perjantai 26. joulukuuta 2014

ja hiljaisuus huokaa lauluaan


Valot ikkunoissa ja raitiovaunun takalasi. Jos tahdot joskus matkaseuraa, huikkaa meitsille. Voin ottaa saippuakuplia mukaan. Saako kaupungin kanssa mennä naimisiin?

asteikot ei riitä kertomaan, kuinka paljon rakastan Helsinkiä


Ei pisaraakaan taikaa, vaikka tv'stä tulevat ohjelmat näyttävät erilaisilta, kuin normaalisti. Ei kanelia, kuusta tai kaloja. Onnellisuutta muutamien tekstiviestien ja mahtavien levyjen verran. Puhelin soi vasta kohta, kun mietitään kukahan mahtaa puuttua.

ota shotillinen steariinia


En tapaa jäädä juhliin, joissa ei sanota sanaakaan, vaikka musiikki olisi kuinka hyvää tahansa. En jää kiusaantuneisuuteen ja ahdistuneisuuteen, jos on mahdollisuus siirtyä hiljaa takavasemmalle.

oh darling, aattoiltana saa nauttia matkasta rauhassa


Pienenä tyttönä suosikkijoululahjojani olivat muoviastiat. Niitä oli punaisia, sinisiä, vihreitä ja keltaisia. Mukeja ja lautasia, muistelisin. Nyt vähän isompana tyttönä astiat ovat vaihtaneet materiaalia ja värikoodi on kokomusta. Ne tuntuvat vieläkin yhtä tärkeiltä, jossei jopa tärkeämmiltäkin. Näinä päivinä joulupukkia ei tarvitse juosta pakoon ja mennä pöydän alle itkemään, lahjojakaan ei ole edes kiire avata. Pakettien olemassaolollakaan ei juurikaan ole väliä, saati sitten niiden sisällöillä. Vaikka villasukat lämmittävät, vielä enemmän lämmittävät terveiset ystäviltä, halaukset ja fiilikset.

en ole muuten koskaan saanut villasukkia joululahjaksi

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Rakkauskirjeet & tappouhkaukset tänne siis,kiitos! ;)