keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

muista kaikki olennainen

Viisitoista tuntia on jatkumo.
Palavat kattilat esittelevät uudet asiakirjat,
listat pidentävät toisiaan.

Pellot tuntuvat yllättäviltä
ja ruudut vievät maan alle.

Sijoituksia ja kolmetoista senttiä tilillä.
Kaikkien koulutusten perusteella
minun pitäisi olla erittäin sivistynyt ihminen.

Iltapäivät serkun kanssa liukumäkeä laskemista varten,
rokkitähdeksi kutsumista varten aina silloin tällöin.
Pukuhuoneen avaimissa
on musta avaimenperä.
Opetuslapset, se on teidän värinne.

Kun joku pyytää apua, olen otettu.
Suurimmassakin lätäkössä rikkinäisillä tennareilla
se saa tuntemaan kaiken tärkeäksi.
Jos apu onnistuu, on sen arvo kai korvaamaton.


unohdus
pako
täytekakku
kuka olet
missä on kissani
ja sitten
nauran
ja sitten
tiedän olevani onnekas

rauhallinen

pelto
pimeällä canvaksella
pelko
asuu kasvimaalla
ylimääräinen kierros ohi junan
pyörien päällä

viileä ilma
hipoo kasvoja

enkä tiedä
mitä enää sanoisin

tästä biisistä
tuli yhtäkkisen tärkeä
neljän katkos unessa
puoli kahdesta
samanlaiseen kuuteen asti


Hektisyys, stressi, elämä.
Huppu mahdollisimman syvälle päähän, kun korkokengät horjuttavat väsynyttä mieltä.
Epämiellyttävä ja miellyttävä muodostaa suhteellisen kokonaisuuden, oh boy.

Ei järkeä.
Ei aikaa.
Ei tasapainoa.

Kyllä suunnitteluprosessille.
Kyllä hyvälle pelolle.
Kyllä sille, mitä eniten haluat tehdä.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

eri valossa

Meri,
kaaos ja epäjärjestys,
pöydät kuiteista täynnä.
Korjaa takin vyölenksut!
Selvitä ajan olinpaikka,
ole välittämättä siitä.

Yhtä tuntemattomista, kuin osa linjoista.
Keskellä alkavaa alkavaa arkipäivää,
olen huomannut joillakin meedio-taitoja.
Osaisinpa itsekin lukea ihmisiä yhtä taidokkaasti.
Tai ehkä vain onnekas arvaus tarvitaan.
Vampyyrijuttuja, huh?

Bingo...

Lyhyempien ajanjaksojen jaksotus on mennyt ylösalaisin, suomeksi sanottuna sitä ei ole ollut laisinkaan.
On alku, parin viikon päässä on loppu. Kaikki siinä välissä on vellovaa massaa.
Puolikylmä kahvi pirstaloituu kasvoille, ja jälleen kerran poliisit on perässä.


Kiipesin niin korkealle, että pelotti päästää irti.
-Adrenaliini valjaiden varassa.
Mitä jos köysi katkeaa, jos ote murenee altani?
Käsien tärinää piiloon lasereiden taakse.

Siinä pisteessä ollaan, ettei enää tulla toisen kutsun varjolla.
Saadaan itse oma sellainen, sä olet sinä jo.

Kuulin ehkä liikaa.

Silti tajusin entistä syvemmin, miten tärkeitä ovat ihmiset, jotka ovat olleet läsnä elämässäni ihan tämän koko ajan. Tuntuu jotenkin niin absurdilta, että heitä on monta ja heistä elämäni kulku tuntuu ehkä jopa hullummalta, kuin minusta itsestäni.

Määrätietoinen olet ollut aina.

Tajusin myös, miten tärkeässä asemassa ovat ison kiven juuressa kukkivat ruusupensaat. Ihan näin niin kuin loppuelämän kannalta. Ainoana erilaisena samanlaisessa porukassa ja nuorena ikäloppujen seurueessa. Tämä tuo mieleeni illat kesämökillä yhdeksän vuotta sitten, kun vanhimpana lapsena sain valvoa myöhimpään ja kuunnella aikuisten juttuja.

Tiedän, mitä tulee tapahtumaan stoppiin asti.

Tiedän roolini.

Silti tunnen itseni kamalan lapselliseksi, katkeraksi.

Turhauttaa.

