tiistai 31. maaliskuuta 2015

31032015

Näin unta myymälävarkaista ja aivojen leikkelemisen seurauksista. Sitä voisi sitten tulkita vaikkapa aktivaatio-synteesi teorian tai evoluutiopsykologisen mallin mukaan, jos jaksaisi.

täs mä juon kahvia
täs mä seison venaamassa dösää
Kävin koulussa kokeessa, skruudaamassa ja katsomassa ihmisiä. Yksi oli kaatunut bussipysäkin lasin läpi ja toinen oli istunut yli puoli vuorokautta linjurissa. Nää on näitä. Tennarit eivät olleet paras kenkävaihtoehto, sen myönnän. Jalat läpimärkinä, mut sellaista sattuu.

täs mä koulun vessassa
Olin tosi aikaisin himassa, jo ennen yhtä... Jumituin tv-sarjaan, kalenterin tutkimiseen, loppuviikon suunnittelemiseen, tatuointikuumeiluun ja asuntokuumeiluun. Ties kuinka monta vuotta hankintalistallani on ollut kamera, nyt olen taas hetken jälkeen ottanut asian erittäin vakavaan harkintaan. Ehkä mä tässä jossain kohtaa saisin vihdoin bongattua jonkun opiskelijabudjettiin sopivan yksilön, vaikkapa käytettynä. Ja koska elämäni nyt sattuu pyörimään juurikin opiskelun ympärillä, tein raportin Kiasman Robert Mapplethorpe -näyttelystä kuviksen koepäivän korvaavaksi tehtäväksi ja aloittelin historian kokeeseen lukemista. Mulla oli alakoulun vikoilla luokilla luokanopettajana eräs historiaa överi-hehkuttava naisihminen. Ihan hyvä tyyppi kyllä, mutta niiden parin vuoden jälkeen ei ole oikein hissa napannut, siitä sai aika suuren yliannostuksen.

tässä kirjoitusta
Parasta tänään:
loppuviikko näyttää kivalta

Vähiten parasta tänään:
haaveenani oli lähteä tsygäilemään, mutta kalsea sää voitti (jälleen) ja jäin sisälle

Päivän soundtrack:
The Cure - Three Imaginary Boys // Halestorm - The Strange Case Of...

maanantai 30. maaliskuuta 2015

30032015

Ajattelin haastaa itseni jaarittelemaan hyvin tavallisesti tavallisista päivistäni, vähän sillälailla "my day" -tyyppisesti. Edes pari päivää koosteita. Sellaisia on mielestäni kiva lukea, ainahan on kiva urkkia toisten elämiä. Tekee itselle välillä hyvää jäsentää päivän kulkua, funtsia mitä tuli tehtyä. Olen nykyään niin kamalan laiska kirjoittamaan päiväkirjaakaan, en tiedä miksi. Oli pakko vähän selata pari vuotta taaksepäin blogia ja tutkailla, minkälaisia postauksia on duunannut. Oikeastaanhan tällaista settiä tästä osoitteesta löytyy tosi paljon. Ehkä mä en jatka enää tätä yleistä ihmettelyä, vaan siirryn vain kirjoittamaan.



Mitä mä teen aamuisin? -Pesen hampaat, puen, meikkaan, syön aamupalaa ja juon kahvia. Ihan perussettiä, hyvin mielenkiinnotonta sellaista. Tänään jäi meikkaaminen kylläkin tuosta listasta pois. Ja tämän päivän asukokonaisuuskin oli jotain niin hulppeaa, kuin mustat farkut ja musta t-paita. Niin ja mä katson aina ylen aamu tv:tä istuessani keittiön pöydän ääressä. Siinä ihan hyvin pääsee kiinni maailman menoon. Kaikki mielenkiintoisimmat aihiot kylläkin totta kai tulee käsittelyyn vasta silloin, kun itse on jo ehtinyt lähtemään himasta.

ja meitsi lähtee kiitämään

Himasta lähtö seiskan jälkeen, teki pahaa astua lumiräntäsaatana -säähän. Junalle ja vähän poikkeuksellisesti duuniin. Iltapäivällä takaisin himaan. Tarkoitus oli alkaa lukemaan psykologian kokeeseen, mutta jotenkin homma luisui Kumman Kaan katsomiseksi ja jäätelön syömiseksi.

