keskiviikko 31. joulukuuta 2014

hoipertelevat vastaantulijat muistamatta nimeään

190114 Valtakunnassa kaikki enemmän, kuin ok. Runoutta, avainkortteja, mahtavaa musiikkia, aamuyö ja röökikoppeja. Fiilistely jatkukoon, tästä on hyvä aloittaa.

050214 Mä toivon, että viime kesän festarirannekkeet kestävät seuraavaan.

160214 Tuli ja vesi. Pimeä tie, tulipäähippiäinen. Auton ikkunat auki ja rundia liikenneympyrässä. Tuli onnellinen olo. Maailma ei riitä.

170314 Hengitä, nauti, elä, pidä lupaukset ja kunnioita itseäsi.

150414 Aika finaalissa. Kurssivalinnat. Täytekakku. Telkkari. Väsyttää.



190514 Ulkona tuoksuu siltä, että voisi alkaa nukkumaan öitä ulkona. Istun juuri nyt Linnanmäen kallioilla. Kello on maanantaina 1007. Tuuli on lämmin, aurinko paistaa ja ilmassa tuoksuu kukkasilta. Ääniä: junat, Linnanmäki, sporat, ampiaiset ja linnut.

080614 EN HALUA KESÄN LOPPUVAN, TÄMÄ ON IHANAA. Aurinko on meressä ja me Espan lavan alla. Voi maailma. Junamatkustamisessa on omat puolensa.

040714 Mä haluun nähdä teiltä tulta. Ei lisättävää.

250814 On tapahtunut paljon. Kaikesta huolimatta ja joka tapauksessa tänään maanantai ja istun radiostudiossa. Se on varmaa. Teen esseetä Paavista kuunnellen Kelaa ja Ghostia, syön Essiltä saatuja karkkeja. Mulla oli synttärit. Mulle laulettiin kolmesti ja juhlittiin Tervalaisten kanssa raitin varrella meidän paikassa. Oli ihanaa.



200914 (Vaikka vuorokausi on vaihtunut jo ajat sitten.) Minä en ymmärrä minä en ymmärrä. Haluaisin, että olisi jo syvempi syksy. Ulos lähteminen ei ole koskaan ollut huono idea. Noniin, nyt takki päälle!

071014 Hetken muistin olevan jo marraskuu. Apulanta kuulostaa parhaimmalta, ollaan puhuttu paljon äkkilähdöistä.

241114 Kuukausi jouluun ja viikko joulukuuhun. Selvisin matikan kokeesta, vaikka sain yöllä 2h unta. Leivottiin Antin ja Sannan kanssa pullaa, aika mausteista settiä. Naurettiin tosi paljon. Vähän kuin silloin kakarana, suoraan koulusta kaverille. Ehkä siisteintä ikinä.

121214 Niin paljon ympäriinsä juoksentelua, että tarvitsen uudet kengät.


Vuosi alkoi metsästä ja loppuu kaupunkiin. Pian olin vaihtanut kaupunginosaa, juoksentelin ympäri mantuja kamera kourassa ja seilasin yli seitsemän meren. Hain kesätöitä hullun lailla ja yöunet jäivät liian lyhyiksi. Päiväkirjan sivuilta voidaan poimia eniten lausahdusta "olen hukassa". Enkä tosiaan osaa eritellä, mitä se on milloinkin tarkoittanut. Luulen, että ihminen on koko ajan hukassa jonkin asian suhteen, oli se sitten hyvällä tai epämiellyttävällä tavalla.

Muistan pohjoisen uskomattomat maisemat, porot ja lämpimän hiekan. Enkä ikimaailmassa pystyisi unohtamaan myöskään golfkentän sadettajia, miljoonia värivaloja, nurmikolla kierimistä tai katon valtausta. Öisin vapaina juoksentelevat jänikset ja kissat johdattivat harjulle välillä nauramaan, välillä puhumaan syvällisiä ja välillä katoamaan. Mieleeni ovat jääneet tutut lähiöt, uudet kaupungit, tuntemattomat ihmiset, öiset junaseikkailut ja reilut viisikymmentä musiikkitapahtumaa. En keskity niihin, koska siitä ei kertakaikkiaan tulisi yhtään mitään. Yritän olla yleistävä tällä kertaa, vaikka vuoden hienoinpia hetkiä monet keikat sisälsivätkin.