Aina matkalla vastakkaiseen suuntaan tihrustaa,
ja kuulokkeetkin on toisen rotsin taskussa.

Kotiin tullessa kellari on vuorattu violetiksi valoilla
ja ulos asti kantautuu pienen pojan elämää.
Tiedäthän, mistä se muistuttaa?

Niistä samoista illoista mökillä
ja ruusupensan toisella puolella,
kahden parkkipaikan välissä.

Ja menen nukkumaan, vaikka ei ole kylmä,
eikä se ole oma valinta edelleenkään.

...joko taas...

torstai 16. huhtikuuta 2015

tuolinjalka ja sähköjohto

Alina Aikoo Lentää haastoi minut kysymyshaasteeseen. Samankaltaisia olen pari kappaletta tehnyt blogin historian aikana, mutta viime kerrasta on kyllä aikaa. Ideana siis on, että vastaan yhteentoista annettuun kysymykseen, sen jälkeen laitan itse yksitoista uutta kysymystä matkaan.


1. Näkö-, kuulo- tai tuntoaisti? Minkä niistä valitsisit, jos olisi pakko luopua kahdesta muusta?
-Mikä noista huonoista vaihtoehdoista nyt sitten onkaan paras? Näön luultavasti pitäisin, siitä olisi kokonaisvaltaisesti varmaankin eniten hyötyä.

2. Oletko allerginen jollekin? Mille?
-En ole allerginen onneksi yhtään millekään...kai? Aloin viime viikolla kylläkin heittämään antihistamiinia naamariin, sillä sitä suositeltiin testattavaksi muutaman vuoden kestäneeseen nuhaan. Ihan kyllä jännään, tepsiikö! Ihan kakarana olin mansikalle allerginen, mutta siitä en edes muista mitään.

3. Kevät, kesä, syksy vai talvi?
-Kesä! Ihanaa, kun ulkona on lämmin vuorokauden ympäri, eikä tarvitse kovin toppautua. Kesällä on loma, festarit ja kaikilla hyvä mieli. Syksy tulee hyvänä kakkosena, pimentyvät illat ja melankolia luo aina yhtä maagisen tunnelman.

4. Voiko mielestäsi olla hyvä kuvataiteilija, vaikkei osaisi maalata tai piirtää?
-Ilman käsiäikin voi maalata, tai piirtää. Kaikki osaavat tehdä niin. Se, mitä ja miten piirtää, luo jokaisen uniikin stailin. Joku näkee tuotoksen tosi mageena, joku taas heittäisi sen suoraan roskikseen... Joten hyvä kuvataiteilija voi olla kuka vaan, koska kaikki määrittelevät hyvän taiteen niin eri tavoin.

5. Onko muualla elämää, kuin maapallolla?
-Tykkään siitä ajatuksesta, että tuolla jossain olisi jotain elämää. Sitä en tiedä, minkälaista ja missä muodossa. Ehkä siisteintä olisi, jos joskus löydettäisiin mesta, jossa joku hassu kansa (lue: avaruusoliot) olisi luonut oman yhteiskuntansa. Siellä olisi eksoottisia rakennuksia rakennuksia ja tapoja, kun verrataan tähän meidän maailmaan. Sellaista meininkiä, mitä piirretyissä on.

6. Mottosi?
-Yksi aika hyvä kuuluu seuraavasti: "Aina pitää yrittää!" Tuohon mä olen aika useasti nojautunut, eikä siitä kai mitään pahaa ole koskaan seurannut. Jokainen päivä voi olla viimeinen, kuten sanotaan. Korostan, ettei ihan oikeasti voi ikinä tietää, mitä hetkessä voikaan tapahtua. Monissa tilanteissa on hyvä ajatella, että hei annetaan mennä vaan! Lähtökohtaisesti aina kannattaa yrittää, aina kannattaa lähteä ja aina kannattaa tehdä. Haluan kuitenkin lyhyen elämän aikana duunata siistejä juttuja, elää hetkessä, sekä olla ylpeä itsestäni ja tekemisistäni. Ei mitään tule koskaan tapahtumaan, jossei itse tee asioille jotain.