ootsä tosissas ei pliis yhyy
kaada tuoppiin sitä punkkua
Välissä hukkasin kaikki tärkeimmät tavarat ja koin suurta maailmantuskaa, Kaikki löytyi läheltä ja viha oli onneksi turhaa. Kyllä mä sitä psykaakin opiskelin, uskokaa pois. Pistin viestiä myös muutaman ystävän kanssa. Kaikessa turhassa vammailussaan päivä oli ihan mainio, tämän postauksen tekeminen on tuntunut varsin hupaisalta ja oudolta. Joo, en tiedä. Salkkarit sai mut itkemään ja nyt taidan mennä nukkumaan.

yötä
Parasta tänää:
kuulumisten vaihtaminen kasvokkain

Vähiten parasta tänään:
kamala sää

Päivän soundtrack:
MC5 - Back In The USA

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

viikolta kolmetoista

Kukkakaupan ikkunassa lukee

be nice or go away

-Ei mikään levitä ja levitoi,
kuin musiikki.
Vaikka välillä tahdotaankin
sulkea korvat,
ummistaa itsensä eristyksiin,
suureen tiedostamattomuuteen,
jossa äänet kuvastavat
voittoa tai tappiota.

Skyscraper - päivä sitten
I sat by the ocean - päivä sitten
6:06  - kaksi päivää sitten
Roots radical - seitsemän päivää sitten
Jeesus tulee - seitsemän päivää sitten
Human torch - neljätoista päivää sitten

Enkä tiedä,
mitä näissä hetkittäisissä avuttomuuteni keskuksissa
muka olen. Välillä.
Aamulla potkin maailmaa naaman,
päivällä mietin mitä mä teen elämälläni,
ja mitä kaikki muut.
Illalla olen voittaja,
tai jossain ihan muualla.




raastava
raas
ta
va
ikävä aikaisiin hetkiin

kuukauden takana
ovat uusia kuitenkin

käsinkosketeltava elämä
naurut pakkasessa
kun olettamuksesta ei mitään
päästään lopputulemaan niin kauas
ettei sinne kävelisi
edes neljän viikon aikana

spontaanit sattumat

toisaalta niin kovin lohduttavan
loh
du
ton
ta
vaikka tekevälle sattuu


Ehkä joskus olisi voinut tehdä asioita toisin?
Olisi kiva tietää, mitä toisen tien päästä olisikaan voinut löytää.
Jos olisi siirtynyt vasemman sijaan oikealle...
Kiinnostaa liikaa, vaikkei näitä mysteerejä saa selville koskaan.

Rakastan livemusiikkia keskellä viikkoa,
ja keskellä lauseita.

Anna mulle jotain luettavaa,
sulje silmät,
käännä pää.

Miksi kaikki on?
Eikö se ole epäreilua?

Joku ote kirjoittamiseen
olisi se, mikä kiinnostaisi eniten.
En vain oikein osaa tarttua.

Kattellaan, mitä tästä taas tulee.



On niin pimeää,
varo vettä.
Varo, ettet liukastu.
Varo, ettei ketjut katkea.
Ne on tarkoitettu ehjinä pysymään,
ei ne ole mitään rikkinäistä irrallaan.
Ketjut on kokonaisuus
loputtomassa kierteessä.

Tähän väliin Kiasma -mainos.
Mene sinne katsomaan upeita kuvia!

En halua tuntea rajoja,
en halua kenellekään rajoja.

Eilen istuin arviolta tuhannen ihmisen joukossa syömässä popcornia
ja sanottiin, että tästä tulee kesä
kaikista parhain.
Se jää nähtäväksi, olen avoinna kaikelle.

Liian levoton,
en vain jaksaisi tavallista elämää.
Jännityksen vajetta.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

toit mulle radionkin kylpyhuoneeseen

Pyykkien pesuun olin varannut aikaa viikko sitten.
Suunnitelma epäonnistui.

Mutta minkäs sille voi, jos on parempaa tekemistä.

Oli outo tunne astua auringonpimennyksen jälkeiseen maailmaan viiden tunnin intensiivisen paperiin tuijottamisen jälkeen. Olenko mä oikeasti jo niin vanha, että ensimmäiset yo-kirjoitukset ovat takanapäin? Kun on kuukausia juonut lauantaiaamun kahvit kansantautien ja prevention kanssa, on ihmeellistä, että niin ei tarvitse enää tehdä. Miten aika kuuluisi nyt viettää? En osaa enää.

Maailma ja sen taivaat ovat näyttäytyneet mielettöminä väreinä.