Tänä vuonna on tapahtunut niin paljon, etten todellakaan pysty tiivistämään kaikkea siistiksi paketiksi. Yleisesti, kuten aina: uusia ihmisiä, erikoisia tilanteita ja kesä. Olen onnistunut ja epäonnistunut, yrittänyt ottaa opikseni ja imeä kaiken informaation ympäristöstäni.

Vuosi 2014 oli omanlaisensa, todella antoisa ja elämyksiä täynnä. Vaihtuvan vuoden otan avoimin mielin vastaan, aion asettaa tavoitteitani korkealle ja katsoa mitä kuukaudet tuovat tullessaan. Ihan fiilispohjalta mennään. Mulla on ihan törkeä ikävä viime kesää, mutta hyvät vibat kyllä koko alkavasta vuodesta. Hienoja tapahtumia on tulossa. Kiitos kaikille tästä vuodesta, toivottavasti kaikilla on mielenkiintoinen vuosi takana. Ihanaa uuttavuotta!

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

näin sen piti mennäkin

"sä mitään lupauksias toteuta
kuin tammikuun ekat kaksi

päivää korkeintaan"


terveelliset elämäntavat ja harrastus uus
ei enää myöhäänvalvomista
kerran viikos yhteys sukulaisiin
kasvokkain tavattavuus
katse pois puhelimista

tuulesta temmatut lupaukset
ovatko ne sisintä sinua
vai kuka ne keksi?


näetkö suurempia ongelmia
kuin angsti päätöksistä
jotka pakosta keksittiin ja
jotka eivät koskaan pitäneet

=?

lisää valituksen aiheita
pahaa mieltä ja pettymyksiä
joita muutenkin on jo liiaksi

usko pois
olet hyvä sinuksi

lupaa
ettet lupaa mitään

perjantai 26. joulukuuta 2014

ja hiljaisuus huokaa lauluaan


Valot ikkunoissa ja raitiovaunun takalasi. Jos tahdot joskus matkaseuraa, huikkaa meitsille. Voin ottaa saippuakuplia mukaan. Saako kaupungin kanssa mennä naimisiin?

asteikot ei riitä kertomaan, kuinka paljon rakastan Helsinkiä


Ei pisaraakaan taikaa, vaikka tv'stä tulevat ohjelmat näyttävät erilaisilta, kuin normaalisti. Ei kanelia, kuusta tai kaloja. Onnellisuutta muutamien tekstiviestien ja mahtavien levyjen verran. Puhelin soi vasta kohta, kun mietitään kukahan mahtaa puuttua.

ota shotillinen steariinia


En tapaa jäädä juhliin, joissa ei sanota sanaakaan, vaikka musiikki olisi kuinka hyvää tahansa. En jää kiusaantuneisuuteen ja ahdistuneisuuteen, jos on mahdollisuus siirtyä hiljaa takavasemmalle.

oh darling, aattoiltana saa nauttia matkasta rauhassa


Pienenä tyttönä suosikkijoululahjojani olivat muoviastiat. Niitä oli punaisia, sinisiä, vihreitä ja keltaisia. Mukeja ja lautasia, muistelisin. Nyt vähän isompana tyttönä astiat ovat vaihtaneet materiaalia ja värikoodi on kokomusta. Ne tuntuvat vieläkin yhtä tärkeiltä, jossei jopa tärkeämmiltäkin. Näinä päivinä joulupukkia ei tarvitse juosta pakoon ja mennä pöydän alle itkemään, lahjojakaan ei ole edes kiire avata. Pakettien olemassaolollakaan ei juurikaan ole väliä, saati sitten niiden sisällöillä. Vaikka villasukat lämmittävät, vielä enemmän lämmittävät terveiset ystäviltä, halaukset ja fiilikset.

en ole muuten koskaan saanut villasukkia joululahjaksi

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

harmaa, kuin sateinen aamu joulukuussa

tänä yönä
viimeistään
viisarit liikkuvat taaksepäin

Vartija hakee raitiovaunun takaosasta miehen, kitaran ja vahvistimen.