7. Mitä musiikki merkitsee sinulle?
-Suurin osa ystävistäni on tullut tutuksi musiikin kautta, keikoillakin olen parivuotiaasta asti käynyt. Musiikin takia mä olen matkustellut, nähnyt upeita paikkoja ja saanut upeita elämyksiä. Olen käyttänyt musiikkiin niin paljon rahaa, että olen joutunut luopumaan monista muista tärkeistä asioista ja tinkinyt yhdestä sun toisesta. Ensimmäistäkään kulutettua euroa en kyllä kadu, kyse on sellaisista asioista, joiden arvoa ei voi rahassa mitata. Mulla on musiikkia tatuoituna, kyyneleitäkin musan johdosta on vuodatettu aina hyvässä ja pahassa. Musiikki on luonut tietyn tunnelman, ollut se tärkein osapuoli ja tehnyt käsittämättömiä muistoja. Musiikki on tehnyt asioista ihan päättömiä ja vienyt tilanteisiin, joiden takia mä olen tällainen, mitä mä tänään olen. Se on asia, jonka läsnäolo joka hetki on ihan uskomattoman kokonaisvaltaista ja hienoa.

8. Oletko kohdannut missään muodossa koulukiusaamista? Miten ja missä?
-En ole. Olen siitä ihan super-onnellinen, koska kenenkään ei sitä pitäisi kokea.

9. Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?
-Toisaalta olen sitä mieltä, että ihminen vain lakkaa olemasta, se oli siinä sitten... Mutta toisaalta diggaan tosi paljon ideasta, että ihminen syntyisi uudestaan toisena olevana. Mulla on frendejä, jotka ovat satavarmoja siitä, keitä ovat olleet edellisessä elämässään. Hankala näin itse sanoa, kun ei ole mitään erityisiä fiiliksiä tullut. Olisihan se ihanaa tavata sitten jossain tuolla tuonpuoleisessa kaikki aiemmin kuolleet rakkaat, mutta en jotenkin osaa uskoa mihinkään haamumaailmaan. Vaikeaa, en sano mitään.

10. Onko outous hyvä vai huono asia?
-Niin no määrittele normaali. Outous ja massasta poikkeavyys on hyvin hyvä ja virkistävä asia. Oudot tavat, oudot mielipiteet, oudot kaikki on mielenkiintoista. Tietenkin kaikki pitävät eri asioita outoina, kaikki näkevät homman omalla tavallaan. Monet pitävät minua todella outona ihmisenä, eivätkä ymmärrä asioita, joista pidän ja joiden parissa vietän aikaa. Mutta en minäkään ymmärrä täysin monia asioita, mitä muut ihmiset tekevät.

11. Osaatko soittaa jotakin soitinta?
-En mä tästä lonkalta mitään osaa, mutta jos saan vähän aikaa ja jonkun opettamaan, kyllä mä jotain hyvin yksinkertaista kykenen skulaamaan. Perussoinnut menee, mutta keskityn enemmän tuohon kuuntelu- ja lyriikkapuoleen. Skidinä kävin kyllä muskarissa, mutta ei musta ainakaan vielä ole rokkitähteä tullut.


Meitsin kysymykset eteenpäin:

1. Millä keikalla olet viimeksi käynyt? Kerro jotain siitä!
2. Mitä toivot tänä kesänä tapahtuvan?
3. Mitkä kolme karkkia ovat parhaimmat irtokarkkihyllyllä?
4. Kuinka monta tuntia vuorokaudessa pitäisi olla, jos saisit päättää?
5. Minkälaisen sohvan haluaisit omistaa?
6. Unelmiesi hiukset?
7. Viitsisitkö laittaa kuvaa lemppari kahvikupistasi?
8. Minkä lukeminen on kesken?
9. Minne matkustit viimeksi bussilla, polkupyörällä, junalla ja taksilla?
10. Mitä soittolistaltasi löytyy tällä hetkellä?
11. Mitä reseptiä sun on pitänyt jo pitkään testata, muttet vielä ole saanut aikaiseksi?

Semmoista tällä kertaa. En nyt haasta ketään tiettyjä tyyppejä, mutta ota haaste vastaan, jos kysymykset tuntuu nastoilta! Olisi kiva lukea tyyppien vastauksia!

