lauantai 24. tammikuuta 2015

kautta hämärän uudelleen

Vaniljaa vastalauseeksi, kirsikkaa kimalteeksi ja yöorkideaa pitämään silmät auki.
Kaupungit viuhuvat silmissä, aikaa on kerrallaan vain yhden tervehtimiseen.

Kuinka siinä kävikin niin?

Puhuttiin. miten mitä vain voi tapahtua milloin vain.
Lähi-Itä on täältä kaukana, mutta kuka siitäkään päättää.

On niin kylmä ja oikea käsi on tunnoton.


Vuorokauden sisään olen istunut eri liikennevälineissä seitsemän tunnin verran, katsonut Salkkareita, käynyt sadankolmenkymmenen kilometrin päässä, jutellut nimiyhdistelmistä, hypistellyt mukeja Stokkalla, ostanut mehupillejä lahjaksi, potkinut fiiliksiä, maannut pehmeällä matolla, mennyt seitsemältä nukkumaan ja nähnyt yhden hartaan toiveen.

Tuntuu rauhalliselta.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)