terassilla ensi yönä palellen
teimme rituaalista ikuisen



Olen tavallaan puhki, mutta tavallaan kykenemätön lomailuun. Tuntuu, että tällä hetkellä ihmisiä kiinnostaa kuulumiset, mutten osaa raportoida elämästäni. Ihmiset, ei hätää! -Olen jokatapauksessa aika tyytyväinen kaikkeen juuri nyt. Vietin äsken joulua, oho se on täällä taas.


ruusunlehtiä leijailee aamutaivaalla
yksitellen ne hitaasti laskeutuvat
pienet
hennot
terälehdet

hieno hetki juosta niiden perässä



Haluan käyttää hetken näiden ihmisten ylistämiseen. En koskaan tahdo lähteä lukiosta, koska tiedän kaikkien jatkavan täysin eri suuntiin. Toivon koko sydämestäni, että radio tervan sydän sykkii vielä kymmenienkin vuosien päästä. Aion pitää siitä huolta. Nää tyypit on ihan huikeita.



en tajua minne tunnit hukkuu
jänikset ovat lähteneet
sadettajat lakanneet
toimimasta öisin
ne nukkuu



en tajua linnanmäen valoja
ikuisuuden loistossa palaa
yksinäisyydessään manaa
sieluista hengistä materiaksi
loisteputkista niille maalaamme taloja

maanantai 15. joulukuuta 2014

pääkalloilmapallolla nouset taivaaseen



Tänä iltana harjun oli peittänyt lumi ja jää, kattoa koristi tuhat tähteä. Läsnäolo tuntui tärkeältä, vaikka kummallakaan ei ollut asiaa. Kutsu kävi. Matka oli jalkojen lipsuessa vaivalloinen, mutta sen arvoinen.

Kuinka pitkät ovat maailman pisimmät liukuportaat?


Ovessa lukee sold out, eikä se tosiaan paljoa vaadi. On lohduttavaa tietää, että on tulevaisuudessa kerrottavaa paikoista, jotka aikojen kuluessa tulevat katoamaan. Musiikki kiemurtelee koko keholliseen olemukseesi, säröt käyvät läpi huolellisesti jokaisen nikaman. Pää kaikuu tyhjyyttä, eikä ruumiinosat liiku. Hiukset tuoksuvat, pakkanen poraa reikiä ja maisemat toistavat itseään. Makaat lattialla katsoen kattoon maailman varjoja, nukahdat meikit kasvoilla.

On joulukuu ja olen ilman takkia pihalla.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

kioskin hilpeä myyjä on esikuvani


Kipu muistuttaa siitä, miten paljon ihminen tahtookaan itseään vapaaehtoisesti satuttaa.

Kajahduksia käytävältä, jota saadaan taas juhlistaa.

Suljetusta ikkunastani tuulee läpi.

Pienet harhaiset askeleet pakkasyönä muuttavat maailman ja tekevät sen vielä monta kertaa.

Inspiroituneen ihmisen paasausta ihmisille, artikkeleja laitetaan jakoon ja toisia kolahtelee sähköpostiin.

Aina pitää yrittää.

"Tiina on niin punk, että se tulee keikoillekin vaan ottamaan turpaan."

Yli kaksisataa minuuttia liukujen äärellä, tuhat suunniteltavana.

Pöydällä on pinkka viiden kuukauden runoiluja, mutten uskalla tehdä niille mitään.

Kuumeita.

Värivalot heijastuvat mustaan lattiaan, akustinen kitara säestää iltaa ja uppoudun.

Kaksi hengentuotosta valmiina samaan aikaan, mutten tahtoisi laittaa pistettä

Huomaan olevani ihmiskasan alimmaisin, mutta paine tuntuu mukavalta selkärangassa.

Aamulla heräsin jääkalikka keuhkoissa.

Korkokengät jalassa tuntuu pystyvän mihin vain.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

kahden maailman väliin jään

Eräänä päivänä sytytyslanka kului loppuun ja hyppäsin tasajalkaa. Muutos on tultava. Se on tuloillaan, vaikka uskoni passiiviseen ihmistyyppiin on pyöreä nolla. Joulukuisena keskipäivänä voi ottaa palan hetkeä raitilta taskuunsa. Kävellä eteenpäin aurinkolasit päässä...niin, ei sitten mitään muuta. Ok, valssaten kohti kuuta ja sieltä toiseen suuntaan. Sunnuntai-maanantai yöt ovat aivan kamalia, toivottavasti tänään saan unta.