Mitä käy, jos kolme suomalaista ja yksi ranskalainen istuu samassa pöydässä?
Tapaus nimeltään huonoa englantia ja perinteisiä kirosanoja, välissä hämmentäviä keskusteluja kalleimmista hotelleista, moottoripyöräjengeistä ja häistä Vegasissa. Jos kaksi alakulttuurien suurta vaikutushenkilöä tuotaisiin 2010-luvulle, se tiivistyisi näihin rappukäytävissä otettuihin kuviin.


Sokeroituja laseja, tomaattia, mozzarellaa ja basilikaa
-ja tää on meidän biisi, ainakin tästä lähtien.
Ja kohta me kaikki voidaan tanssia, ei enää kauaa.

Ihmiset on niin mielenkiintoisia olentoja, olen miettinyt sitä viime aikoina aika paljon. En mä oikeastaan ole miettinyt mitään, koska en ole tiennyt mistä aloittaa. Mutta noin ylipäätään, kun ajattelee. Yritin tehdä jonkun loppupäätelmän, mutta en saa tehtyä mitään pohdintoja. Niin, mielenkiintoista.

Kun olin alakoulussa, luin ihan käsittämättömän paljon blogeja. Blogien kirjoittajat olivat silmissäni  cooleimpia ikinä, kauneimpia ja taitavia pitämään lukijansa kiinnostuneina. Nykyään luen blogeja paljon harvemmin, enkä samanlaisella kiihkeydellä. Pointtina se, miten paljon blogien lukeminen joskus antoi, ja miten paljon mageita juttuja niistä osasi bongailla. Nykyään tulee keskityttyä tähän omaan sisällön luomiseen. Bloggaajat olivat yleensä vuosia itseä vanhempia ja heidät luuli tuntevan kokonaan. Onko mulla alakouluikäisiä lukijoita? Jos olet sellainen, kerro! Se olisi tosi tärkeää.


Kävelin peltojen keskellä, ainoasta ohi kulkeneesta autosta huudettiin hyppääkyytiin
ja minä hyppäsin.

maanantai 16. maaliskuuta 2015

bauhaus - who killed mr. moonlight

Miljoonasti visioita,
mutta ne saavat 
vielä hetken odottaa.




Jotkut nauravat opintomatkoilleni, joilla keskityn enemmän musiikin kuunteluun, kuin siihen olennaiseen. Mutta jos ottaa vähän rennosti välillä, olen havainnut lopputuloksen olevan tyydyttävämpi. Ja hei, siinä säästää omia hermojaankin. Kaikki voittaa. Eli on ihan ok pakata kirjat kangaskassiin ja seilata päättömästi pitkin pääkaupunkiseutua. Välillä voi kohdistaa katseen auringosta kirjaan lukeakseen, miten istuminen ja jäätelön syöminen tappaa. Mut sekin on oikeastaan aika kakspiippuinen juttu.

Maanantai oli hyvin nukuttu yö, naurut dösäkuskilta, keltainen kuulakärkikynä, kollektiivinen jännitys frendin synttäreistä, hullu tuulipukuihminen raitilla, ikävä Kalajoen hiekoille, palkkapäivä, mielikuvissa vaeltamista ja ulkona olemista ilman syväjäätä. Minulla on uskomukseni, voisin nimittää itseni maailman parhaaksi mahtavien soittolistojen tekijäksi.

Olipa ärsyttävä postaus.

perjantai 13. maaliskuuta 2015

pimeyden lapsia, jotka kuuluvat syvyyksiin

happea
hattuja
tajunnanvirtaa
unihiekkaa
punaisia
rusetteja
kyyneliä
maton reunalla
kultaisia
paljetteja
leijonan kasvoja
pitsiruusukkeisiin
skitsofreninen ripaus
kivun rajoja

miten mikään muodostuu?

helppo koskettaa
viedä eteenpäin
vaikea ylettää
ylittää itsensä
muiden varjossa



"sano

että olen tyylikäs
sano
että se on kyllä sun oma vikas"

Pikku Huopalahden täydellisyyttäkin kirkkaampi ensivaikutelma ei kai olekaan totta.
Eikä kesäisin torilla mitään myydä, vaikka niin ajattelin.
Laiturilla voi istua katsomassa aurinkoa, jonka voi nähdä vuorokaudenajoista kaikilla.
Tuohon kasvaa kukkaketo,
ja kaveri syö aamupalaa vesiputouksessa.
Paatit ei kuulemma ole huvijahteja, eikä elämä iki-onnellista.
Koiria on liikaa, enkä yhtään ihmettele, miksi tästä lauletaan.
Talot näyttävät samalta kuin Etelä-Euroopassa,
 sen osaan sanoa, vaikken siellä koskaan ole käynyt.