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

et sä voi tolleen lähtee


Sun ei tarvitse istua yksin, sut muistetaan, ja osaat kyllä tarvittaessa puhua englantia. Aamuöiset kadut näyttävät tuttuja kasvoja, saat kyllä kyydin kotiinkin. Aikainen herätys tuntuu pahalta, mutta muista mitä eilen koit. Sulla on töitä ja makaroonilaatikossa on paljon kuorta. Tuoksujen täyteinen kevätpäivä tuntuu iholla ja bassot kuulostaa paremmalta, kuin aikoihin. Ja vieressä laulettiin Ramonesia. Yön yli kestävien päiväuniesi maailmassa aurinko paistaa, mutta miten voikaan olla niin vaikeaa kirjoittaa, mitä kaikkea tahtoo listaan laittaa? Tsemppaa, tyyppi! Pienet ovat maailmassa murheet, kun keskittyy olennaisinpaan olemiseen. Ei mitään hätää.

I got a feeling inside of me
it's kind of strange like a stormy sea
I don't know why
I don't know why

"Onneksi tää viikko on kohta ohi..."
Mitä me aina venataan? Mitä kaikkien viikkojen takana on? Viikosta seuraavaan, aina tulee seuraava viikko. Mikä on se iänikuinen päämäärä? Vaikka mikään ei ole huonosti, silti seuraavassa viikossa on jotain, mitä odottaa?


Ja meri on niin kaunis, etten saa henkeä. Se kertoo olevansa vaarallinen, mutta mahdollisuuksia täynnä. Tiedättehän? Se sanoo: "Älä mene vielä nukkumaan?"

Kirjoitan tän kaiken päiväkirjaan, näette tän kaiken sitten.
Näette tän kaiken sitten, kun kuolen.

perjantai 10. huhtikuuta 2015

mikämikämaa, mikämikävaluutta

Tulevien aikakausien tuoksintaa, skenaarioita kaukaisuudesta.
Aina voi ajatella, aina voi aikamatkustaa mielessään.
Joskus naurattaisi, kuten tänäänkin.
Ettei tarvitsisi, muuta kuin kävellä sisään.
Kaduilla puhuttaisiin
tuon olevan se tyyppi, jolla on ollut sama rotsi 15-vuotiaasta asti.
...Ja siitäkin on jo 25 vuotta aikaa.

Ne pyyhkiytyvät pois.

Jos kysyt, pyrin vastaamaan. Kyllä, olen rakentanut palaset, kursinut kaiken kokoon. Enkä pistä pahakseni, jos toiveet toteutetaan. Oli ilo olla avuksi. Yllättävät käänteet, niitä varten elämä on olemassa.




Joulun aikaan olin varma siitä, miten tähän aikaan tulen vetämään huolella lonkkaa.
Asia on kääntynyt päälaelleen, pakko ottaa seinästä tukea.

Miten päin pitäisi olla?

Kylmä, samaan aikaan lämmin. Samalla onnensa kukkuloilla, mutta onneton. Stressaantunut aiheesta, jota ei itsekään tiedosta. Tanssien riehakkaammin kuin koskaan, vain makaamalla pakoillaan.
Niinhän me kaikki.

Muistan sut aina, olet ollut niin omaperäinen. Sulle on aina paikka auki.

Ei enää välimuotoja, kohta on kuuma.
En saa polttaa kasvojani, mutta jalkapohjat muutenkin ovat todennäköisemmät.





Toisten seura on voimaannuttavaa,
aamuisin ajatusmaailma liian virkeä.

Mikä hätänä? Onko jotain tapahtunut? ...Näytit hetken surulliselta.

Ja kasvot olivat niin hämmentyneet,
etten voinut ymmärtää sitä, kuka olisikaan ollut oikeassa.
Ehkä olisi pitänyt pysähtyä
ja kerrankin miettiä.

maanantai 6. huhtikuuta 2015

lista pitenee

edes-takaisin
takaisin edes
katastrofin toinen puoli
pyydän

edes-takaisin
idyllinen elämä
on edes saatu
kauniisiin kehyksiin
vaikka vanhoja ei saa
roskiksesta takaisin


Mitäs meinasit tänään?
-No vittu mennä kuuhun.

Tahtoisin joskus oppia ymmärtämään, miten ikuinen hiljaisuus toimii.
Miten kommunikoidaan? Ainiin, niinhän ei juuri tehdä.
En ymmärrä, miten tuolla tavoin pystyy elämään.
En tunne kuuluvani tänne, koska en ymmärrä.
Eikö ketään kiinnosta se, mikä pitäisi kiinnostaa eniten tässä maailmassa?
En kuulu tänne, koska en kuule mitään.
En edes ole kuuro, vaikka sitä välillä pelkäänkin.
Jos yhtälöön lisättäisiin korvatulpat, maailma olisi silkkaa hulluutta.