sä olet sellainen, joka ei tuomitse muita

pidä muutamat asiat selvinä vaikka selkeää pintaa saa lähteä kaukaa hakemaan usko pois siellä jossain on paikka missä joet eivät pysähdy astu ohi anna virran viedä aamuisin ihminen on täysin manipuloitavissa

On vaan niin paljon aikaa, joka suunnitelmista huolimatta tuntuu juoksevan nopeampaa, kuin minä. Aika tuntuu juoksevan valon nopeudella, kuten aina. Kerrankin tuntuu, että ihmiset myös osaavat käyttäytyä sen vaatimalla tavalla. Kaikki tuntuu heti toimivan paremmin. Päinvastainen itsestäänselvyys. Luulen tietäväni, miltä maailma näyttää ensi syksynä. Mutta ei se toimi niin.

tajunnan luenta on mahdotonta
outoja kuvia vastaanottaa puhelimeni
öisin, jolloin en tahdo vastata
yksipyöräinen törmää kyllä
koskaan lampputolppaan
siinä luettavissa on nimeni


kaukoputkella rintalastan läpi
violetteja höyheniä
leijumassa ulottuvuudessa
ulapalla näkyy varjo sielunvaelluksella

minun kai

Kolmatta tuntia kysymyssanojen pyörittelyä ympäri lähiliikenteen bussia. Päämäärä ei itsessään opeta yhtään mitään. Milloin niin on muka  käynyt? Matkat muutenkin ovat aina olleet ideoina miellyttäviä. Olen entistä enemmän solmussa, mutta tässä kohtaa kehää en koe sitä ongelmaksi. Tulkinta asian kääntöpuolista on summittainen ja numeroyhdistelmät ihmisten käsityksiä todellisesta.

perjantai 5. joulukuuta 2014

internetyhteys ei voi hallita elämää

Ihmiset kaatuvat jäällä yhä uudelleen ja uudelleen. Osa lentää naamalleen vahingossa, osalla toiminta on täysin itseaiheutettua. 

syksyn lehdet ovat jo tippuneet
eleet eivät liikkuneet
särkymättömien hakuvuoro
kohta hoosiannaa huutaa helvetin kuoro





Saippuakuplat leijuvat raitiovaunujen kattojen yläpuolelle, katsellen jouluvalojen loisteessa paistavia hymyjä. Kerrankin, ihmisten sisuksista kumpuaa lämpöä ja vastaanottavaisuutta.

poimintoja lattialta
toteutettuina tiiliseinään
kissojen tassuja
taikinaa hassua
josta ei mökkiä synny
-se painuu kasaan

Pieninä tyttöinä juostiin suoraan koulusta kaverille. Sitä pitäisi tehdä nykyäänkin enemmän. Yhdessä oleminen on yksinkertaisen hienoa, monin verroin arvokasta.



teurasjätettä
orastavan aamuauringon
maalaman taustakankaan
edustalla

pieni tyttö peittää silmänsä
huutaa isää, äitiä
ääni hukkuu tyhjyyteen
-he ovat jo kaukana

yöt antavat voimaa, seuraava kuihduttaa

On niitä öitä, joina uni ei saavu paikalle sovittuna kellonaikana. Yhtäkkiä olet nuorentunut kymmenen vuotta ja kuulet ulkona kaikuvat lumiauran kolahdukset yläpetiin anivarhain.


älä myönnä mitään
kierrä käsivarret kasvojen ympärille
sano
ettet ole kotona

Tarkoituksenmukaisuus on kuin oranssi paperimuki bussipysäkin penkillä.
Vähäsanainen, mutta muutoksen tekevä ominaisuus.


Kudosnestettä ja kuusi luuta, muotoile niistä minut uudestaan.
Piirrä verellä ihooni ikuisia kuvia.
Tikkejä lihaan,
eikä mitään muuta.

yritä olla ihmisiksi
kohta pitää kasvaa aikuisiksi

Tuntuu hyvältä, kun työ tuottaa tulosta.

"Mikään ei voisi olla enempää mustajoutsen."




Kuin pienen pelinappulan, tiputat itsesi ulottuvuuteen.
Jäät odottamaan.
Tekemättömyys aiheuttaa pulan. Pula sekoittuu voittamattomuuteen.
Lasket aseesi.