Hitaasti etenevä parantuminen flunssasta tuntuu paremmalta, kuin osasi muistaa. Parit extra-pitkät yöunet tähän väliin. Auringonsäteet ovat petollisia. Tekee pahaa katsoa lapsia raitilla, tyypit hei! -Ei vielä ole t-paita kelit. Skidinä muut heitti rotsit jorpakkoon ensimmäisinä aurinkoisina päivinä. Meitsi ei, koska äiti sanoi, että kipeäksihän siitä tulee. Niin,
ettäs tiedätte.




huuda kovempaa
ojenna tiukemmin
pidä leuka korkealla
matkalla maan syövereihin
käytä voimaa
enemmän ääntä
ei riitä
sivulla ei ole muualla
suora ei ole luonnollinen
et lopeta juoksemista
ennen kuin huudat lujempaa
mitä desibelirajoissa sallitaan

eikä sunnuntaisin junat ole täynnä
paitsi silloin kun kannat suuria muovipusseja
täynnä muovipusseja
täynnä rytättyä sanomalehteä

johtamisen väline
suunnitelmia
tajunnan aalto
starshine
työstäminen
ihmistyyppejä
raajoja
kohtaamisia<->
missä ympäristössä?
piikkejä, piikkejä
lämpötila?
lasipintaa
mikroaaltouuni
nuppineuloja
se ei kai ole
mikään ihme
tuomio(ko)?

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

mistä pitäisi aloittaa?

Samana iltana sain kuulla olevani äijä, sekaisin, mahtava.
Vaikka tiedostan sen, mitä kukaan ei sano ääneen.
En mä oikeasti ole niistä täysin mitään.
Enkä tiedä mitä ne katoamistemput on,
joihin kuulemma olen erikoistunut.

Saldona kipeät niskat, sata salamaa,
yhdet hajonneet sukkahousut, likaiset hiukset ja ikimuistoiset tovit.


Huippuporukka, huippuihmiset joita ympäriltä löytyy. Voidaan puhua kuolemasta, armottomasta pistejahdista ja pienistä tärkeistä hetkistä. Ei pelätä kyyneleitä, niitä tarvitaan. Meil on tsemppi ja hyvä kutina, eikä mikään voi mennä tänään pieleen. Mitä muut mistään ajattelevat? En tiedä, eikä kukaan varmasti sitä oikeasti haluakaan. Motiivit, ajatukset, kieroutuneisuus. Kaikessa merkityksessään tärkeitä ovat kysymykset ja vastaukset.
Molempia tarvitaan.

Koska kaikki on sattumaa, olen eri ihminen, kuin pari päivää sitten. Niinhän me kaikki.
Tai ehkä sittenkin ollaan samoja ihmisiä vieläkin, uusilla vaatteella vain, tai kuin huononäköinen laserleikkauksen jälkeen.


Pilvisellä taivaallakin
aurinkoiset kadut.
Soljuvaa puhetta kaikissa kulmissa,
kuperkeikkoja metrossa ja hetki maamme laulua.
Likaiset on kädet
suojatien yli konttaamisen jälkeen.
Tukholma, mulla on ollut ikävä.

Stay alive.

sun täytyis tehdä jotain järkevää

Maa on kuiva,
eikä raitin varrella tule kellekään kylmä sosialisoituessa.
Kun illalla sulkee oven nopeutetun musiikin kaikuessa korvissa,
tietää palaavansa aamulla hymyissäsuin takaisin.

Yleensä, kun selittää jotain puoliksi turhanpäiväistä, saa puhua yksikseen muiden ollessa jossain läsnä. En olettanut kenenkään kuuntelevan, kuten tavallista, mutta ympärilleni olikin kerääntynyt joukko ihmisiä kuuntelemaan syväluotavaa analyysiani Antti Tuiskun uudesta kappaleesta. Oli maagista huomata, että jengi oikeasti kuunteli. Mutta siitä on jo hetki aikaa.


