sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

tästä tulee suven aika nnvin

Sivuaskelia lämpimillä kaduilla,
kirkaslinssiset aurinkolasit.
Iltoja, joihin on pakko kiirehtiä
ennen niiden loppumista.

not to touch the earth

Kaikki tuntuu välillä suorittamiselta,
jopa internetin aalloilla surffailu
pahvinen vaniljajäätelöpaketti sylissä.

Olihan se toisaalta arvattavissa, että jossain kohtaa iän myötä tulee se piste, ettei kaikki voi mennä sun omien mieltymyksien ja toiveiden mukaan. On vaan otettava se, mikä eteen tuodaan. Koska se on raju tosiasia, että harvoille edes tarjoillaan.

Överiemotionaalisuuden yllättävyys jää usein unholaan. Mikään ei voisi olla paremmin, kunnes kaikki on päin helvettiä. Kyynelten takaa ei nääkkään edes punaista. Pyyhkijänsulat katselevat tien reunalta, kun ikävä hyppää kynnyksen yli tietämättä itsekään kohdettaan.

house upon the hill
moon is lying still
shadows of the trees
witnessing the wild breeze
c'mon baby run with me

Kymmenen euron alennusmekkoon tiivistyy koko ihmisyyden samaistuttavuus. Kuuma silitysrauta yrittää tasoittaa ruhjeita, jotka sai aikaan ihmisten jalkapohjat, ennen kuin joku tuli ylös pomimaan. Yritys hyvä 10, pieleen sekin meni ja ryppyjä on kymmenkertaisesti enemmän.

Joo okei mä tuun, mitä mun pitää tehdä?
-Ei mitään, ota rennosti.



tarvitsen vastapalveluksen
tää on hätätapaus

joku tatuoi sydäntä
3000 kertaa minuutissa
neulan iskuja lihakseen
muste kirvelee
koko kehon yli kiiltäviä kylmänväristyksiä
kuva pysyy
ehkä joskus opit
tulkitsemaan taideteosta
kynttilöiden loisteessa, neonvaloissa tai
katulampun alla
tekstiä vai kuvioita?
ken ties

annoit vapaat kädet

askel viiltää 
talviyönä
Afrikan tähtenä maailmanmatkaajalle
väärä suunta, vaikka väliä ei
mikään ei anna määrätä sua
pimee huone
nään jo keltaista
epäegologisia lahjoja betoniseinästä
paljaat varpaat

mut ne ei kosketa mua

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)