Fake it vai break it?
Kumpaa ei saisi tehdä, kumpi pahempi?

Ainahan sitä ollaan menossa,
vaikka kaikki eivät ilmeisesti ole samaa mieltä.
Turha kyseenalaistaa.

Maailman pienuus on todistettu jo monta kertaa.
Hei te kaikki siellä jossain, hei koko maailma.
Me tunnetaan kyllä,
me ollaan yhtä.

Tykkään kuunnella stooreja
ja katsella kiiltäviä silmiä
ja tatuoituja sormia.

Osa asioista ajan myötä
menettää merkityksensä.
Tilalle astuu uudenlaiset asiat,
jotka ennen nähtiin mustana valkoisella.

Rikkoutumaton kielioppisääntö
ja valkoista mustalla.
Mikrounia,
patja lattialla.


status
ryhti
vaatteet

Miten ihmiset näkevät sinut?

syvään henkeä
kylmänviileesti
ehkä jo ikävä
kuten tavallisesti

Ennätysmäärä
elokuvateattereita ja hotelleja,
ottaen huomioon missä vaiheeessa vuotta
nyt vasta mennään.

shampoota silmäripsiin
hissillä femmaan
naurua punaisella sohvalla
käännettyjä laulunsanoja
portaita alas

Pakko päästä, pakko lähteä.

Nyt eletään siinä hetkessä,
kun aika on melkein mitätön
silti liian merkittävä

Pakko päästä lähtemään.

0,38 vuotta
4,55 kuukautta
19,86 viikkoa
3334 tuntia
200160 minuuttia
12009600 sekuntia

But I really wanna go.

perjantai 3. huhtikuuta 2015

03042015

En vieläkään saanut vietyä roskia.



Parasta tänään:
illallinen sukulaisten kanssa

Vähiten parasta tänään:
mahdollisen suuri aikaansaamattomuuden tunne

Päivän soundtrack:
Misfits - Walk Among Us // No Shame - Rebound for Glory

torstai 2. huhtikuuta 2015

02042015

Heräsin yöllä säikähdykseen, kun juliste tippui seinältä. Seuraavan kerran havahduin kuudelta ja unet saivat luvan kanssa jatkua vielä pitkään. Rauhalliset aamut ovat ihania, kun saa rauhassa olla, popitella ja laittautua. Jaksoin vaihtaa jopa korvakorut (sitä en tosiaan usein tee), mutta roskien vieminen on aina yhtä vaikeaa.


Suunniteltiin pari kuukautta sitten Lärden kanssa tätä päivää. Tajuttiin omaavamme sama vapaapäivä ja päätettiin järjestää siihen kohtaan tyttöjen päivä. Hienot vaatteet ja huulipunaa,
tärkeintä on erityinen tunnelma. Luksusta arkeen, paljon naurua ja ei kiire yhtään minnekään muualle. Suunnitelma onnistui täydellisesti.


Syötiin kerrassaan maukkaat lounasburgerit Hard Rock Cafessa, jonka jälkeen suunnattiin Designmuseoon. Oli tosi hieno elämys, postmodernismi -näyttelyssä oli muun muassa muutama ihan käsittämätön maalaus. Oli pakko käydä useampaankin otteeseen tuijottamassa, kun ei vaan saanut tarpeekseen yksityiskohdista. Toinen nasta näyttely käsitteli suomalaisen muotoilun historiaa. Siellä näkyi monia tuttuja astioita ja tuoleja, tosi hauskaa nähdä ne tavallaan aikajanalla. Astioista olin varsinkin aivan todella fiiliksissä, niin mageita, kaikkimullehetinythaluan. Kierros herätti todella paljon ajatuksia, olen vähän huono jakamaan niitä ja analysoimaan näin kirjallisesti..Paremmin osaisin ilmaista mielipiteitäni ääniefektien ja käsiliikkeiden kera. Mutta kyllä kannatti mennä, kannatti mennä myös museon jälkeen kahville. Kahvi on aina hyvä.


