sunnuntai 16. marraskuuta 2014

oot ollut samanlainen syntymästä asti




Olen nukkunut järjettömiä määriä ja ottanut mahdollisuuksista kiinni.


sunnuntai 2. marraskuuta 2014

testialue

Nyt olen nähnyt koivun keskellä tyhjän parkkipaikan
neljän vuodenajan silmin.

Puuhun sidottu keinu, johon sai luvan.
Hyvältä tuoksuva teltta, viiksien kuvat piirrettyinä sanomalehtien poliitikoille. Euron kolikoilla saatu glitterlisko hukkui hiekkadyyneille ja putosi louhosten kaivoon. Kolmen metrin korkuiset päivänkakkarat ja kymmenet värikkäät maalaukset, koskaan ei ole tylsää. Sanat ovat tapettia, hetket huonekaluja.
Nukketalo pahalla karmalla, eikä kukaan nähnyt pientä kuiskausta.

Mikään ei tuoksu samalta, kuin nämä kadut ja kulmat. Ei mikään muutenkaan ole koskaan samaa. Turvallista on, mitä joku kutsuisi ankeudeksi. Päädyit pyörremyrskyn keskukseen lähiöiden tuulitunneleissa. Sille tuoksulle ei vaan ole mitään muuta kuvausta, kuin turva. Ajatuskytköksistä koilliseen, linjurin kelmeät valot on vakio.

Kiihdytä.
Kumarra.
Napit ommellaan paikoilleen,
jos tarpeelliseksi nähdään.
Jos niikseen tulee.

Mutta oletko huomannut tämän pimeyden?
-Kyllä, se on ihanaa.

Vatsassa pyörii, eikä sua ole tultu hakemaan.


Se on rumaa, kun ihmiset halventavat toistensa ihmisarvoa. Se on yhtä rumaa, kuin teurastamossa roikkuvat ruumiit. Ei edes puhuta tasosta, josta ei puhuta. Se on jotain vielä enemmän.

Miten syntyy ensivaikutelma kaarnalautalla?
Ihmiset ovat kauniita.
Eivät omia itsejään.
Etkä tiedä paikkaasi.
Kukaan ei ole kertonut.


Akku on ladattu melkein täyteen
leijuvilla halauksilla, hienoilla ideoilla, säröllä, valoilla ja savulla.