Mut yllätettiin eräs ruokavälitunti. "Mitä sä haluat elämältäsi?" Niin multa kysyttiin ja koin suurta hämmentyneisyyttä. Piti alkaa miettimään, vaikka vaikeaa on heittää itseään kymmeniä vuosi eteenpäin. Ei mitään voi ennustaa, eikä kaikkea voi saada mieleen, mutta aina saa jotain toivoa.

Haluan opiskella...
-menestyksekkäästi
-kirjoituksiin
-ylioppilaaksi
-mediaa
-enemmän espanjaa
-radiojuontajaksi
-pitkän ajan jälkeen
-leipuri-kondiittoriksi joskus kauan päästä
-aina lisää

Haluan muuttaa...
-Helsinkiin
-käsityksiä
-mahdollisimman pian
-yksin
-jonkun kanssa
-toimintamalleja

Haluan käydä...
-Tokiossa yökerhossa
-Berliinissä, Lontoossa, Pariisissa ja Los Angelesissa
-Lapissa uudelleen
-oikeasti kalliissa gourmet-raflassa
-mahdollisimman usein Ruotsissa
-wave gothic treffenissa ja kaikissa huikeissa tapahtumissa
-telttailemassa useammin
-kylässä
-Disneylandissa
-keikoilla
-avantouimassa ja tankotanssimassa
-Reunalla


Haluan tehdä...
-tyhmiä juttuja
-runoteoksen
-unelmista totta
-unelmaduunia ja olla taloudellisesti vakaa
-muille hyvän mielen
-vaikutuksen
-onnistuneen meikin
-ihania aamuja

Haluan...
-lisää tatuointeja
-kellua
-olla se coolein tyyppi
-kissoja omaan kotiin
-kehittyä kaikessa
-saada hopeamitalin
-rakastua lujaa
-kotimaanmatkailla
-mustan häämekon
-pitää yhteyttä
-terveyttä
-yhden tyttölapsen
-elää fiilispohjalta
-kuolla onnellisena
-olla tyytyväinen
-fiilistellä musiikkia
-antaa kaiken, mitä mulla on annettavana

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

tästä tulee suven aika nnvin

Sivuaskelia lämpimillä kaduilla,
kirkaslinssiset aurinkolasit.
Iltoja, joihin on pakko kiirehtiä
ennen niiden loppumista.

not to touch the earth

Kaikki tuntuu välillä suorittamiselta,
jopa internetin aalloilla surffailu
pahvinen vaniljajäätelöpaketti sylissä.

Olihan se toisaalta arvattavissa, että jossain kohtaa iän myötä tulee se piste, ettei kaikki voi mennä sun omien mieltymyksien ja toiveiden mukaan. On vaan otettava se, mikä eteen tuodaan. Koska se on raju tosiasia, että harvoille edes tarjoillaan.

Överiemotionaalisuuden yllättävyys jää usein unholaan. Mikään ei voisi olla paremmin, kunnes kaikki on päin helvettiä. Kyynelten takaa ei nääkkään edes punaista. Pyyhkijänsulat katselevat tien reunalta, kun ikävä hyppää kynnyksen yli tietämättä itsekään kohdettaan.

house upon the hill
moon is lying still
shadows of the trees
witnessing the wild breeze
c'mon baby run with me

Kymmenen euron alennusmekkoon tiivistyy koko ihmisyyden samaistuttavuus. Kuuma silitysrauta yrittää tasoittaa ruhjeita, jotka sai aikaan ihmisten jalkapohjat, ennen kuin joku tuli ylös pomimaan. Yritys hyvä 10, pieleen sekin meni ja ryppyjä on kymmenkertaisesti enemmän.

Joo okei mä tuun, mitä mun pitää tehdä?
-Ei mitään, ota rennosti.



tarvitsen vastapalveluksen
tää on hätätapaus

joku tatuoi sydäntä
3000 kertaa minuutissa
neulan iskuja lihakseen
muste kirvelee
koko kehon yli kiiltäviä kylmänväristyksiä
kuva pysyy
ehkä joskus opit
tulkitsemaan taideteosta
kynttilöiden loisteessa, neonvaloissa tai
katulampun alla
tekstiä vai kuvioita?
ken ties

annoit vapaat kädet

askel viiltää 
talviyönä
Afrikan tähtenä maailmanmatkaajalle
väärä suunta, vaikka väliä ei
mikään ei anna määrätä sua
pimee huone
nään jo keltaista
epäegologisia lahjoja betoniseinästä
paljaat varpaat

mut ne ei kosketa mua