sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

eri valossa

Meri,
kaaos ja epäjärjestys,
pöydät kuiteista täynnä.
Korjaa takin vyölenksut!
Selvitä ajan olinpaikka,
ole välittämättä siitä.

Yhtä tuntemattomista, kuin osa linjoista.
Keskellä alkavaa alkavaa arkipäivää,
olen huomannut joillakin meedio-taitoja.
Osaisinpa itsekin lukea ihmisiä yhtä taidokkaasti.
Tai ehkä vain onnekas arvaus tarvitaan.
Vampyyrijuttuja, huh?

Bingo...

Lyhyempien ajanjaksojen jaksotus on mennyt ylösalaisin, suomeksi sanottuna sitä ei ole ollut laisinkaan.
On alku, parin viikon päässä on loppu. Kaikki siinä välissä on vellovaa massaa.
Puolikylmä kahvi pirstaloituu kasvoille, ja jälleen kerran poliisit on perässä.


Kiipesin niin korkealle, että pelotti päästää irti.
-Adrenaliini valjaiden varassa.
Mitä jos köysi katkeaa, jos ote murenee altani?
Käsien tärinää piiloon lasereiden taakse.

Siinä pisteessä ollaan, ettei enää tulla toisen kutsun varjolla.
Saadaan itse oma sellainen, sä olet sinä jo.

Kuulin ehkä liikaa.

Silti tajusin entistä syvemmin, miten tärkeitä ovat ihmiset, jotka ovat olleet läsnä elämässäni ihan tämän koko ajan. Tuntuu jotenkin niin absurdilta, että heitä on monta ja heistä elämäni kulku tuntuu ehkä jopa hullummalta, kuin minusta itsestäni.

Määrätietoinen olet ollut aina.

Tajusin myös, miten tärkeässä asemassa ovat ison kiven juuressa kukkivat ruusupensaat. Ihan näin niin kuin loppuelämän kannalta. Ainoana erilaisena samanlaisessa porukassa ja nuorena ikäloppujen seurueessa. Tämä tuo mieleeni illat kesämökillä yhdeksän vuotta sitten, kun vanhimpana lapsena sain valvoa myöhimpään ja kuunnella aikuisten juttuja.

Tiedän, mitä tulee tapahtumaan stoppiin asti.

Tiedän roolini.

Silti tunnen itseni kamalan lapselliseksi, katkeraksi.

Turhauttaa.

Aina matkalla vastakkaiseen suuntaan tihrustaa,
ja kuulokkeetkin on toisen rotsin taskussa.

Kotiin tullessa kellari on vuorattu violetiksi valoilla
ja ulos asti kantautuu pienen pojan elämää.
Tiedäthän, mistä se muistuttaa?

Niistä samoista illoista mökillä
ja ruusupensan toisella puolella,
kahden parkkipaikan välissä.

Ja menen nukkumaan, vaikka ei ole kylmä,
eikä se ole oma valinta edelleenkään.

...joko taas...

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)