Kahvia join myöhemmin lisää, kun pistäydyin iltasella vielä Lailan luona. Sitä ennen onnistuin dramaattisesti kaatumaan steissin portaissa. Pari vuotta sitten samaiset portaat saivat aikaan vieläkin vasemmassa jalassani olevan arven. Tällä kertaa en sentää  onnistunut itseäni loukkaamaan, vaikka ympärillä tuntemattomat ihmiset näyttivät kauhistuneilta ja olivat tarjoamassa apua. Lohduttavaa kyllä tietää, että jos olisin katkaissut jalkani tai pääni, joku olisi auttanut. Välillä tuntuu, että meitsi voitaisiin palkita maailman lahjakkaimpana kaatuilijana...

Joo, okei, takaisin kahviin. Se on mieletöntä, miten nopeasti aika menee välillä ihan vain jutellessa. Käydään läpi kaikki, mitä viime kuukausien aikana on tapahtunut. Ja kyllä, niiden aikana voi tapahtua tuhansittain asioita. Kun joku asia lähtee etenemään, se voi edetä hyvinkin vauhdikkaasti.

Kelloa ei tullut katsottua juurikaan koko päivänä, tuli paljon kesäloman ajattomuus mieleen. Ei vuorokaudenajoilla toisaalta ole väliä, tänään muutenkin ulkona näytti koko ajan samalta.


Parasta tänään:
koko päivä kokonaisuudessaan, aivan ihanaa

Vähiten parasta tänään:
unohdin aamulla huulipunan kotiin

Päivän soundtrack:
The Damned - Damned Damned Damned

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

01042015

Tänään ikkunani vetää ja mies juoksi junaan pinkki ukulele kädessä. Jokaiselle hymyilevälle bussikuskille pitäisi antaa mitali, tai vaikka kruunu.

Ennen historian koetta kertaaminen sujui Suomi-iskelmien tahtiin, ihan superia aikaisin aamusta. Meidän koulun maikat on neroja. Senkin suhteen, että terveystiedon ylppäreistä alustavien pisteiden mukaan napsahtaisi E... Eikä vissiin ollut edes aprillia. Sen verran rajoilla mennään, että M on luultavasti todennäköisempi. Siitäkään en kyllä todellakaan lähtisi valittamaan, jännityksellä venaillaan. Mutta kieltämättä, oon aika ylpeä itsestäni.


Pyörin kaupungilla. Kääntäessä pääni kassajonossa, Pinja ilmestyi eteeni ja Peppi tuli vastaan vastakkaisissa liukuportaissa. Pepin kanssa ollaan tunnettu noin koko elämämme, mutsit tutustuivat synnytysvalmennuksessa, jos en nyt ihan väärin muista. Anyway, ei olla törmätty kunnolla ihan todella pitkään aikaan. Ihana Emiliakin oli maisemissa, aika lensi ja oli jo suunnattava paikkaan ö. Kipaisin ensiapukoulutuksessa, liittyen lasten tapaturmien ensiapuun. Saarakin oli sattumalta pamahtanut samaan paikkaan! Kaksitoista tuntia koroilla tuntuu jalkapohjissa, mutta oikeastaan aika hyvä niin. Hauskoja törmäämisiä koko päivä, yksi suunniteltu ja monta suunnittelematonta.

Todisteeksi siitä, miten jännittävää elämäni on...
Ja kuten jokaisen hyvän bloggaajan kuuluu, esittelen nyt PÄIVÄN OSTOKSET!


Galleri 6-17,90€, Jamera
Open Road 6-26,30€, Jamera
pumpulipuikot-0,55€, K-Supermarket
Milka crispy yoghurt-3,05€, S-Market

Eikö olekin mahtavaa, kerrassaan! Ja vinkkejä kyseisiin tuotteisiin satelee! Koulukirjat toimii opiskelussa, pumpulipuikot siistimässä päin honkia menneitä meikkejä ja suklaa esim kaikessa. Päätin tällä kertaa kuitenkin palkita itseni herkkusuklaalla onnistumisten ja pienimuotoisen loman johdosta. Tiistaina seuraavan kerran skoleen, että tässähän nyt kerkeisi pistämään elämän ihan risaseks halutessaan. Kattellaan, mitä kaikkea ehtii puuhaamaan, mutta tuskinpa tekemisenpuutteesta joutuu kärsimään.


Parasta tänään:
yo-alustavat ja Emilian kanssa tsippailu

Vähiten parasta tänään:
kellään ei ollut hyvää aprillipilaa + en ehkä ikinä opi kulkemaan Pasilassa oikein

Päivä soundtrack:
Backyard Babies - Total 13