sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

toit mulle radionkin kylpyhuoneeseen

Pyykkien pesuun olin varannut aikaa viikko sitten.
Suunnitelma epäonnistui.

Mutta minkäs sille voi, jos on parempaa tekemistä.

Oli outo tunne astua auringonpimennyksen jälkeiseen maailmaan viiden tunnin intensiivisen paperiin tuijottamisen jälkeen. Olenko mä oikeasti jo niin vanha, että ensimmäiset yo-kirjoitukset ovat takanapäin? Kun on kuukausia juonut lauantaiaamun kahvit kansantautien ja prevention kanssa, on ihmeellistä, että niin ei tarvitse enää tehdä. Miten aika kuuluisi nyt viettää? En osaa enää.

Maailma ja sen taivaat ovat näyttäytyneet mielettöminä väreinä.


Mitä käy, jos kolme suomalaista ja yksi ranskalainen istuu samassa pöydässä?
Tapaus nimeltään huonoa englantia ja perinteisiä kirosanoja, välissä hämmentäviä keskusteluja kalleimmista hotelleista, moottoripyöräjengeistä ja häistä Vegasissa. Jos kaksi alakulttuurien suurta vaikutushenkilöä tuotaisiin 2010-luvulle, se tiivistyisi näihin rappukäytävissä otettuihin kuviin.


Sokeroituja laseja, tomaattia, mozzarellaa ja basilikaa
-ja tää on meidän biisi, ainakin tästä lähtien.
Ja kohta me kaikki voidaan tanssia, ei enää kauaa.

Ihmiset on niin mielenkiintoisia olentoja, olen miettinyt sitä viime aikoina aika paljon. En mä oikeastaan ole miettinyt mitään, koska en ole tiennyt mistä aloittaa. Mutta noin ylipäätään, kun ajattelee. Yritin tehdä jonkun loppupäätelmän, mutta en saa tehtyä mitään pohdintoja. Niin, mielenkiintoista.

Kun olin alakoulussa, luin ihan käsittämättömän paljon blogeja. Blogien kirjoittajat olivat silmissäni  cooleimpia ikinä, kauneimpia ja taitavia pitämään lukijansa kiinnostuneina. Nykyään luen blogeja paljon harvemmin, enkä samanlaisella kiihkeydellä. Pointtina se, miten paljon blogien lukeminen joskus antoi, ja miten paljon mageita juttuja niistä osasi bongailla. Nykyään tulee keskityttyä tähän omaan sisällön luomiseen. Bloggaajat olivat yleensä vuosia itseä vanhempia ja heidät luuli tuntevan kokonaan. Onko mulla alakouluikäisiä lukijoita? Jos olet sellainen, kerro! Se olisi tosi tärkeää.


Kävelin peltojen keskellä, ainoasta ohi kulkeneesta autosta huudettiin hyppääkyytiin
ja minä hyppäsin.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)