torstai 2. huhtikuuta 2015

02042015

Heräsin yöllä säikähdykseen, kun juliste tippui seinältä. Seuraavan kerran havahduin kuudelta ja unet saivat luvan kanssa jatkua vielä pitkään. Rauhalliset aamut ovat ihania, kun saa rauhassa olla, popitella ja laittautua. Jaksoin vaihtaa jopa korvakorut (sitä en tosiaan usein tee), mutta roskien vieminen on aina yhtä vaikeaa.


Suunniteltiin pari kuukautta sitten Lärden kanssa tätä päivää. Tajuttiin omaavamme sama vapaapäivä ja päätettiin järjestää siihen kohtaan tyttöjen päivä. Hienot vaatteet ja huulipunaa,
tärkeintä on erityinen tunnelma. Luksusta arkeen, paljon naurua ja ei kiire yhtään minnekään muualle. Suunnitelma onnistui täydellisesti.


Syötiin kerrassaan maukkaat lounasburgerit Hard Rock Cafessa, jonka jälkeen suunnattiin Designmuseoon. Oli tosi hieno elämys, postmodernismi -näyttelyssä oli muun muassa muutama ihan käsittämätön maalaus. Oli pakko käydä useampaankin otteeseen tuijottamassa, kun ei vaan saanut tarpeekseen yksityiskohdista. Toinen nasta näyttely käsitteli suomalaisen muotoilun historiaa. Siellä näkyi monia tuttuja astioita ja tuoleja, tosi hauskaa nähdä ne tavallaan aikajanalla. Astioista olin varsinkin aivan todella fiiliksissä, niin mageita, kaikkimullehetinythaluan. Kierros herätti todella paljon ajatuksia, olen vähän huono jakamaan niitä ja analysoimaan näin kirjallisesti..Paremmin osaisin ilmaista mielipiteitäni ääniefektien ja käsiliikkeiden kera. Mutta kyllä kannatti mennä, kannatti mennä myös museon jälkeen kahville. Kahvi on aina hyvä.


Kahvia join myöhemmin lisää, kun pistäydyin iltasella vielä Lailan luona. Sitä ennen onnistuin dramaattisesti kaatumaan steissin portaissa. Pari vuotta sitten samaiset portaat saivat aikaan vieläkin vasemmassa jalassani olevan arven. Tällä kertaa en sentää  onnistunut itseäni loukkaamaan, vaikka ympärillä tuntemattomat ihmiset näyttivät kauhistuneilta ja olivat tarjoamassa apua. Lohduttavaa kyllä tietää, että jos olisin katkaissut jalkani tai pääni, joku olisi auttanut. Välillä tuntuu, että meitsi voitaisiin palkita maailman lahjakkaimpana kaatuilijana...

Joo, okei, takaisin kahviin. Se on mieletöntä, miten nopeasti aika menee välillä ihan vain jutellessa. Käydään läpi kaikki, mitä viime kuukausien aikana on tapahtunut. Ja kyllä, niiden aikana voi tapahtua tuhansittain asioita. Kun joku asia lähtee etenemään, se voi edetä hyvinkin vauhdikkaasti.

Kelloa ei tullut katsottua juurikaan koko päivänä, tuli paljon kesäloman ajattomuus mieleen. Ei vuorokaudenajoilla toisaalta ole väliä, tänään muutenkin ulkona näytti koko ajan samalta.


Parasta tänään:
koko päivä kokonaisuudessaan, aivan ihanaa

Vähiten parasta tänään:
unohdin aamulla huulipunan kotiin

Päivän soundtrack:
The Damned - Damned Damned Damned

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)