoden hässäkässä. Tunnin setti itsekseen, toiseksi tunniksi sain studioon seurakseni Oosan ja Tinan. Oli nastaa, olen niin innoissani ja inspiroitunut. Nyt on homma saatu startattua ja alkukankeuksista päästy taas, toivon mukaan ainakin. Käsittämättömän hieno tunne kuulla positiivisia sanoja tekemisistään. Mieletön tsemppi päällä!

pe 8.5
klo 13:10-14:35, Venlan kanssa

ma 11.5
klo 13:10-13:35, Jennan kanssa

ti 12.5
klo 09:40-11:10, Juttan kanssa

ke 13.5
klo 08:00-09:40, Suvin kanssa
klo 16:00-17:00, Sinin kanssa
klo 18:00-20:00, Oosan ja Venlan kanssa

Vuoden takaisista lähetyksistä onkin jo aikaa...
Kehitystä on tapahtunut, sen lupaan, vaikkei tässä vielä mitään professionaaleja olla.

perjantai 1. toukokuuta 2015

tekstiviesti eilen 2252

Päivät näyttävät erilaisilta,
tunnit tuntuvat erilaisilta.

Makaan keskellä suojatietä,
seison kioskin rännin alla suojassa sateelta.

Pikkuhiljaa pää täyttyy ideoista.


Kiitos, kun olette.
Kiitos, kun saan olla.
Kiitos, kun ei tuomita
tai sanota pahaa.


"olen aina janonnut elämää
koska sydän sanoi niin
sain maistaa ja tahdoin heti enemmän
koska sydän sanoi niin
vangitsin valkoisen kyyhkysen
panin häkkiin ja kuulin sen nyyhkytyksen
ja laskin takaisin taivaan tuuliin
koska sydän sanoi niin"


Missattuja soittoja, mykistettyjä samanlaisia.
Puiston ihmismassat, olen kaivannut tätä.
En malta odottaa seuraavaa iltaa lähellä maankamaraa.
Revenneet Converset, mutaiset kasvot ja mustat polvet
saa hymyn korviin.


Ne, jotka tietävät mua yhtään, tietävät että olen reissussa suurimman osan valveillaoloajastani. Etten välttämättä ole tänään kotona, kun otin bussin Suomen toiseen päähän. Tajusin, etten ole ehtinyt edes ajatella koko asiaa... En ole poistunut pk-seudulta sitten tammikuun, jos trippejä Stokikseen ja Tallinnaan ei oteta mukaan laskuihin. Saattaa joidenkin korviin kuulostaa tosi hassulta, mutta tämä on jo harvinaista. En muista milloin viimeksi olisin ollut näin kauan käymättä jossain muualla. Tämä on jo hälyttävää, asiaan tarvitaan muutosta ja pian. Maisemat tuo mielenrauhaa, ja sitä mä tarviin.

Ei siinä, rakastan olemista täällä. Vaihtelu virkistää, kokemukset karttuu ja vuodenajat näyttäytyvät toisenlaisina. Seikkailut tuo suurta mielihyvää, eikä niitä fiiliksiä pysty kuvailla. Tää on joku ohjelmoitu juttu, tätä mä tarviin.

Pelko siitä, riittääkö rahat poispääsyyn tai yhtään mihinkään enää,
tuottaa sairaalloista nautintoa.


Jätän sulat hiuksiini yöksi.