keskiviikko 10. joulukuuta 2014

kioskin hilpeä myyjä on esikuvani


Kipu muistuttaa siitä, miten paljon ihminen tahtookaan itseään vapaaehtoisesti satuttaa.

Kajahduksia käytävältä, jota saadaan taas juhlistaa.

Suljetusta ikkunastani tuulee läpi.

Pienet harhaiset askeleet pakkasyönä muuttavat maailman ja tekevät sen vielä monta kertaa.

Inspiroituneen ihmisen paasausta ihmisille, artikkeleja laitetaan jakoon ja toisia kolahtelee sähköpostiin.

Aina pitää yrittää.

"Tiina on niin punk, että se tulee keikoillekin vaan ottamaan turpaan."

Yli kaksisataa minuuttia liukujen äärellä, tuhat suunniteltavana.

Pöydällä on pinkka viiden kuukauden runoiluja, mutten uskalla tehdä niille mitään.

Kuumeita.

Värivalot heijastuvat mustaan lattiaan, akustinen kitara säestää iltaa ja uppoudun.

Kaksi hengentuotosta valmiina samaan aikaan, mutten tahtoisi laittaa pistettä

Huomaan olevani ihmiskasan alimmaisin, mutta paine tuntuu mukavalta selkärangassa.

Aamulla heräsin jääkalikka keuhkoissa.

Korkokengät jalassa tuntuu pystyvän mihin vain.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)