torstai 22. tammikuuta 2015

satunnaisesti

Tuoksuista puhumiseen on hyvä päättää, astella eteen kysyvien kasvojen.
Joo, korkokengät tuo itseluottamusta myös puhelinsoitoissa.
Päähän jäi kaikumaan neljästi.

On uskomatonta, miten merkityksettömät asiat ovat niitä merkillisimpiä.

Pelko on kuin kongin kumahdus.
Pelko on sadepisaroita kylmillä kasvoilla.
Se on puristavaa kipua
ja unettomia öitä,
jolloin katkonaisissa uneksi kutsutuissa pätkissä seikkailee pistoolit.
Tunnet olevasi hereillä,
mutta tieteellisin määrittein
kyllä, olet unessa.

Me kuullaan susta vielä.


Paperimeren keskellä
minne kääntää pää?
Korkealle, tervehdi stressitasoa.
Lahjaksi toivomuskiviä hyvän haltijan,
kirjastosta opus
mustan magian.

Kaikkeen sitä lähteekin.

Nestemäistä ilmaa,
kohta olemme jo kaukana.
Tieto nipistää energiaa,
jota jäljellä rauhattomien viikkojen jälkeen
ei kai paljoa ole.
Ikkunat on avoinna,
vaikka ulkona on pakkasta.

Mutta eihän millään yksistään ole
maailmankaikkeuden suurinta merkitystä.
Miettikää, oikeastihan se
on ihan yks hailee.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)